Pari lomapäivää mökillä tuntui ihanan rentouttavalta. Ei tarvinnu tehdä mitään, mutta saattoi silti puuhata mitä mieleen tuli. Maanantai-iltana paistoi jopa aurinko. Löydettiin pari litraa kanttarelleja, jotka sitten paistettiin nuotiolla. Jälkiruuaksi piti tietenkin tehdä lettuja. Puolukat olivat siinä ja siinä, ettei niitä ihan viitsinyt poimia. Päivä tai pari aurinkoa tekis niille varmasti ihmeitä. Sen verran sain niitä kuitenkin, että lettujen kanssa sai tuoretta puolukkasurvosta. Koirilla oli mukavaa. Saivat lenkkeillä ja leikkiä. Kun luin kirjaa tai otin päikkärit, ne käpertyivät viereen unilleen – suloiset pienet. Väillä Riinan piti tappaa työrukkasta. Se sitten lentelikin ympäriinsä. Välillä, kun takan luukut olivat auki lisätessäni puita, pelkäsin sen lentävän takkaan. Koiraat myös vahtivat pihaa linnuilta ja muilta hurjilta villieläimiltä. Ne mm. ajoivat oravan korkealle puuhun. Sieltä se sitten säksätti, että keitä ******* te olette ja millä oikeudella täällä tahtia määräätte. Sen olis varmaan tehny mieli heittää koiria kävyillä. Pari haukahdusta myöhemmin se katsoi parhaaksi istua hiljaa oksalla ja vain katsella koiria. Toki käskin koiria pois, mutta eihän ne muuta kuin kävivät tarkistamassa että vieläkö se vaan puhdistaa sieniä. Mökillä sai tosiaan lämmittää. Ulkolämpötila pysytteli 10-11 asteessa, joten takassa oli tuli aamuin illoin. Kun sääennusteessa luvattiin sadetta, päätin eilen, että on oikea aika lähteä kotiin. Lähtöpuuhat oli mukavampi hoitaa kuivemmalla säällä. Riinan tiineydestä ei vielä ole varmoja merkkejä. Se on aivan oma hassu itsensä. Nyt ollaan vuorokaudessa 15, joten eipä se ihme olekaan. Hedelmöittyneet munasolut ovat jakautuneet ja kehittyneet morula- ja blastula-vaiheiden kautta gastrulaksi. Tähän asti ne ovat kelluneet kiinnittymättöminä kohtuontelossa, mutta näihin aikoihin ne asettuvat tasaisin välimatkoin kohdun limakalvolle. Hermoston kehitys on jo alkanut. Tällä hetkellä pennut näyttävät sunnilleen tältä:
Viime viikolla alkoi Kirkkiksen sählyvuoro. Tai itse asiassa sählyn perjantaivuoro. Sunnuntain sählyt Gesterbyssä alkavat vasta syyskuun puolella. Oli ihanaa päästä pelaamaan koko kesän tauon jälkeen. Kesällä ei oikein päästy lentopalloilemaankaan, kun porukka ei siitä tänä vuonna oikein innostunut. Kolme-neljä ihmistä on näillä meidän taidoilla vähän pieni porukka pelaamaan biitsiä. Mutta sählyyn onneksi on tulijoita :) Meitä oli viime perjantaina jopa kahdeksan Luoman koulun pienessä salissa. Tältä viikolta peli onkin sitten peruttu, että jaksetaan juosta seuraavan päivän piirinmestaruuksissa. Vähän olen kyllä sitä mieltä, että jos nyt yhden sählyn jälkeen ei jaksa juosta, niin sitä suurempi syy olis tulla pelaamaan. Jos ei sitten tällä viikolla, niin jatkossa. Ensi viikolla sitten sählätään. Heh, ennen kaksipäiväisiä Syysskaboja :D
Vietin tänään Ninan kanssa sadepäivää kouluttamalla Cockerspanieleita Purinalla. Brita haki meidät kotoa aamu kahdeksalta. Koirat pääsivät mukaan, kun tuntui kurjalta jättää niitä yksin kotiin. En sitten tiedä oliko niillä siellä mukavampaa, kun eivät päässeet radalla. Ainakin saivat maistaa vähän pitsaa. Niin ja Riina rapsutuksia. Sen mielestä oli mahtavaa, kun se ruokatauolla löysi useampien vieraiden jalkojen joukosta kahdet tutun hajuiset. Brita ja Nina kun treenaavat samassa Haisuli-ryhmässä Rintun ja minun kanssa. Eihän se treeneissä käy samalla tavalla ihmisiä tervehtimässä - korvat takana, häntä heiluen, vasten hyppien ja naama loistaen. Treeneissä treenataan ja tuttujen suoritukset haukutaan. Pirren mielestä siellä saattoi tohottaa ihan normaalisti.
