Onnellinen perhetapahtuma :)

Miten voi ihminen olla onnellinen! Riina synnytti eilen kaksi trikki poikaa. Lämmöt siis laskivat sunnuntaina iltapäivällä ja olivat alimmillaan puolilta öin. Aamulla yhdeksän aikaa lämpö oli edelleen alhaalla, ja näytti vain pientä merkkiä siitä, että lähtisi ehkä nousuun. Lean ja Pauliinan tuella maltoin odotella. Tosi siinä odotellessa touhusin kaiken laista, esim. pesin lattian kolmeen kertaan. Mikä stressi? Miten niin pakko tehdä jotain, että aika kuluu? :D Lea kertoi että Riinan äiti, Lettu, on pitänyt lämmöt alhaalla vuorokauden ajan ennen synnytyksiään. Äitinsä tytär siis.

Siinä päivän aikana Riinalle tuli pahoinvointia ja se halusi tiiviisen tahtiin pihalle. Klo 15.30 käytin tytöt ulkona ja laitoin Ailalle viestiä, että ei vieläkään mitään, lämpökin edelleen 37,3. Soitin myös Lealle, että täällä sitä jatketaan odottamista, ei vielä mitään merkkejä mistään. Vähän se on levoton, mutta ei muuta. Siinä puhelun aikana, klo 15.45, Riina yhtäkkiä nousi makuulta ylös ja näin selvästi miten sen mahaa kouri. Hetken kuluttua sama uudelleen, mutta nyt liike oli isompi ja kokonaisvaltaisempi. Totesin, että nytpä sitten näköjään alkaakin jo tapahtua. Päätin puhelun Lean kansa ja soitin synnytysavut paikalle. Äiti ja Riitta tulivat kiiruusti.

Riina ponnisti ensimmäisen kerran kunnolla klo 17.10. Supistukset olivat napakoita ja Riina teki hyvin töitä. Ensimmäinen, 205g painava poika syntyi odotetusti peppu edellä klo 17.23. Kalvot olivat kiinni, joten ne revittiin. Riina pisteli ne ja istukan poskeensa. Namnam. Vaikka tuo ihmisen mielestä on omituista ja ällöttävää, sillä on suuri merkitys mm. maidontuotannon kannalta. Ensimmäinen poika, Bjarne tekonimeltään, tarrasi nisään kiinni sillä meiningillä, että tästähän en irti päästä!


Seuraavaa pentua Riina alkoi työntää klo 18.00. Se ponnisti kolme kertaa, sitten lopetti. Ketään ei näkynyt. Kunnes, aivan yllättäen, kun Riitta nosti Riinan tassua, sieltä löytyikin pentu. Se oli vaan valahtanut ulos. Kalvot olivat repeytyneet niin, että Bertil oli niistäkin jo kokonaan ulkona. Se imi innokkaasti nisää jo ennen kuin napanuora oli katkaistu :D Bertilin syntymäpaino oli 180g. Molemmat pojat siis oikein hyvän kokoisia.


Riina lepäsi siinä hetken ennen kuin alkoi siivota itseään. Toista istukkaa odoteltiin pari tuntia. Sillä välin Riina hoivasi pentujaan. Hieman se oli ihmeissään, mutta selvästi piti poikia tärkeänä heti alusta asti. Ulkona se kävi niin nopesti kuin ikinä pystyi, ja sitten juosten takaisin sisälle ja suoraan pentulaatikoon.

Ensimmäinen yö meni hienosti. Heräsin parin tunnin välein katsomaan että kaikki on hyvin. Lähinnä ettei Riina makaa pentujen päällä ja että vauvat ovat jänteviä. Välillä heräsin pentujen vikinään, kun tissi oli hukasa tms. En ehtinyt kertaakaan auttamaan, kun tilanne oli Riinalla jo hallinnassa. Se on hyvä äiti :)

Kuvia synnytyksestä löyty täältä.

Lämmöt nousussa

Riinan lämpö käväisi puolilta öin 36,8:ssa, ja on nyt taas noususuunnassa, 37,1. Neiti, hmm... rouva itse on rauhallinen ja yrittää nukkua. Vähän pitää välillä pedata. Käytiin ulkona joku aika sitten. Riinan mielestä oli edelleen mukava vähän jahdata hiirtä heinikossa ja ottaa muutama kohtuullisen kömpelö laukka-askel. Raputkin se ravasi ylös kuin ei mitään olisi.

Sain muuten vihdoin ja viimein ladattua sen lupaamani ultrakuvan. Se löytyy syyskuun teksteistä, otsikon "Riina ON tiineenä" alta.

Lämmöt laskee, laskee...

No niin! Sain juuri tilannepäivityksen äidiltä. Vähitellen alkaa tapahtua. Riinan lämmöt ovat nyt laskeneet tasan 37 asteeseen. Se ei vielä petaa tms, vaan leikki vielä jokin aika sitten ulkona kepin kanssa. Kuulemma vähän kömpelösti, mutta vaikeaahan se ison mahan kanssa on ketterä olla.

