keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Agilityn alkeita

Niin se vaan lomaviikko hurahti vauhdilla. Pidempäänkin olisi kyllä jaksanut olla kotona. On se jännä, vaikka pennut vasta syövät, nukkuvat ja vähän mönkivät, niitä jaksaisi tuijotella vaikka kuinka pitkään. Niissä on jotain niin levollista ja rauhoittavaa, vaikka ovat täynnä voimaa ja tarmoa.

Pienten silmät ja korvakäytävät ovat vielä kiinni. Ne aukeavat vasta muutaman päivän kuluttua. Kuuloaistin pitäisi oppaiden mukaan aktivoitua vasta pari päivää korvakäytävien aukeamisen jälkeen. Pennut elävät siis täysin vaistojen ja hajuaistin varassa. Uskomatonta, mutta niiden avulla ne löytävät tiensä maitobaariin. Ja maitobaari kiirehtii äkkiä paikalle, jos pennut kertovat sen olevan hukassa. Riina muuten tunnistaa selvästi pentujen äänestä syyn vikinään. Eilen aamulla jompaa kumpaa pentua kuikutti, kun toinen oli tiellä. Ratkaisu oli vinkua. Riina makasi sängyllä, nosti hieman päätään, totesi tilanteen ja jatkoi unia :D

Aloitin sunnuntaina pentujen agilitykoulutuksen. Tokihan kaikki tietävät, että uuden asian opettelu on hyvä aloittaa historiasta. Silloin on helpompi ymmärtää, miksi asiat ovat nykypäivänä niin kuin ovat. Istuin siis sohvalle Riina ja pennut sylissäni ja katselin esteratsastusta. Niille joille agilityn historia on vähemmän tuttua kerrottakoon, että agility on alunperin kehitetty esteratsatuksen väliaikaohjelmaksi. Pennut ottivat opiskelun rennosti ja valitsivat passiivisen lähestymistavan: suosiossa oli sovellettu "kirja tyynyn alle ja unten maille" -tyyppinen ratkaisu.

Sunnuntaina leikkasin pentujen kynnet ensimmäistä kertaa. Vähän ne yrittivät vastustella, mutta ei pahasti. Lopuksi sylkyteltiin ja rapsuteltiin massua. Pienet pitävät eniten siitä, kun selällä ollessa rintakehää kyhnyttää reilusti sormenpäillä. Poika rauhoittuu helpommin syliin selälleen kuin tyttö. Tyttökin toki rauhoittuu, mutta sitä saa rauhoitella hetken pidempään.

Latasin maanantaina pentujen 5vrk ja 1vko kuvat Picasaan.

Ei kommentteja: