Tekstit
Viime vuoden alussa suunnittelin paastoa. Arja pyysikin, että josko kertoisin täällä miten homma etenee. Pienellä viiveellä siitä tulisi tässä.
Halusin kokeilla paastoa sen terveydellisistä syistä ja siksi, kun ihmiset kehuvat kuinka hyvä olo siitä tulee. Aloitin paastoon valmistautumisen tarkasti kaikkien ohjeiden mukaan. Jätin pois lihan, kalan ja kaiken makean. Sitten juuston ja leivän. Söin vain vihanneksia ja hedelmiä. Olin ajatellut, että kun perjantaina lopetan valvomisen, niin aloitan siinä vähitellen paaston. Nukun vähän ja haen sitten paastopakkauksen luontaistuotekaupasta. Puolilta öin lähtien hytisin töissä vilusta. Työkaveri ihmetteli palelemistani, ja laittoi ihan lämpömittarin päiväsalin pöydälle. Ihan lämmintä se näytti. Seuraavaksi lämpömittari omaan kainaloon. Se näytti ihan turhan lämmintä. Päätin, että en ala kipeänä paastoomaan, vaan siirrän asian myöhemmäksi.
Se myöhemmin tuli vastaa syksyllä. Toinen työkaveri oli paastolla, joten päätin minäkin vihdoin ryhtyä. Taas keventelyt hedelmille ja vihanneksille, kunnes ohjelmaan tuli muutos. Viikonlopuksi sellaista ohjelmaa, ettei se sovi paaston puhdistavaan ideologiaan. Joten jatkoin huippukevyellä ruualla. Olo oli mainio, ja ihmettelin itsekin miten vähällä ihminen tulee toimeen. Kisattiinkin siinä Rintun kanssa yhtenä päivänä kolme rataa, ja Pirre strattasi yhdelle. Hyvin jaksoi.
Sitten alkoi paasto. Suoliston tyhjentämiseksi piti juoda glaubersuolaliuosta. Sen maku on jotain niin kamalaa, ettei sitä sanoin voi kuvata. Join vuorokulauksin hapanta rypälemehua ja glaubersuolaa. Yhdessä kulauksessa oli niin iso työ, että sen jälkeen oli pidettävä taukoa useampi minuutti. Puolessatoista tunnissa oli saanut juotua noin 2,5dl, joten päätin tsempata. Otin kaksi kulausta kerralla, ja se oli siinä. Ei muuta kuin suorittamaan tyhjennys eri kautta kuin tarkoitus oli. Loppui muuten sen suolan juominen siihen. Loppupäivän menin paasto-ohjelmalla.
Seuraavana aamuna heräsin kamalassa horkassa. Olin läpi märkä hiestä, palelin ja olo oli pahoinvoiva. Hoipertelin kylppärin ja näin peilistä kamalan, kalpean naaman. Ei muuta kuin mehua juomaan, että saa vähän energiaa. Vetäisin siinä koko aamupalan, mitä siihen nyt kuului mehun lisäksi, paastoteetä ja ravinnetippoja. Paaston eka päivähän voi olla rankka, mutta juomalla vähän tiheämmin olo kyllä tasoittuu. Suihku viimeistään auttaa ja virkistää. Hah, toiveajattelua. Pian suihkun jälkeen jatkoin edellispäivän tyhjennystä, suunta ylöspäin.
Siihen loppui se paasto. Pistin pastan kiehumaan ja tein pikaisesti miedon tomaattikastikkeen. Vähän makaronia ja kastiketta suuhun ja suunta töihin. Työkaverit eivät ehtineet edes sanoa mitään, kun ymmärsin heidän ilmeistään miltä näytän. Ja sitten se tuli: ”Anu! Sä näytät ihan kamalalta!” Mihin minä vaan että joo, tää menee ohi kun hiilarit tasoittuu. Siinä vaiheessa sokerimittari näytti vähän yli neljää, ja olin siis hieman syönyt. Mitä lienee ollut siinä vaiheessa kun heräilin.
Seuraavaa paastoa ei tule. Voin korkeintaan kokeilla jotain tositosi kevennettyä puhdistusdieettiä, mutta paastoa en enää koskaan. Tuli niin hyvä olo.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Agilitykisoja, tuhkapilveä ja happamia sateita odotellessa…
Rintulla on kohta kisat :) Vielä yksi yövuoro ja sitten. Ensimmäinen rataan tutustuminen on klo 8.00, mikä on yhtä kuin orastava ongelma. Yövuoro nimittäin loppuu virallisesti klo 7.30. Puolessa tunnissa siis olisi haettava Rinttu, noukittava kyytiin Aila (paluumatkan James) ja huristeltava Riksuun. No can do.
Onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu. Aamuvuoro alkaa klo 7.00, ja ihana Leena lupasi tulla töihin jo varttia aikaisemmin. Äiti taas lupasi tuoda Riinan ja auton terveyskeskuksen pihalle ja Aila tulee reitin varrelle odottamaan. Jos ja kun on kiire, niin voi joutua hyppäämään kyytiin pienessä vauhdissa. Ovi suljetaan painamalla kaasu pohjaan ;) Olin yhteydessä riihimäkeläisiin heti aikataulun julkaisemisen jälkeen. Rataan tutustuminen on kahdessa erässä, joten ehdin varmaankin siihen toiseen. Siitä tuli viisi minuuttia lisää armon aikaa. Lähtönumeromme on vasta 40:n jälkeen, joten verkkaamaan ehtii sitten kun on tutustunut aamun ensimmäiseen hasteeseen. Huh. Nyt vaan peukut pystyssä ja sormet ristissä, ettei aamulla tapahdu mitään yllättävää.
Kisapäivää tosin varjostaa mahdollisesti pieni pilvi. Tai ei niinkään pieni, nimittäin Islannista leviävä tuhkapilvi. Jos tuhkapilven kanssa samaan aikaan vielä osuu sadepilvi, niin saamme happamia sateita. Jospa vaan ei tarttis silloin olla ulkona… Ja auto olis katoksessa. Vähän arveluttaa tuhkan vaikutus koirien hengitykseen. Pirrellä kun on ikäköhää, niin tuhkan hengittäminen ei varmasti ainakaan helpota oloa. Varaudumme siis eläinlääkärireissuun. Omat hengitysoireet, jos niitä tulee, on helppo hoitaa omilla lääkkeillä – toivottavasti. Pirre sen sijaan saattaa tarvita kortisonia. Aika näyttää. Tietoa tuhkapilvestä ja satelliittianimaatio sen liikkeistä löytyy Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Volcanic Ash Advisory Centres eli VAACin sivuilta taas löytyy kaavamaisempi kuva samasta aiheesta.
Seuraa loppukevennys: Riina muuten säikytti meidät kolme muuta torstaiaamuna. Herätys oli tehokas. Aikaisin aamusta, kun tulevan yön yökkö oli vielä sikeässä unessa, Riina putosi sängystä. Muksis vaan lattialle, modeemin päälle. Tuuria tai ei, sillä toisella puolella vastaavassa kohdassa olisi ollut vesikuppi. Minä, Budi ja jopa puolikuuro Pirre hypättiin saman tien pystyyn katsomaan, että mitä tapahtui. Riina makasi kyljellään lattialla, aivan pöllähtäneen näköisenä ja iso kysymysmerkki pään päällä. Se ei onneksi loukannut itseään, mutta haki seuraavan nukkumapaikan vähän keskemmältä. Päivän aikana Riinaa tuli jostain syystä kutsuttua muutaman kerran Muksuksi.
Onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu. Aamuvuoro alkaa klo 7.00, ja ihana Leena lupasi tulla töihin jo varttia aikaisemmin. Äiti taas lupasi tuoda Riinan ja auton terveyskeskuksen pihalle ja Aila tulee reitin varrelle odottamaan. Jos ja kun on kiire, niin voi joutua hyppäämään kyytiin pienessä vauhdissa. Ovi suljetaan painamalla kaasu pohjaan ;) Olin yhteydessä riihimäkeläisiin heti aikataulun julkaisemisen jälkeen. Rataan tutustuminen on kahdessa erässä, joten ehdin varmaankin siihen toiseen. Siitä tuli viisi minuuttia lisää armon aikaa. Lähtönumeromme on vasta 40:n jälkeen, joten verkkaamaan ehtii sitten kun on tutustunut aamun ensimmäiseen hasteeseen. Huh. Nyt vaan peukut pystyssä ja sormet ristissä, ettei aamulla tapahdu mitään yllättävää.