Viime yön aikana lämpö laski 37,9 -> 37,3. Se oli puolilta päivin 37,6, ja nyt sitten on mennyt hujakasti alas. Huomisesta tulee jännä päivä, katsotaan joko saatais pieniä penneleitä :)

Ihania päiviä

Onko outoa kirjoittaa blogiin omasta työstään? Fiilistellä sitä, miten ihanaa töissä on ollut? Varmaan on… Vaan kerronpa silti.

Torstaina oli valtakunnallinen vanhusten ulkoilupäivä. Apulaisosastonhoitajamme Tiina ehdotti, että veisimme porukalla muutaman potilaan ulkoilemaan. Saimme joukkoomme toisen osaston osastosihteerin sekä pari potilasta. Ulkoilimme palvelutalolle mehulle. Oli mukavaa viettää vähän erilaista iltapäivää potilaiden kanssa, katsella miltä kirkko ja kirjasto näyttävät, mitä kukkia on istutettu mihin, ketä tuttuja tulee vastaan, miten mikäkin paikka on muuttunut jne. Nekin, jotka aluksi epäilivät omaa jaksamistaan, huomasivat pian kuinka hyvää ulkoilu teki.

Eilinen iltapäivä töissä meni musiikin merkeissä. Cantores Minores kävi ilahduttamassa potilaita esittämällä muutaman laulun. Laulu kuulosti niin upealta, että se sai kylmät väreet kulkemaan iholla ja veden nousemaan silmiin. Saimme lahjaksi kuoron 50-vuotisesta historiasta kertovan kirjan ja joululauluja sisältävän cd:n. Vielä vartti kuoron lähtemisen jälkeen olin melko liikuttunut vierailusta, jolloin Katri totesi, ettei mun psyyke näköjään kestä tällaista. No ei kestä, se on selvä :D Se vaan tuntuu hyvältä, kun joku on huomaavainen toista kohtaan. Samoin kun kuulee että joku on rakastunut tai raskaana. Päivät tuntuivat ohjelman ansiosta kevyemmiltä kuin normaalit työpäivät, vaikka teettivät meillä toki vähän ekstraa.

Jessica oli kutsunut illaksi työkavereita ja muita kavereitaan kotiinsa laulamaan Sing Staria. Kun matkaa ei ole kuin tuohon viereiseen rappuun, niin olihan sinne pakko mennä. (Kävin välillä kotona katsomassa koiria, kun en ihan osannut olla rauhassa tältä hermoilultani.) Hennan kanssa sovittiin viime viikonloppuna, että opetellaan laulamaan CMX:n Ruoste ja Leevin and the Leavingsin Pohjois-Karjala. Ensimmäinen valittiin sillä perusteella, ettei kumpikaan ei edes tunnistanut sitä. Kaduimme päätöstä heti, kun näimme laulun sanat. Ja varsinkin sitten, kun video löytyi You Tubesta. Paljon kauemmas omasta musiikkimaustani ei pääse. Joku räppi olis tietysti ollut vielä huonompi vaihtoehto. Kun valinnat oli tehty, piti tietty emännälle lahjaksi se peli, jolta nuo biisit löytyvät. Ilta meni mukavasti. Oli myös hauska huomata, että treenaaminen kannatti: sain Ruosteesta 8770 pistettä, kun 10 000 on maksimi. Minä, joka ei osaa edes laulaa!

Illan suurin juhlan aihe oli se, että Svetlana on nyt virallisesti Suomen kansalainen. Oli ihana nähdä, miten onnellinen Sveta oli uudesta passistaan. Lahjan piti tietenkin olla tilanteen mukainen, siis jotain, mitä ilman suomalainen ei tule toimeen. Camilla oli koonnut porukkalahjaksi paketin, josta löytyi mm. vyölaukku, urheilusukat, salmiakkia, olutta ja HK:n blöötä. Onnea Sveta, hali!

Paikalla oli myös Sanni ihanan ison vauvamahansa kanssa. Kyllä siinä neuvolatädin koulutuksen saaneet kädet alkoivat syyhytä. Opiskeluaikana äitiysneuvola oli ehdoton suosikkini. Mikään ei ollut ihanampaa kuin tunnustella miten päin vauva mahassa piileksii ja etsiä doplerilla sydänääniä. Sanni, ihana, ymmärsi tuskani ja sain vähän kokeilla. Vauva oli helppo löytää, samoin saada selville sen asento. Se ei kuulemma ole ollut kaikille neuvolassakaan ihan helppoa, joten mun täytyy olla synnynnäinen mahanpalluttaja ;)

Ja tuostahan päästään sujuvasti tietenkin Riinan mahaan. Voitte arvata, että voisin viettää pitkiäkin aikoja kädet sen mahalla. Tosin ei se sama asia ole kuin ihmisen maha, mutta helpottaa oloa sekin. Siellä ne pennut köllivät vielä kaikessa rauhassa. Riina ei aio siis synnyttää vielä ensi yönä, vaan jatkaa mun piinaamista. Riinalla on vieläkin kaikki ennallaan: ruoka maistuu, hyppyt ja juokseminen onnistuu, lämmöt ok, ei tarvi pedata eikä etsiä paikkaa nurkista. Toivottavasti menis vielä huominenkin näin.

