torstai 12. kesäkuuta 2008

Hermoilua, hermoilua, ja ihana Anun ikioma agility survival pack 2008

Tänään meni treenit niin penkin alle kuin ikinä voi. Hermostuin treenikavereille hoputtamisesta ja rimojen liian aikaisesta nostamisesta (Riinalla oli rata kesken, kun rimoja nostettiin meidän edestä). Tiedän ettei niillä ollut sen kummempaa tarkoitusta, mutta kun sopivasti harmittaa jo valmiiksi, niin tulee sitten reagoitua liikaa. Kaiken huipuksi hermostuin Riinalle, kun se ei voinu tulla käteen ei sit millään. Koko ajan piti hakea viereisiä esteitä. No, nakin kanssa siitä selvittiin, ja uusinta ilman nakkia meni ihan hyvin. Alkaa tää oma olotila käymään niin hermoille, että siitä varmaan heijastuu ohjaukseen enemmän kuin ymmärrän. Rannikon Timo oli meitä kouluttamassa tiistaina. Silloinen pieni juttuhetki rauhoitti tietyllä tavalla kummasti mieltä. Olen nyt yrittänyt miettiä Timon sanoja, ja niistä on kyllä apua.

Se on kumma, miten ihmisten sanomisilla on välillä paljon merkitystä. Se voi olla pidempi juttutuokio tai vaan puolikas lause, mutta vaikutus voi olla huikea. Eikä niitä tilanteita tiedä etukäteen. Ihminen voi olla vaikka kuinka merkityksellinen tai ihan tuntematon. Sanat voivat tulla keskustelussa tai ne voi kuulla ohimennen jostain. Positiiviset viestit vaan täytyy osata poimia itselleen ja negatiiviset jättää tilanteen mukaan omaan arvoonsa. Timon kanssa tilanne oli ilman muuta positiivinen.

Reeneistä tullessa äiti nappasi meidät kyytiin ja poikettiin Heidin luona. Jo alku viikosta oli puhe, että pitää nähdä ennen kisoja, kun minua odottaa jokin. Se jokin oli uskomattoman hieno Anun ikioma agility survival pack 2008, jota Heidi oli Kanttulan Fun Clubin puolesta koonnut pitkin kevättä. Siitä asti, kun Rittulainen nousi kolmosiin. Laatikosta löytyi vaikka mitä: mehua, suklaata, hedelmäkeittoa, koirankeksiä, B-vitamiinia (kuulemma parempaa kuin olut tietyissä tilanteissa), vesipullo, Anu –muki, muovirasioita, mittakuppi, pyyhe, sukat ja lisää herkkua koirille. Kaikenlaita, mitä voi kisoissa kaivata. Mukana oli iso kortti, johon oli kaavailtu mahdolliset tilanteet, joissa noita voi tarvita. Itse saa toki myös käyttää omaa harkintaa. Yllätyspaketti piristi ihanasti apeaa mieltä. Juotiin siinä teetä ja rupateltiin tovi, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotiin.

Huomenna olis lähtö puolilta päivin. Aamulla pitää laittaa vielä viimeiset tavarat. Jossain vaiheessa matkan varrella Olli-lääkäri soittaa uudelleen nieluviljelyn vastauksesta. Tänään se oli vielä epäselvä, oli laitettu jatkoviljelyyn. Etsin äsken netistä hotellia lähimmän apteekin, että voin sitten antaa numeron Ollille. Jotain avaavaa aion vähintään toivoa, oli viljelyvastaus mikä tahansa. Pääasia tässä vaiheessa on, että koirat ovat kunnossa.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

SM-kisaa, allergiaa ja pyykkäystä

SM-kisat lähestyy. Ja ressiä pukkaa. Pirre loikkasi viime torstain kisoissa puomin kontaktin. Onhan ne olleet vähän niin sun näin, mutta että niin törkeä loikka. Eilen treeneissä molemmat koirat pörräs omiaan, ja minä kans. Ei mitään yhteistä säveltä koko jutussa. No joo, molemmat meni kauniisti kahden putkenpään ohi ahtaassa paikassa, eikä yritystäkään putkeen. Se oli hienoa. Huomenna olis vielä treenit, mutta en taida pystyä treenaamaan.

Kerrankin toivon, että tätä sadetta jatkuis. En muista koska olis siitepölyallergia ollu näin pahana. Ääni on maassa kuudetta päivää, yskittää, nenä vuotaa, hengästyttää… Töissä kun viime yönä vähän liikahti, niin sai yskiä paukuttaa kunnolla ennen kuin rauhoittui. Ihan yökötti välillä. Edes vanha kunnon ”älä yski, niin ei yskitä” ei auttanu. Kun yskäsyjä koitti pidättää, niin kahta kauheampana sai sen jälkeen jatkaa. Kävin helssaamassa päivystävää lääkäriä kotiin lähtiessä. Ei kuulemma kuulu mitään ihmeitä, pientä limarohinaa tasaisesti joka puolelta. Nielua halus sit vielä kurkata. (En olis halunnu näyttää, kun en ollu pessy hampaita ja hengitys varmaan haisi kamalalle.) Nielurisoissa kuulemma on vähän peitteitä. Ja ei kun nielunäytteen ottoon. Meinasin puklata kolmesti. Eka se tikku meni niin syvälle, sit oksetti pelkkä spaattelin, sen puulastan, suuhun laittaminen, ja sit kun vielä kaivettiin vähän lisää. Kyllä olis koko ajan yskittäny. Huomenna pitäis Olli-lääkärin soitella viljelyvastauksia. Kuulemma ei olis hyvä idea mennä äsämmiin, mutta ainakin pitää levätä jos aikoo mennä. Eli en sit oo töissä.

Kävin muuten viikonloppuna kouluttamassa JAUlaisia. Kaksi päivää ulkona auringossa, että oli ihanaa. Mukavia ihmisiä, hauskoja koiria ja hienoja pareja. Olivat ihanan avoimia kokeilemaan uusia juttuja. Tapasin pitkästä aikaa Virran Raunonkin. Rauno koulutti lauantaina toisella kentällä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Huomenna pitäis pestä vielä pyykkiä. Ainakin kahteen koneelliseen oli vaatetta menossa. Tai vajaitahan ne on, mutta onneksi on määräautomatiikka. Mä en osaa millään olla niin eko, että voisin esim. käyttää koko viikon vain punaisia, että tulis sit koneellinen punaista. Ja seuraavalla viikolla sit mustaa, sit sinistä, valkoista, vihreää… Turhamaisuuden takia en myöskään osta vain yhden värisiä vaatteita, vaikka välillä kyllä melkein siltä tuntuu. Senkin tiedän, että olen turhan tarkka siinä minkä värisiä saa laittaa samaan pyykkiin, äiti on siitä mulle moneen kertaan sanonu. Nyt sentään laitan jo siniset ja harmaat TAI vihreät samaan, mutten kaikkia kolmea missään nimessä. Ellei sininen ja vihreä ole sit valmiiksi harmaan sävyisiä. Perhana, miksen mä ole siivoomisen kanssa yhtä tarkka!