Cockeri-ihmiset olivat mukavia. He tekivät tosissaan töitä koiriensa kanssa, säilyttäen samalla positiivisuuden. Sellaisessa ilmapiirissä ei päivä edes tuntunut pitkältä. Niin taipuivat cockeritkin pienille teille, etten olis etukäteen osannut arvata että ihan pienille. Kaikki palkkasivat kiitettävästi koiria, mikä oli varsin erityistä ja hienoa! Ohjauksiin tuli reilusti lisää rohkeutta, samoin kuin luottamusta itseen ja koiraan. Toivottavasti liikkuminen, rohkeus ja luottamus säilyvät jatkossakin.
Nyt ollaan väsyneinä kotona. Koirat nukkuvat tyytyväisinä. Tyytyväisinä siitä, ettei niiden tarvi enää lähteä käymään kaupassa ;)
Käytiin viime lauantaina Kouvolan raviradalla näyttelyssä. Vettä satoi. Välillä tihutti, välillä sitä tuli melkein kaatamalla. Onniteltiin useampaan kertaan itseämme rotuvalinnasta: ei tarvinnu niin stressata turkin suhteen. Kun turkin pitää olla sään kestävä, niin sade ei paljon haittaa.
Näyttelypaikalla tavattiin Lea ja Riitta. Lealla oli mukana Riinan puolisisko Bonnie ja Riitalla Riinan isä Esko. Bonnie näyttäytyi samassa luokassa äidin ja isän Ilonan kanssa. Ilona pomppi kehässä kiinni äidin reiteen ja takapuoleen esitellen samalla kaikki mahdolliset askelkuviot, tuloksena H. Esko, Bonnie ja Riina saivat ERI:t. Riina sijoittui luokassaan toiseksi. Patriciakin oli näyttelyssä borter Roxyn kanssa. Tämänkertainen tuomari ei ollut osannut arvostaa Roxyn kauneutta, ja se oli saanut EH:n. Shelttikehän loputtua käytiin Patrician kanssa kahvilla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja päästä hetkeksi lämpimään ja kuivaan.
Näyttelystä jatkettiin matkaa mökille. Lauantaina saunottiin ja uitiin. Sunnuntaina kerättiin koiralenkillä vajaa pari litraa kanttarelleja ja paistettiin lettuja ja makkaraa. Kunnon mökkipuuhaa, ihanan rentouttavaa. Oli mukava käydä, vaikka jo seuraavana päivänä pitikin lähteä kotiin.
Keskiviikkona oli KKK:n mätsäri. Osallistujia oli satakunta. Kaikki Sopuriinalaiset osallistuivat, vaihtelevalla menestyksellä. Sopu ja Ilona saivat siniset nauhat ja putosivat sitten sinisten kehässä jatkosta. Riina sai punaisen, mutta putosi punaisten kehässä jatkosta. Pirre, varsinainen näyttelytähti, oli tällä kertaa se joka pärjäsi. Se sijoittui veteraaniluokassa kolmanneksi. Ilta oli oikein mukava, vaikka myöhään menikin.
Riinan astutuksista on nyt kulunut viikko. Aika on kulunut hitaasti. Olen miettinyt sitä, että voisikohan koiralle tehdä raskaustesti. Ostaisi apteekista sellaisen ihmisille tarkoitetun, tuikkaisi koiran pyllyn alle kun se pissaa, ja jännittäisi sitten että tuleeko raitaa ja minkä väristä. No, yritän kuitenkin malttaa vielä kolme viikkoa. Kahden viikon kuluttua Riinan voisi jo viedä ultraan, mutta kolmen viikon kuluttua tulos on luotettavampi. Voi auttakaa mua kestämään sen aikaa!