Kisapäivää tosin varjostaa mahdollisesti pieni pilvi. Tai ei niinkään pieni, nimittäin Islannista leviävä tuhkapilvi. Jos tuhkapilven kanssa samaan aikaan vielä osuu sadepilvi, niin saamme happamia sateita. Jospa vaan ei tarttis silloin olla ulkona… Ja auto olis katoksessa. Vähän arveluttaa tuhkan vaikutus koirien hengitykseen. Pirrellä kun on ikäköhää, niin tuhkan hengittäminen ei varmasti ainakaan helpota oloa. Varaudumme siis eläinlääkärireissuun. Omat hengitysoireet, jos niitä tulee, on helppo hoitaa omilla lääkkeillä – toivottavasti. Pirre sen sijaan saattaa tarvita kortisonia. Aika näyttää. Tietoa tuhkapilvestä ja satelliittianimaatio sen liikkeistä löytyy Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Volcanic Ash Advisory Centres eli VAACin sivuilta taas löytyy kaavamaisempi kuva samasta aiheesta.
Seuraa loppukevennys: Riina muuten säikytti meidät kolme muuta torstaiaamuna. Herätys oli tehokas. Aikaisin aamusta, kun tulevan yön yökkö oli vielä sikeässä unessa, Riina putosi sängystä. Muksis vaan lattialle, modeemin päälle. Tuuria tai ei, sillä toisella puolella vastaavassa kohdassa olisi ollut vesikuppi. Minä, Budi ja jopa puolikuuro Pirre hypättiin saman tien pystyyn katsomaan, että mitä tapahtui. Riina makasi kyljellään lattialla, aivan pöllähtäneen näköisenä ja iso kysymysmerkki pään päällä. Se ei onneksi loukannut itseään, mutta haki seuraavan nukkumapaikan vähän keskemmältä. Päivän aikana Riinaa tuli jostain syystä kutsuttua muutaman kerran Muksuksi.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
We are back!
Viime vuonna blogin pitäminen jäi heti alkuvuodesta, mutta nyt täytyy koittaa ryhdistäytyä. Pikaisesti läpikäytynä vuosi on mennyt seuraavasti:
Pirreltä poistettiin lopputalvesta pieni rasvakasvain, joka häiritsi sen liikkumista. Leikkaushaava parani huonosti, ja kuntoutuminen oli hidasta. Lenkkeily ei maistunut, ja vaivaa oli selvästi. Vasta kun päästiin kunnolla uimaan, alkoi Pirrekin kuntoutua. Kesän aikana Pirren vointi palauti ennalleen. Syksyllä Pirressä alkoi näkyä vanhenemisen merkkejä myös henkisellä tasolla, ja nyt se alkaa olla jo aika lailla dementoitunut. Hyvin se silti pärjää muiden mukana. Agilitya Pirre tekee vielä vähän, mutta vain mielen virkistykseksi. Se tarvitsee aika paljon apua, että muistaa miten kaikki tehdään. Tärkeintä silti on, että se muistaa esteiden olevan hauskoja ja että se haluaa yrittää.
Riina aloitti pentujen jälkeen kisaamisen viime alkuvuodesta. Pian jäätiin tauolle juoksun takia. Sen jälkeen treeneihin ja kisoihin palaaminen meni hyvin, ja Riina valioitui vappuna Seinäjoella. Toukokuun alussa Riina loukkasi oikean etujalkansa treeneissä poistuessaan keinulta. Olkapäästä venähti nivelside, ja jouduimme pitkälle kuntoutustauolle. Kuntoutukseen kuului fysioterapeutin suunnittelema jumppa, lenkitys tarkkojen ohjeiden mukaan sekä kuntoilu vesijuoksumatolla. Kesän aikana Riina oppi uimaan, ja siitä tuli oikea vesipeto. Syksyllä ja talvella jatkettiin uimisia Hyvinkään Koirakylpylässä. Nyt on ollut uimisesta taukoa.
Budi aloitti harrastamisen keväällä pilotoivassa penturyhmässä. Opettelimme kaikkea mahdollista agilitya tukevaa, ennen kuin syksyllä aloitimme agilityn treenaamisen. Nyt Buu osaa pujottelua lukuun ottamatta kaikki esteet. Niitä opettelemme 2x2 menetelmällä. Kontaktit Buu tekee hienosti 2on2off. Lemppari esteisiin kuuluvat kontaktit ja rengas, niissä on Bullen mielestä sopivasti haastetta. Vähitellen oltaisiin valmiita epiksiin, kunhan sopivat vaan osuisi kohdalle. Budi ei kesällä ihastunut uimiseen. Se pakoili aina kalliolla, kun me muut mulskattiin järvessä. Budin uintitekniikka on hyvä, se pysyy hyvin pinnalla ja muiden vauhdissa, mutta vesi ei elementtinä taida olla neidin mieleen. Hyvinkäällä se ui kiltisti altaan mitan, kun sen auttaa altaaseen, mutta sitten se taas pakoilee portin luona.
