Agilityn MM-kisat Helsingin jäähallissa 26.-28.9.2008

Agilityn MM-kisat käytiin viime viikonloppuna Helsingissä, ja meitä oli koko Rajaheimon perhe paikalla suomalaisia kannustamassa. Tarkat tulokset ja kisaraportit löytyvät Suomen Kennelliiton ja Suomen Agilityliiton sivuilta.

Kisat alkoivat perjantaina kaikkien säkäluokkien joukkuekisan hyppyradoilla. Jo ensimmäisten ratojen perusteella oli selvää, ettei Suomi tulisi saamaan hyväksyttyä tulosta mistään säkäluokasta. Maksien joukkuefinaali käytiin päivän päätteeksi. Ensimmäinen rata oli ollut niin vaikea, että Suomen lisäksi moni muukin maa oli pudonnut ulos mitalitaistelusta. Tänä vuonna kulta meni Brasiliaan, hopea Hollantiin ja pronssi Belgiaan. Voitto irtosi käsittämättömällä 15,11 pisteen tuloksella. Käytävillä kuului pettynyttä jupinaa. Odotukset olivat olleet korkealla, olihan Suomella tänä vuonna varsin kokenut edustusjoukkue. Toki itseänikin harmitti tilanne, sillä jos jokainen olisi yltänyt suorituksissa omalle tasolleen, olisi mitali ollut todennäköinen jokaisessa luokassa. Oma harmitukseni ei tosin kohdistunut edustajiin, vaan oli enemmän myötätuntoista harmitusta heidän puolestaan. Jollekin pettymystään kertoneelle totesinkin, ettei se varmasti ole mitään verrattuna kisaajien itsensä kokemaan pettymyksen tunteeseen.

Lauantaina ratkottiin minien ja medien joukkueiden paremmuus sekä kisattiin yksilökisan hyppyradat kaikissa luokissa. Brasilia kartutti mitalisaldoaan vielä toisella kullalla voittaen myös minien joukkuemestaruuden. Hopea meni Venäjälle ja pronssi Isoon Britanniaan. Medeissä kultaa saivat ranskalaiset, hopeaa sveitsiläiset ja pronssia tsekkiläiset. Yksilöpuolella Suomen mitalitoiveet jäivät elämään kaikissa säkäluokissa. Mineissä Jannella ja Toffella sekä Annalla ja Ellillä oli ainakin teoreettiset mahdollisuudet mitaleille. Medeissä toivo lepäsi Raunon ja Leijan sekä Samin ja Lukan varassa. Makseilta oli luvassa odottaa eniten. Ensimmäisen radan jälkeen Jouni ja Yoko olivat kuudensina ja Jaakko ja Zen tiukasti kiinni kultamitalissa.

Sunnuntaina suuntasimme jäähallille Suomen liput tuulessa liehuen. Mineissä riitti riemua, kun sekä Janne ja Toffe että Anna ja Elli tekivät upeat nollaradat. Ensin mainittu pari sijoittui kokonaiskilpailussa kuudenneksi, jälkimmäinen seitsemänneksi. Eroa kärkeen jäi kuutisen sekuntia. Voiton vei USA, hopean Sveitsi ja pronssin Ruotsi. Sekä kulta että pronssi jaettiin upeille, pienille agilityshelteille. Medeissä Samin ja Lukan taival MM-menestykseen katkesi, kun Luka sujahti väärälle radalle. Rauno ja Leija puolestaan saivat radaltaan kolme virhettä ja hieman aikaa, joten hekin jäivät auttamatta mitalitaiston ulkopolelle. Sveitsin medi-kokoinen bordercollie uusi mestaruuden, hopea matkasi Saksaan ja pronssi Venäjälle. Makseissa Jouni ja Yoko tekivät upean nollaradan siirtyen tuloksellaan kisan kärkeen. Ohi kirivät sekä Norjan että USA:n edustajat. Viimeisenä radalle lähtivät Jaakko ja Zen. Yleisö pidätti hengitystä. Oli vaikea uskoa, miten hiljaista niin täydessä jäähallissa saattoi olla. Rata eteni mallikkaasti, ilman mitään ylimääräistä. Keinun jälkeen kaksi hyppyä, ensimmäinen takaa, toinen taas edeten saman suuntaisesti keinun kanssa, sitten puomille. Jaakko juoksi kohti puomia, mutta Zen ei tullutkaan mukaan. Se oli nähnyt hypyltä A:n, jolle menoa se piti itsestään selvänä. Tassut sinne, esteen yli. Tuomarin kädet raskaasti ristiin rintakehän eteen. Yleisön syvä huokaus. Jaakko mahallaan puomin vieressä, unelma pirstoutuneen. Yleisössä alkava äänekäs taputus kiitokseksi hienosta radasta siihen asti ja kannustukseksi jaksaa. Ja pieni, ihana Zen, joka juoksi Jaakon luokse kysymään mikä on hätänä. Häntä heilahtaen, kuonolla koskettaen se kysyi, voisiko tehdä jotain Jaakon hyväksi, voisiko jotenkin auttaa. Uskollinen ystävä isäntänsä sylissä, kun he poistuivat radalta. Joukkueenjohtaja Harri ja huoltaja Patricia vastaanottamassa kentän laidalla. Kaikesta pettymyksestä huolimatta Jaakossa ja Zenissä näkyi sanoin kuvaamaton ystävyys. Muisteleminen nostattaa vieläkin kyyneleet silmiin.