Nyt on sitten Riina astutettu, kahdesti ja onnistuneesti, 13. ja 14.8. Vuorokaudet olivat 11 ja 12. Molemmat astutukset menivät siis hienosti. Riina oli kamalan kiltti. Molemmilla kerroilla se sanoi kertaalleen au, eikä sitten muuta. Kun ne olivat Waden kanssa kiinni toisissaan, Riina näytti lähinnä kaipaavan jotain luettavaa. Sen jälkeen pitelin Riinaa hetken pylly ylöspäin, että tavara pysyy varmasti sisällä, ja sitten autoon ettei pääse pissalle.
Eran ja Jarin kanssa juotiin teetä ja rupateltiin. oli mukava jutella kaikessa rauhassa. Samoin oli kiva nähdä Elias pitkästä aikaa. Poika on kasvanut ihan hurjasti! Kiti-pieni yllätti hyppäämällä syliin, kun istuttiin teekupposten ääressä. En tosiaankaan osannut odottaa siltä sellaista. Se jopa köllötti siinä hetken selällään. Voi että ne ovat Nuu-pennun kanssa samannäköisiä, ihan kuin peilikuvat. Nuu hurmaa mut joka kerta olemuksellaan. Se on ihanan avoin ja reipas, paljon äitinsä kaltainen. Milli taas tuli pöydän alta tökkimään kuonollaan polviin, että vois vaikka vähän rapsuttaa. Osasi katsoakin niin kauniisti. Ja Wade on tietysti ihana, kuinkas muuten. Kyllä sen vaan koirista huomaa, missä niitä on pidetty hyvin.Viime viikolla käytiin kahdesti Timo Rannikon luona treenaamassa. On se jännä, miten samat asiat, joita osaa omalle ryhmälle kouluttaa, voi olla omien koirien kanssa vaikeita. Timo sai vääntää muutaman jutun rautalangasta, ennen kuin onnistuin. Mutta onnistuin siis lopulta kuitenkin. Timo on hyvä kouluttaja. Positiivinen, pitkäpinnainen ja tietää mistä puhuu. Treenaaminen on mukavaa ja siitä saa paljon irti. Näiden treenien pohjalta pääsee taas hyvin eteenpäin. Kiitos Timo!
Kun tulin lähdin Saarilta kissaketykeikalta, menin suoraan Venäläiselle kentälle katsomaan Kirkkiksen omia kisoja. Unohdin ilmoittautua kisoihin, joten ei muuta kuin turistiksi paikalle. Poishan ei voi jäädä, ei kokonaan. Siinä sivussa olin tehnyt suklaakonvehteja, leiponut marja-juustotortun ja askarrellut kortin Niemen Anun tupareihin. Kisoissa vielä keräiltiin nimiä siihen korttiin. Kävin välillä vaihtamassa vaatteet iltaa varten ja palasin kisapaikalle. Voitte varmaan kuvitella miten outoa on, kun on normaaleissa arkivaatteissa korjaamassa putken asentoa. Samalla sovittiin, että Riina tulee sunnuntaina nollakoiraksi kolmosten radoille. Samalla Tuula tapaisi Riinan ja näkisi miten se toimii radalla.
Ilta Anun ja Karin luona oli mukava. Päästiin aloittelemaan melko myöhään, kun kisat venyivät. Vasta rempattu paritalo on aivan ihana. Ja tutulla porukalla oli tietenkin hauskaa. Lahjaksi veimme K-Raudan lahjakortin. Sillä ostettiin kuulemma naulakot kodinhoitohuoneeseen.
Sunnuntaina menin heti aamusta kisapaikalle. En ollut ilmoittautunut töihin, mutta ajattelin, että ehkä siinä voi avuksi jotain tehdä. Yleensä jotain pientä puuhaa löytyy, ja niin nytkin. Vuorottelin ilmoittautumisessa ja toimistossa. Puolen päivän jälkeen lähdin hakemaan Riinaa. Koirat olivat palailleet edellisenä päivänä mökkireissulta, ja olivat äidin ja isän luona. Kun ne toipuivat tapaamisen ilostaan, alkoi Riina pestä hännänalustaan. Pitihän se tarkistaa, vaikka juoksun piti alkaa vasta puolentoista viikon kuluttua. Ja siellä se oli, eka pisara! Ei muuta kuin äkkiä soittamaan Eralle, että onko Wade tavattavissa reilun viikon kuluttua. Ja onhan se.
