Onnellinen perhetapahtuma :)

Miten voi ihminen olla onnellinen! Riina synnytti eilen kaksi trikki poikaa. Lämmöt siis laskivat sunnuntaina iltapäivällä ja olivat alimmillaan puolilta öin. Aamulla yhdeksän aikaa lämpö oli edelleen alhaalla, ja näytti vain pientä merkkiä siitä, että lähtisi ehkä nousuun. Lean ja Pauliinan tuella maltoin odotella. Tosi siinä odotellessa touhusin kaiken laista, esim. pesin lattian kolmeen kertaan. Mikä stressi? Miten niin pakko tehdä jotain, että aika kuluu? :D Lea kertoi että Riinan äiti, Lettu, on pitänyt lämmöt alhaalla vuorokauden ajan ennen synnytyksiään. Äitinsä tytär siis.

Siinä päivän aikana Riinalle tuli pahoinvointia ja se halusi tiiviisen tahtiin pihalle. Klo 15.30 käytin tytöt ulkona ja laitoin Ailalle viestiä, että ei vieläkään mitään, lämpökin edelleen 37,3. Soitin myös Lealle, että täällä sitä jatketaan odottamista, ei vielä mitään merkkejä mistään. Vähän se on levoton, mutta ei muuta. Siinä puhelun aikana, klo 15.45, Riina yhtäkkiä nousi makuulta ylös ja näin selvästi miten sen mahaa kouri. Hetken kuluttua sama uudelleen, mutta nyt liike oli isompi ja kokonaisvaltaisempi. Totesin, että nytpä sitten näköjään alkaakin jo tapahtua. Päätin puhelun Lean kansa ja soitin synnytysavut paikalle. Äiti ja Riitta tulivat kiiruusti.

Riina ponnisti ensimmäisen kerran kunnolla klo 17.10. Supistukset olivat napakoita ja Riina teki hyvin töitä. Ensimmäinen, 205g painava poika syntyi odotetusti peppu edellä klo 17.23. Kalvot olivat kiinni, joten ne revittiin. Riina pisteli ne ja istukan poskeensa. Namnam. Vaikka tuo ihmisen mielestä on omituista ja ällöttävää, sillä on suuri merkitys mm. maidontuotannon kannalta. Ensimmäinen poika, Bjarne tekonimeltään, tarrasi nisään kiinni sillä meiningillä, että tästähän en irti päästä!


Seuraavaa pentua Riina alkoi työntää klo 18.00. Se ponnisti kolme kertaa, sitten lopetti. Ketään ei näkynyt. Kunnes, aivan yllättäen, kun Riitta nosti Riinan tassua, sieltä löytyikin pentu. Se oli vaan valahtanut ulos. Kalvot olivat repeytyneet niin, että Bertil oli niistäkin jo kokonaan ulkona. Se imi innokkaasti nisää jo ennen kuin napanuora oli katkaistu :D Bertilin syntymäpaino oli 180g. Molemmat pojat siis oikein hyvän kokoisia.


Riina lepäsi siinä hetken ennen kuin alkoi siivota itseään. Toista istukkaa odoteltiin pari tuntia. Sillä välin Riina hoivasi pentujaan. Hieman se oli ihmeissään, mutta selvästi piti poikia tärkeänä heti alusta asti. Ulkona se kävi niin nopesti kuin ikinä pystyi, ja sitten juosten takaisin sisälle ja suoraan pentulaatikoon.

Ensimmäinen yö meni hienosti. Heräsin parin tunnin välein katsomaan että kaikki on hyvin. Lähinnä ettei Riina makaa pentujen päällä ja että vauvat ovat jänteviä. Välillä heräsin pentujen vikinään, kun tissi oli hukasa tms. En ehtinyt kertaakaan auttamaan, kun tilanne oli Riinalla jo hallinnassa. Se on hyvä äiti :)

Kuvia synnytyksestä löyty täältä.