Tuntui vaikealta lähteä juhlimaan Jounin ja Yokon pronssia. Toki lähdimmen Ailan kanssa alas kentälle iloiten aidosti heidän menestyksestään.

Kisoista jäi mieleen yksi joukkue ja muutama pari. Minien joukkuekisassa pronssia voittanut Ison Britannian joukkue oli varsin samankaltainen kuin meidän pronssijoukkueemme viime vuonna. Meidän joukkueeseemme kuuluivat Pirren lisäksi kesvil Muska ja Taina Airaksinen sekä borter Pyry ja Mia Borg. Tämän vuoden joukkueessa kisasivat myös sheltti ja borderterrieri, mutta villakoira oli vaihtunut valkoiseen ja numeroa pienempään. Makseissa yksilökisan voittanut Marcus Topps ja borcol Juice olivat ilmiömäisiä. Medeissä eka radan jälkeen ykköspaikkaa pitänyt Ison Britannian Natasha Wisen borcol Dizzy oli kerrassaan upea. Mineissä Venäjän Angelina Katutis'n sheltti Adrenalina oli käsittämättömän nopea - ja karvaton. Saksan joukkueen mineissä kisasi lähes nakuksi ajeltu soopeli sheltti. Sveitsi Martin Eberle on itsessään iloinen ilmestys, ja vielä monivuotinen mitalistikin. Tietenkään vielä mainitsemattomia suomalaisia kisaajia ja nollakoiria ei sovi unohtaa. Mineissä Päivi Männistö ja göötti Leila ovat vakuuttaneet jo useamman vuoden ajan upeilla radoillaan. Mia Anttila ja kääpin Daisy sekä Hannu Männistö ja koohon Neta tekivät nollakoirina hienoa työtä. Medeissä jo sekä Suomen mestaruuden että maailman mestaruuden saavuttanut pari Jari Suomalainen ja koohon Frodo eivät tänä vuonna yltäneet omalle tasolleen, mutta ovat huikean hieno pari. Nollakoirina esiintyneet Anu Niemi ja kromfo Viima tekivät niin upeat radat, että monet varsinaiset kisaajat olisivat jääneet tuloksissa pitkälle taakse. Myös Mari Kaplas ja Mudi Saima esiintyivät edukseen. Makseissa joukkuekisassa Suomea edustivat hienosti Sari Vähäniitty ja borcol Edi. Nollakoirana oli borcol Rhett Niina-Liina Linnan kanssa, erinomaisen hieno pari tämäkin. Kisauransa näihin MM-kisoihin lopettava kestosuosikki, tervu Ava, ei jättänyt yleisöä kylmäksi ohjaajansa Mikko Aaltosen kanssa. Kun he tulivat maaliin yksilökisan finaaliradalta ohjasi joukkueenjohtaja Harri Huittinen heidät kunniakierrokselle kentän ympäri. Pari sai ansaitsemansa suosionosoitukset.

Jos et ole koskaan ollut katsomassa agilityn MM-kisoja, niin voin kyllä suositella. Itselleni tämä oli neljäs kerta, viides jos mukaan lasketaan se, kun olin viime vuonna itse kisaamassa. Tapahtuma on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tähän mennessä Suomessa yleisö on ollut runsaslukuisin ja tunnelma varmasti siksi loistavin. Toki siihen varmasti vaikuttaa se, että täällä myös on ollut suurin joukko omiamme kannustamassa. Nyt täytyy vaan malttaa odottaa ensi vuoden karsintoja. Haluan nimittäin edottomasti olla ensi vuonna joukkueessa.