Äiti lähti mukaan kisapaikalle, jossa sitten nollakoiraksi vaihdettiin Pirre. Tuula tuli parkkipaikan reunalle tapaamaan Riinaa. Tapaaminen meni mukavasti: Riina tykkäsi Tuulasta ja Tuula Riinasta. Kauan tytteli ei niisä saanut touhuta, ettei levitä hajuaan pitkin kisapaikkaa.
Kolmosille oli tarjolla kaksi rataa, ja saatiin lupa tehdä molemmat. Eka rata meni loistavasti. Jos oltais oltu kisassa mukana, oltais voitettu rata 1,6 sekunnin erolla seuraavaan. Vaan kun ei oltu, niin voiton vei Nekku. Toka rata ei sitten mennytkään yhtä hienosti. Ennen radan puolta väliä alkoi henkeä ahdistaa. Osa keskittymisestä meni hengittämiseen, ja siitähän seurasi tietty kaksi virhettä. Pirreä se ei toki haitannut, sen mielestä oli tärkeintä päästä juoksemaan. Hyvä mieli jäi molemmille.Tuloksia molemmilta kisapäivliltä löytyy täältä.
Kesän aikana olen käynyt kahdesti hoitamassa Saarten bengalinkissoja. Eka kerta oli Juhannuksen aikaan, jolloin pennut olivat vajaan kahden viikon ikäisiä. Toinen kerta oli karsintojen jälkeisellä viikolla. Siloin pikku otukset olivat seitsemänviikkoisia.
Eka kerralla Susi ja Torokin olivat paikalla. Pirre ja Rinttu tulivat mukaan. Tytöillä riitti kissoissa ihmettelemistä. Pirre oli enemmän oma itsensä, vaikka ymmärsi kyllä vähän varoa. Riina taas ei oikein osannut vapautua koko aikana. Se kurkki aina, että tuleekohan tuon nurkan takaa kissa, ja luikki tarvittaessa pakoon. Viimeisenä päivänä se oli jo vähän rohkeampi ja uskalsi sentään samaan huoneeseen kissojen kanssa.
Toisella kerralla hoidettavana oli vain kissoja, kaikki koirat olivat lähteneet mukaan lomailemaan. Pirre ja Riinakin pääsivät lomailemaan mökille äidin ja isän kanssa. Kissanpennut olivat kehittyneet huimasti. Tuntui ihan käsittämättömältä, että miten sen ikäinen kissa voi osata hypätä pöydälle, kun koirat ovat saman ikäisinä vielä niin kömpelöitä. Yhtenä aamuna, töistä tullessa, olivat kissat järjestäneet pienen yllätyksen. Neljästä pennusta kolmea ei löytynyt mistään. Tiesin, että eivät ne ole keittiöstä mihinkään päässeet, kun ovi oli kiinni koko yön. Pentuja ei löytynyt pesästä, ei hiekkalaatikosta, eikä tullessani auki olleista laatikoistakaan. Katsoin muutkin laatikot varmuuden vuoksi. Seuraavaksi tarkistin, etteivät aikuisten kissojen mahat pömpötä, etteivät ole popsineet pikkuisia. Naurettava ajatus, myönnän, kun ovat olleet yhdessä jo pitkään eikä missään näkynyt verta tms. Päätin kokeilla koiramaista temppua: aloin laittaa kissoille ruokaa. Ajattelin, että ehkä ne kertovat maukumalla missä ovat, jos nälkäisinä kuulevat ruokaan liittyviä ääniä. Ja niinhän ne maukuivat. Aikaisemmin sulkemani laatikon takaa. Siellä ne olivat olleet piilossa, mistä syystä sinne olivatkaan menneet. Seikkailunhalusta kai. Avasin laatikon, ja sieltä niitä alkoi tupsahdella. Vähän hämmentyneen näköisinä, mutta ei niillä mitään hätää ollut. Ja ruoka maistui.
Muutaman päivän hoitoreissun jälkeen lähdin kotiin. Jalat ja kädet enemmän tai vähemmän täynnä pieniä kynnen jälkiä, mutta onnellisena siitä että sain hoitaa pienokaisia.