Lämmöt sahaa

Riinan lämmöt vaihtelevat välillä 37,2 - 37,7. Puoli tuntia sitten oli tuo korkeampi. Odotellaan siis että lämpö laskisi 37,0 tai alle. Sen jälkeen pentujen pitäisi alkaa syntyä vuorokauden sisällä. Riina on edelleen ihan oma itsensä: hyppii, pomppii ja juoksee ulkona, tuo lelua sisällä ja haluaa leikkiä Pirren kanssa. Tai vähintääkin varastaa Pirrellä olevan lelun. Kyllä se lepäileekin, mutta on siis kaikin puolin normaali. Ei siis synnytetä ainakaan tänään. Huoh.

Käytiin Riinan kanssa eilen röntgenissä...

…ja nytpä tiedetään mitä odotetaan. Kuvassa näkyi kaksi isoa pentua. Ensimmäinen, se isompi, on tulossa perätilassa, toinen oikein päin. Yöpäivystys on sovittuna, jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Riinan ruokahalu on vähentynyt selvästi. Kun se vielä viime viikolla vetäisi nassuunsa helposti reilu 4dl penturuokaa päivässä, niin nyt 3dl tekee jo tiukkaa. Eilen meni vain kaksi. Tyttö on vielä iloinen ja pirteä, se leikkii, juoksee ja pomppii. Tänään viimeksi se juoksi pihalla keppi suussa ja haastoi Pirreä mukaan.

Lämmöt sahailevat. Tänään klo 14.30 lämpö oli 37,2 ja klo 19.30 se oli 37,7. Olen yrittänyt sille sanoa, että pitäis ne nyt ainakin lauantaihin asti, silloin olis lupa synnyttää. Sunnuntaina on jälleen kielto päällä mutta maanantai taas ihan hyvä. Tai no, saahan sitä sunnuntaina illalla aloittaa. Huomenna ja perjantaina on nimittäin aamuvuoro ja sunnuntaina pitkä päivä. Äiti päivystää täällä joka tapauksessa sunnuntain, mikä on niin iso, hieno ja tärkeä asia minulle. Olisinpa vaan varannu enemmän lomaa tähän väliin…

Pirre oli eilen treeneissä eka kerran kahteen viikkoon. Voi sitä riemua! Se kulki hihnassa kuin pentu kaupalle asti, ekan reilu puoli kilometriä siis. Ei yhden yhtä askelta suoraan eteenpäin, vaan kaikenlaista touhuamista ja pomppuja. Pirre 9,5v :D Treenit meni hyvin, onnistuttiin vaikeissakin kuvioissa ja pääsin palkkaamaan onnistuneista suorituksista. Tuli tosi hyvä mieli.

Loppuun vielä kiitoksia. Kaikki ihanat ihmiset, jotka olette tukena näissä pentuasioissa, iso kiitos kaikille. Tähän asti on ollut suhteellisen helppoa suhtautua tilanteisiin rauhallisesti ja järkevästi, mutta nyt se tuntuu käyvänkoko ajan hankalammaksi. Joka tapauksessa on helpottavaa tietää, että meillä on takana sellaiset tukijoukot kuin te. KIITOS!

Ja tässä vielä kuvaa Rintun massun sisältä:

Jännittää, jännittää...

Millään ei malttais odottaa huomista röntgeniä. Riinan massu ei ole mitenkään suuren suuri, joten alan kallistua veikkailuissani kahteen pentuun. Kolme olis kyllä ihana ylläri. Kuvista pitää kuulemma tihrustaa siitinluita, niin saa samalla sukupuolet selville. Mahtaa olla pientä se, mitä etsii :D Päädyin perumaan perjantaina varaamani röntgenin ja varaamaan uuden ajan toiselta eläinlääkäriasemalta. Sieltä nimittäin lupailivat, että voisivat tarvittaessa päivystää yön. Tapaan huomenna paikan omistajan ja sovin asiasta tarkemmin. Helpottaa kummasti, kun asia alkaa järjestyä.

Riina ei jaksa enää oikein lenkittää. Käytiin tänään vajaan kilometrin lenkki, se meni vielä hyvin. Mutta kun yhdestä risteyksestä meinasin kääntyä pidemmälle reitille, laittoi Rinttulainen vastaan. Pirre ihmettelee tuollaista lenkitystä. Se olis halunnu mennä pidemmälle ja laittoi puolestaan vastaan, kun käännyttiin kotiin päin. Eri lenkit ovat siis tulleet ajankohtaisiksi. Kävellään Riinan kanssa pääosin aika rauhakseen, mutta välillä tytön tassuihin tulee lisää virtaa. Ruokahalukin on jo vähentyntyt. Muuten Riina on oma, iloinen itsensä. Se leikkii ja touhuaa, hyppää viereen sohvalle ja kerjää rapsutuksia.