Tänä vuonna ollaan oltu Rintsan kanssa lähes kisaamatta. Meiltä puuttuu vielä yksi agiratanolla kesän arvokisoja varten, joten sitä lähdetään metsästämään. Lauantaina on kisat Riihimäellä ja vappuna Seinäjoella. Toukokuulle on suunnitteilla useammat kisat, joten eiköhän se nolla sieltä napsahda. Ainakin sitten, kun saadaan kepit vielä kuntoon... Tuossa viikolla meillä oli aikamoiset ongelmat avokulmissa, kun liian vaikean treenin seurauksena Riina itseluottamus niiden suhteen romahti. Eilen saatiin asiaa jo reilusti oikeaan suuntaan, joten uskoisin homman tulevan riittävään kuntoon viikonlopuksi.
Pirreltä poistettiin lopputalvesta pieni rasvakasvain, joka häiritsi sen liikkumista. Leikkaushaava parani huonosti, ja kuntoutuminen oli hidasta. Lenkkeily ei maistunut, ja vaivaa oli selvästi. Vasta kun päästiin kunnolla uimaan, alkoi Pirrekin kuntoutua. Kesän aikana Pirren vointi palauti ennalleen. Syksyllä Pirressä alkoi näkyä vanhenemisen merkkejä myös henkisellä tasolla, ja nyt se alkaa olla jo aika lailla dementoitunut. Hyvin se silti pärjää muiden mukana. Agilitya Pirre tekee vielä vähän, mutta vain mielen virkistykseksi. Se tarvitsee aika paljon apua, että muistaa miten kaikki tehdään. Tärkeintä silti on, että se muistaa esteiden olevan hauskoja ja että se haluaa yrittää.
Riina aloitti pentujen jälkeen kisaamisen viime alkuvuodesta. Pian jäätiin tauolle juoksun takia. Sen jälkeen treeneihin ja kisoihin palaaminen meni hyvin, ja Riina valioitui vappuna Seinäjoella. Toukokuun alussa Riina loukkasi oikean etujalkansa treeneissä poistuessaan keinulta. Olkapäästä venähti nivelside, ja jouduimme pitkälle kuntoutustauolle. Kuntoutukseen kuului fysioterapeutin suunnittelema jumppa, lenkitys tarkkojen ohjeiden mukaan sekä kuntoilu vesijuoksumatolla. Kesän aikana Riina oppi uimaan, ja siitä tuli oikea vesipeto. Syksyllä ja talvella jatkettiin uimisia Hyvinkään Koirakylpylässä. Nyt on ollut uimisesta taukoa.
Budi aloitti harrastamisen keväällä pilotoivassa penturyhmässä. Opettelimme kaikkea mahdollista agilitya tukevaa, ennen kuin syksyllä aloitimme agilityn treenaamisen. Nyt Buu osaa pujottelua lukuun ottamatta kaikki esteet. Niitä opettelemme 2x2 menetelmällä. Kontaktit Buu tekee hienosti 2on2off. Lemppari esteisiin kuuluvat kontaktit ja rengas, niissä on Bullen mielestä sopivasti haastetta. Vähitellen oltaisiin valmiita epiksiin, kunhan sopivat vaan osuisi kohdalle. Budi ei kesällä ihastunut uimiseen. Se pakoili aina kalliolla, kun me muut mulskattiin järvessä. Budin uintitekniikka on hyvä, se pysyy hyvin pinnalla ja muiden vauhdissa, mutta vesi ei elementtinä taida olla neidin mieleen. Hyvinkäällä se ui kiltisti altaan mitan, kun sen auttaa altaaseen, mutta sitten se taas pakoilee portin luona.
Tänä vuonna ollaan oltu Rintsan kanssa lähes kisaamatta. Meiltä puuttuu vielä yksi agiratanolla kesän arvokisoja varten, joten sitä lähdetään metsästämään. Lauantaina on kisat Riihimäellä ja vappuna Seinäjoella. Toukokuulle on suunnitteilla useammat kisat, joten eiköhän se nolla sieltä napsahda. Ainakin sitten, kun saadaan kepit vielä kuntoon... Tuossa viikolla meillä oli aikamoiset ongelmat avokulmissa, kun liian vaikean treenin seurauksena Riina itseluottamus niiden suhteen romahti. Eilen saatiin asiaa jo reilusti oikeaan suuntaan, joten uskoisin homman tulevan riittävään kuntoon viikonlopuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