Karsintaviikonloppu takana. MM-kisohin pääsen turistina…
Tänä vuonna ei radoille löytynyt samaa potkua kuin vuosi sitten. Tulihan siellä parit nollat tehtyä, mutta enemmän niissä oli pakkonollan makua. Ihan onnistuneita paikkoja radoilla oli mukana, ja paljosta jäi ihan hyväkin mieli. Mutta kun sunnuntaina iltapäivällä katseli tuloslistaa, niin kyllä mieleen hiipi ajatus siitä, että miksei sitä saanut itsestään nipistettyä vähän enemmän. Lauantain eka rata varsinkin oli sellanen, etten yleensä edes epiksissä löysäile niin pahasti. Ihan kuin oltais oltu sunnuntailenkillä! No, näin tänä vuonna, ja ensi vuonna sit uudestaan. Sitä paitsi, tänä vuonna ei olis edes ollut paljon iloa joukkueeseen pääsystä, noin niin kuin matkailun kannalta. Tänä vuonna MM-kisat kun ovat Helsingissä ja PM-kisa Norjan Hamarissa. Viimevuonna taas MM:t käytiin Hamarissa ja PM:t Vantaalla. Eli ens vuonna sitten, kun päästään katsastamaan uusia kisapaikkoja.
Joukkueisiin valikoitui hyvät koirat.
Minit:
1. Päivi Männistö & lägpys Leila, LEVEK
2. Janne Karstunen & borter Toffee, BAT
3. Anna Ström & shelam Elli, HU-PU
4. Miia Anttila & kääpin Daisy, ATT
5. Hannu Männistö & koohon Neta, YLIKS
6. Hanna-Lena Väätäjä & borter Ilona, TORKK
Medit:
1. Jari Suomalainen & koohon Frodo, RIMA
2. Sami Oksa & koohon Luka, RIMA
3. Rauno Virta & novnou Leija, ATT
4. Anu Niemi & kromfo Viima, KKK
5. Mari Kaplas & mudi Saima, OKK
6. Nina Sundell & kromfo Urkki, KKK
Maksit:
1. Jaakko Suoknuuti & borcol Zen, LAW
2. Jouni Orenius & borcol Yoko, TSAU
3. Mikko Aaltonen & belpat Ava, OKK
4. Sari Vähäniitty & borcol Iiro, HAU
5. Niina-Liina Linna & borcol Rhett, LAW
6. Jenni Lehtinen & belpam Dingo, TSAU
Kaikkien luokkien kolme ensimmäistä edustavat Suomea MM-kisoissa 26.-28.9. Helsingin jäähallissa (Nordenskjöldinkadulla). Neljänneksi tulleet ovat varakoiria, ja pääsevät ilmeisesti nollakoiriksi noihin isoihin karkeloihin. Sekin on upea tilaisuus, saavat varmasti ansaitsemansa kannustukset kotiyleisöltä. Neljä ensimmäistä paria matkustavat Norjaan PM-kisoihin lokakuussa. 5. ja 6. sijoittuneet on varalla Norjan reissulle.
Näissä joukkueissa jyllää kokemus. MM-edustajista kaikki yhdeksän ovat edustaneet Suomea aikaisemminkin kansainvälisissä arvokisoissa. Jannella on niistä ajoista vaihtunut koira, mutta se ei menoa haittaa. Niin vakuuttavaa on näyttö ollut pitkin kesää. Nelosina onkin sitten pareja, jotka eivät ole kansainvälisissä arvokisoissa vielä olleet Suomea edustamassa. Kaikki kolme tosin ovat vakuuttaneet kansallisilla kentillä huippusuorituksillaan. Medien Anu ja Viima kävivät kesällä Ruotsissa ja Tanskassa hakemassa tuntumaa, ja se reissu kannatti. Tuliaisina oli erinäisiä titteleitä ja hyvää kokemusta. Viitosista ja kuutosista vain Hannu ja Neta ovat minulle uusia nimiä, tosin koikkeripiireissä heidätkin varmaan tunnetaan. Odotettavissa on siis jännittäviä hetkiä niin Suomen kuin Norjan kisoissa.
Täytynee alkaa tarkistella tuota Suomi-krääsäosastoa :)
Pirre sijoittui jaetulle 11. sijalle ystävänsä Nekun kanssa. Riina ei osallistunut lainkaan näihin karkeloihin pennutussuunnitelmien takia. Halusin säästää omaa päätäni yhden koiran kanssa kisaamiseen ja jättää Riinan suhteen turhat jossittelut pois. Riinahan itse oli tästä ratkaisusta aivan eri mieltä ;)Kiitos, Aila, ketyilystä. Olet vähintään kullan arvoinen!
