Joulun aikaa

Olipa ihana Joulu :) Eka kertaa kymmeneen vuoteen oli kaikki kolme Joulun päivää vapaata, ja vähän enemmänkin. Etukäteen mietin, että miten sitä mahtaa osata rentoutua. Voin sanoa, että hyvin onnistui. Vietin Joulun vanhempieni luona. Paikalla oli myös siskoni sekä yhteensä kuusi koiraa. Olin kai ollut kiltti, kun pukki toi lahjojakin. Erityinen kiitos menee Aution perheelle ihanasta lahjasta: sain puisen rasian, jonka päälle on maalattu Pepsin kuva. Kuva on hieno, ja siitä tunnistaa pojan helposti.

Tämä joulu oli ensimmäinen, jota mummo ei viettänyt luonamme. Viime vuonna mummo oli Joulun aikaan terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta tuli aattona luoksemme kotilomalle. Sen jälkeen hän oli pari päivää väsynyt ja pahalla päällä. Nyt mummo asuu ryhmäkodissa. Menimme aattona hänen luokseen kuuntelemaan Joulurauhan julistusta ja kävimme kirkossa. Vietimme muutenkin aikaa yhdessä, kaikessa rauhassa. Mummo oli onnellinen ja jaksoi yllättävän hyvin. Kävimme hänen luonaan toki muinakin päivinä.

Vierailut tuntuvat yleensä kovin raskailta. Mummo on dementti. Polvissa on kulumia. Vasen olkapää loukkaantui 1,5 vuottasitten niin, että käsi on lähes toimintakyvytön. Välillä mummo jaksaa kävellä rollaattorin kanssa, välillä on mentävä pyörätuolilla lyhyetkin matkat. Hahmottaminen on hankalaa ja mielialat vaihtelevat. Sitä tahtoisi mennä ihan vaan tervehtimään mummoa, mutta työrooli yrittää aina iskeä väkisin läpi. On surullista katsoa, kuin mummo, joka huolehti meistä kun olimme pieniä, on nyt täysin riippuvainen muiden huolenpidosta. Silti tänä jouluna mummossa oli jotain, joka sai hyvälle tuulelle. Jotain niin meidän mummoa.

Eilen kävimme porukalla hallilla treenaamassa. Aikuiset sheltit tekivät rataa. Äidillä ja Sopulla meni hienosti. Jopa vaikea takaa leikkaus onnistui, kun äiti oli saanut muualta ylimääräistä rohkeutta ja luottamusta omaan ohjaamiseen. Isällä ja Ilonallakin meni hyvin, heti kun isä rauhoitti ohjaamistaan. Annoin kotiläksyä irtoamisen opettamisesta. Molemmat kokeilivat viedä myös Riinaa. Rinttulainen lukee ohjauksia hyvin. Isä näki selvästi, miksi valssi pitää tehdä kohti seuraavaa estettä. Äiti taas koki sen, kuinka paljon Riina lukee itse rataa, jos ohjaus on vähänkin myöhässä. Molemmat (raukat) joutuivat juoksemaan ihan tosissaan. Hauskaa silti oli, ja Riina nautti.

Bodil oli hallilla toka kertaa ikinä. Eka kerralla se vain ihmetteli sylissä. Nyt se sai kokeilla putkea, pussia ja keinua. Kaksi ensimmäistä olivat jännittäviä, mutta keinu oli sen mielestä hauska. Aloitettiin niin, että Budi sai paukutella keinun päätä maahan. Sitten se sai kiivetä alasmenolle keinun sivusta. Lopulta nostin Budin maksipöydälle, joka oli pönkäämässä keinun painotettua päätä. Siitä se kiipesi keinulle ja tassutteli alas. Yhtään ei haitannut, vaikka keinu liikkui ja paukkui. Pääty oli sentään 10cm ilmassa. Sitä tehtiin pari kertaa molemmin puolin. Neiti jäi sen näköiseksi, että tätä lisää :) (Huolestuneille tiedoksi: Kaikki treeni tehtiin ihan vaan siltä kannalta, että pieni tottuu erilaisiin ympäristöihin ja ääniin. Tarkoitus on edetä rauhassa, koiran ehdoilla.)

Vuoden vaihde kuluu töissä, yövuorossa. Suunnitteilla on pienimuotoiset nyyttärit yhdessä polin ja ambulanssin väen kanssa.

Hyvää Joulua

Oikein hyvää ja rauhallista Joulua sekä onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille. Kiitos kuluneesta vuodesta.

Haikeita hetkiä

Pepsi-pupsi pikkuriikki (Bertil siis) muutti tänään uuteen kotiin Kokkolaan, Aution perheeseen.

Yön valvomisen jälkeen kotiin päästyäni puuhastelin penneleiden kanssa. Käytiin ulkona, ruokailtiin, leikittiin jne. Isot olivat siinä aktiivisesti mukana. En raaskinut käydä nukkumaan, etten menettäisi viimeisiä hetkiä Pepsin kanssa. Pesin ja harjasin Pepsin, leikkasin kynnet ja siistin tassukarvat. Siinä touhutessa ihmettelin, miten pienestä pennusta onkaan voinut tulla niin rakas.

Äiti tuli hakemaan Riinan ja minut ennen kuin menimme Annea ja Jarnoa vastaan asemalle. Riina kertoi heti pitävänsä Jarnosta, antoi suukonkin. Kotona ulkoiltiin hetki lauman kanssa. Rinttu juoksutti lapsiaan sydämensä kyllyydestä. Sisällä leikki jatkui lelujen kanssa, kunnes pienet simahtivat. Sen jälkeen Pirre ja Riina päättivät aktivoida Jarnoa kantamalla leluja heiteltäväksi.

