Jännittää, jännittää...

Millään ei malttais odottaa huomista röntgeniä. Riinan massu ei ole mitenkään suuren suuri, joten alan kallistua veikkailuissani kahteen pentuun. Kolme olis kyllä ihana ylläri. Kuvista pitää kuulemma tihrustaa siitinluita, niin saa samalla sukupuolet selville. Mahtaa olla pientä se, mitä etsii :D Päädyin perumaan perjantaina varaamani röntgenin ja varaamaan uuden ajan toiselta eläinlääkäriasemalta. Sieltä nimittäin lupailivat, että voisivat tarvittaessa päivystää yön. Tapaan huomenna paikan omistajan ja sovin asiasta tarkemmin. Helpottaa kummasti, kun asia alkaa järjestyä.

Riina ei jaksa enää oikein lenkittää. Käytiin tänään vajaan kilometrin lenkki, se meni vielä hyvin. Mutta kun yhdestä risteyksestä meinasin kääntyä pidemmälle reitille, laittoi Rinttulainen vastaan. Pirre ihmettelee tuollaista lenkitystä. Se olis halunnu mennä pidemmälle ja laittoi puolestaan vastaan, kun käännyttiin kotiin päin. Eri lenkit ovat siis tulleet ajankohtaisiksi. Kävellään Riinan kanssa pääosin aika rauhakseen, mutta välillä tytön tassuihin tulee lisää virtaa. Ruokahalukin on jo vähentyntyt. Muuten Riina on oma, iloinen itsensä. Se leikkii ja touhuaa, hyppää viereen sohvalle ja kerjää rapsutuksia.