Olipa taas mukava viikonloppu. Lauantaina poltin naamani ja sunnuntaina hytisin vesisateessa. No, vitsi vitsinä, vaikka totta toinen puoli. Agilityn SM-kisat käytiin siis tänä viikonloppuna Varkaudessa. Lähdimme seurakaverini, toisen Anun, kanssa Varkautta kohti perjantaina puolilta päivin. Kisapaikka katsastettiin tietenkin välittömästi, ja todettiin hyväksi. Teltat ja häkit pystytettiin valmiiksi viikonloppua varten. Normaalit kuviot siis.
Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Pieni tuuli vähän viilensi ilmaa, mutta kaiken kaikkiaan oli varsin kesäistä. Kisattiin joukkueiden ja seurojen mestaruudesta. Pirre oli mukana KKK:n mini-joukkueessa, ja lähti ensimmäisenä radalle. Pirren tulos oli 0 aikaan -6,15. Pirre kompuroi mutkaputkessa. Iso osa radasta meni sen jälkeen vähän normaalia hitaammin, kunnes loppusuoralla Pimpula taas kiihdytti täyteen vauhtiin. Seuraavana starttasi Martina Stjernberg & Jack Russelin terrieri Tilda tehden virheettömän radan. Pieni ihanneajan ylitys toi tuloksen 1,33. Heidän jälkeensä vuorossa oli Minna Viitanen ja kääpiösnautseri Rosso teki hienon nollaradan aikaan -2,78. Ankkurina startannut sheltti Nekku teki Sini Erikssonin kanssa joukkueen kovimman nollan aikaan -7,39. Yhteistuloksella -16,32 saimme joukkue hopeaa! Kisan voitti Tornion TORKK ja kolmanneksi tuli Järvenpään JAU. Medeissä KKK sijoittui kuudenneksi tuloksella 10 ja makseissa viidenneksi tuloksella -35,97. Maksien voittajan LAW:n nopeus oli ylivoimainen, kolmen koiran yhteistulos oli -56,01. Niin ja aurinko siis paistoi koko päivän niin, että vaikka kuvittelin lisäileväni aurinkovoidetta yhtenään, pääsi tuo naama silti vähän punertumaan.
Tänään kisattiin yksilömestaruuksista. Vesisateessa. Välillä satoi kaatamalla, kuten esim. silloin, kun Pirren vuoro oli juosta hyppyrata. Kolme rimaa putosi. Lopussa en enää jaksanut korjata Pirren linjaa, vaan päästin sen valumaan ja hyppäämään vika esteen väärin päin. Riina teki ennen Pirreä hienon nollan, jolla olimme kolmansina eka radan päätyttyä. Eroa kärkeen oli vajaa sekunti. Finaaliradan eka hypyllä Riinan ponnistus jotenkin luisti, ja Tiina törmäsi päin ensimmäistä rimaa. Sen seurauksena se juoksi kakkosesteen ohi luokseni sen näköisenä, että ”Näiksä mitä se rima teki? Yritti mut kampata! Outoa!”. No, siitä jatkettiin sitten sen kympin kera eteenpäin. Jo seuraavassa mutkassa päästin Tinttulaisen valumaan, ja sehän sujahti putken väärään päähän niin että viuhuna kävi. Jatkettiin rataa niin kuin mitään ei oliskaan käynyt. Melkein koko viikonlopun kohokohta tuli seuraavana: 90 asteen kepeille meno, avokulma, vauhtia, joo olihan sitä. Ykkösvälistä näkyi suoraan A:n alastulo. Ja ei kun sukkana sisään! Loppu rata menikin sit tosi hienosti. KIITOS KAVERIT (toki muutkin) kannustuksesta, olette ihania kun jaksatte huutaa mut vireseen. Sini ja Nekku olivat parhaita Kirkkiläisiä sijoittuen neljänsiksi. Medien paras Kirkkonummelainen oli Jari Laitinen ja koikkeri Hugo. Makseista finaaliradalle pääsi vain Christa Savolainen groenendael Daran kanssa.
Tekstit