Pepsiläisen lähdön hetki tuli nopeammin kuin olin kuvitellut. Saatoimme Annen ja Jarnon asemalle. Pepsi sai matkustaa sen matkan sylissäni. Vaikka hetki asemalaiturilla olikin haikea, olin toisaalta myös hurjan onnellinen. Pieni, reipas Pepsi lähti matkalle uuteen kotiinsa, jossa sitä odotettiin kovasti. Kaikki se, mitä olemme Annen kanssa jutelleet ja mitä olen nähnyt on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että Pepsillä on edessään hyvä elämä rakastettuna perheenjäsenenä.

Illalla sain jo kuulumisia tekstiviesteillä. Matka oli mennyt hyvin ja Pepsi-Pupsi oli ollut reipas poika. Kotonaan se oli tutkinut uusia paikkoja rohkeasti ja heiluttanut häntäänsä hurjaa vauhtia. Uusi Rino-kaverikin oli ottanut sen hyvin vastaan.

Kaikenlaista koirapuuhastelua

Sopuriinan Bodil ja Bertil

Kylläpä on aika mennyt nopeasti pentujen kanssa. Onhan sitä tullut puuhattua muutakin. Kaksi viikkoa sitten oli kolutusohjaajakurssin toinen viikonloppu lopputentteineen kaikkineen. Kuten ensimmäinen viikonloppu, oli tämäkin erinomainen. Kiitos siitä Mia Laamaselle. Viikko sitten pidettiin Kirkkonummen Kennelkerhon järjestämä hyppyseminaari, josta allekirjoittanut oli järjestelyvastuussa. Sempassa olivat kouluttamassa Vappu Alatalo ja Patricia Hirn. Hyvä ja hyödyllinen viikonloppu tämäkin. Oppia on siis taottu päähän urakalla.

Pennut ovat ehtineet jo 8 viikon ikäisiksi, ja ovat suloisia riiviöitä. Paino sanalla suloisia - onneksi :D Bertil on pennuista rohkeampi. Uusissa paikoissa se lähtee Bodilia nopeammin tutkimaan ympäristöää. Bodil tekee pieniä piipahduksia pentuboksin ulkopuolelle ja palaa aina aluksi nopeasti tankkaamaan turvallisuutta. Bodil on selvästi leimautuneempi koiriin, Bertil taas ihmisiin. Ulkona Bodil siis seuraa Pirreä ja Riinaa, kun taas Bertil kulkee enemmän minun perässäni. Viime päivinä homma on vähän tasoittunut, mutta eron kyllä huomaa. Bertil on myös edelleen enemmän sylikoira kuin Bodil. Se ottaa mielellään torkkuja sylissä, kun taas Bodil haluaa lattialle nukkumaan.

Pennelit ovat päässeet retkeilemään oikein urakalla. Eka retki tehtiin 7vko syntymäpäivänä, 1,5 viikkoa sitten. Kävimme treenihallin kerhotilassa tapaamassa ihmisä. Olemme käyneet myös töissä tapaamassa työkavereita ja potilaita, äitini työpaikalla, pari kertaa vanhempien luona tapaamassa Sopua ja Ilonaa, pari kertaa mummon luona palvelutalon ryhmäkodissa, eläinlääkäriasemalla ihan vaan esittäytymässä sekä Mustissa ja Mirrissä haistelemassa eläintarvikemyymälän tuoksuja.

Tiistaina teimme reissun Inkooseen, isä-koira Waden luokse. Samalla pennut tapasivat myös Kiti ja Nuu sheltit sekä Milli bordercollien. Olivat pentujen mielestä mukavia. Sillä reissulla talon isäntä, Taikakuvan Jari Alanen, otti pupseista hienoja studiokuvia. Olen kertakaikkiaan vaikuttunut siitä, miten upeita kuvia Jari pienistä otti. Iso kiitos!!!

Maanantaina Tuija Saari kävi tekemässä pennuille eläinläkärintarkastuksen ja totesi molemmat terveiksi. Pojaltakin löytyi molemmat kivekset. Torstaiaamuna oli silmätarkastuksen vuoro. Sen teki Jerker Mårtenson Pakilan eläinlääkäriasema Tikissä. Molempien pentujen silmät ovat terveet. Riinan silmät tarkastettiin siinä samalla. Vasemmasta silmästä löytyi ylimääräisiä ripsiä. Onneksi ne eivät vaivaa Riinaa millään tavalla.

Nyt pentujen aikana luonani on käynyt sellainen määrä ihmisiä, etten olisi ikinä uskonut. Harvassa ovat olleet ne päivät, kun ovikello ei ole soinut. On ollut ihanaa. Pennut ovat tavanneet monen laisia ihmisiä: lapsia, aikuisia, vanhuksia, liikuntarajoitteisia, pyörätuolissa istuvia... Osa toki kodin ulkopuolella, mutta kuitenkin. Jos olen unohtanut kutsua jonkun käymään, olen pahoillani. Samalla olen iloisesti yllättynyt, kuinka monta pennuista kiinnostunutta ystävää ja tuttavaa minulla on. Olen toki teinnyt teitä olevan paljon, mutta että ihan nin monta. Hali teille jokaiselle :) Bertil muuttaa uuteen kotiinsa Kokkolaan huomenna lauantaina. Bodilia saa toki mielelään tulla edelleenkin tapaamaan. Ja kohta alan piinaamaan teitä kutsumalla itse meidät luoksenne kylään... ;)

Pentujen isä Springrotin Gibson "Wade" ja äiti Snowglow´s Now or Never "Riina".

Molemmat kuvat Jari Alanen, Taikakuva.