lauantai 11. lokakuuta 2008

Ihania päiviä

Onko outoa kirjoittaa blogiin omasta työstään? Fiilistellä sitä, miten ihanaa töissä on ollut? Varmaan on… Vaan kerronpa silti.

Torstaina oli valtakunnallinen vanhusten ulkoilupäivä. Apulaisosastonhoitajamme Tiina ehdotti, että veisimme porukalla muutaman potilaan ulkoilemaan. Saimme joukkoomme toisen osaston osastosihteerin sekä pari potilasta. Ulkoilimme palvelutalolle mehulle. Oli mukavaa viettää vähän erilaista iltapäivää potilaiden kanssa, katsella miltä kirkko ja kirjasto näyttävät, mitä kukkia on istutettu mihin, ketä tuttuja tulee vastaan, miten mikäkin paikka on muuttunut jne. Nekin, jotka aluksi epäilivät omaa jaksamistaan, huomasivat pian kuinka hyvää ulkoilu teki.

Eilinen iltapäivä töissä meni musiikin merkeissä. Cantores Minores kävi ilahduttamassa potilaita esittämällä muutaman laulun. Laulu kuulosti niin upealta, että se sai kylmät väreet kulkemaan iholla ja veden nousemaan silmiin. Saimme lahjaksi kuoron 50-vuotisesta historiasta kertovan kirjan ja joululauluja sisältävän cd:n. Vielä vartti kuoron lähtemisen jälkeen olin melko liikuttunut vierailusta, jolloin Katri totesi, ettei mun psyyke näköjään kestä tällaista. No ei kestä, se on selvä :D Se vaan tuntuu hyvältä, kun joku on huomaavainen toista kohtaan. Samoin kun kuulee että joku on rakastunut tai raskaana. Päivät tuntuivat ohjelman ansiosta kevyemmiltä kuin normaalit työpäivät, vaikka teettivät meillä toki vähän ekstraa.

Jessica oli kutsunut illaksi työkavereita ja muita kavereitaan kotiinsa laulamaan Sing Staria. Kun matkaa ei ole kuin tuohon viereiseen rappuun, niin olihan sinne pakko mennä. (Kävin välillä kotona katsomassa koiria, kun en ihan osannut olla rauhassa tältä hermoilultani.) Hennan kanssa sovittiin viime viikonloppuna, että opetellaan laulamaan CMX:n Ruoste ja Leevin and the Leavingsin Pohjois-Karjala. Ensimmäinen valittiin sillä perusteella, ettei kumpikaan ei edes tunnistanut sitä. Kaduimme päätöstä heti, kun näimme laulun sanat. Ja varsinkin sitten, kun video löytyi You Tubesta. Paljon kauemmas omasta musiikkimaustani ei pääse. Joku räppi olis tietysti ollut vielä huonompi vaihtoehto. Kun valinnat oli tehty, piti tietty emännälle lahjaksi se peli, jolta nuo biisit löytyvät. Ilta meni mukavasti. Oli myös hauska huomata, että treenaaminen kannatti: sain Ruosteesta 8770 pistettä, kun 10 000 on maksimi. Minä, joka ei osaa edes laulaa!

Illan suurin juhlan aihe oli se, että Svetlana on nyt virallisesti Suomen kansalainen. Oli ihana nähdä, miten onnellinen Sveta oli uudesta passistaan. Lahjan piti tietenkin olla tilanteen mukainen, siis jotain, mitä ilman suomalainen ei tule toimeen. Camilla oli koonnut porukkalahjaksi paketin, josta löytyi mm. vyölaukku, urheilusukat, salmiakkia, olutta ja HK:n blöötä. Onnea Sveta, hali!

Paikalla oli myös Sanni ihanan ison vauvamahansa kanssa. Kyllä siinä neuvolatädin koulutuksen saaneet kädet alkoivat syyhytä. Opiskeluaikana äitiysneuvola oli ehdoton suosikkini. Mikään ei ollut ihanampaa kuin tunnustella miten päin vauva mahassa piileksii ja etsiä doplerilla sydänääniä. Sanni, ihana, ymmärsi tuskani ja sain vähän kokeilla. Vauva oli helppo löytää, samoin saada selville sen asento. Se ei kuulemma ole ollut kaikille neuvolassakaan ihan helppoa, joten mun täytyy olla synnynnäinen mahanpalluttaja ;)

Ja tuostahan päästään sujuvasti tietenkin Riinan mahaan. Voitte arvata, että voisin viettää pitkiäkin aikoja kädet sen mahalla. Tosin ei se sama asia ole kuin ihmisen maha, mutta helpottaa oloa sekin. Siellä ne pennut köllivät vielä kaikessa rauhassa. Riina ei aio siis synnyttää vielä ensi yönä, vaan jatkaa mun piinaamista. Riinalla on vieläkin kaikki ennallaan: ruoka maistuu, hyppyt ja juokseminen onnistuu, lämmöt ok, ei tarvi pedata eikä etsiä paikkaa nurkista. Toivottavasti menis vielä huominenkin näin.

Ei kommentteja: