maanantai 26. toukokuuta 2008

Kirkkiksen epikset

Olin tänään tuomarina Kirkkiksen epiksissä. Oli hauskaa.

Suunnittelin mölleille rada, jolla piti juosta. Rata ei ollut profiililtaan vaikea, vaikka joissain kohdissa olikin vähän väärää estettä tyrkyllä. Vaikeus tuli ennemmin pitkistä esteväleistä ja sen myötä vauhdista. Möllit tekivät niin hienoja suorituksia, että välillä meinasin vain unhotua ihailemaan parien menoa. Erityisesti mieleen jäi Hankolainen koikkeri, joka voittikin luokkansa. Niin upeaa menoa että! Hallittua ohjausta, sujuvasti etenevää menoa. Treeneissä on selvästi käyty muutakin kuin kavereita moikkaamassa. Voitto oli todella ansaittu.

Kun suunnittelin kilpailevien rataa, ajattelin että haluan sen olevan sujuva ja koiralle looginen. Se saa näyttää ulospäin vaikeammalta, mutta tutustuessa pitäisi huomata, ettei se ihan niin hankala olekaan. Halusin tilaa ja mahdollisuuksia käyttää erilaisia ohjaustekniikoita taitojen mukaan. Ja kyllähän sinne erilaisia ratkaisuja mahtuikin. Kilpailevissakin nähtiin todella hienoja ratoja. Erityisen onnellinen olen tietenkin äidin ja Sopun nollasta (juu, epävirallisissa voi olla vähän rikkoa sääntöjä...) ja palkintosijasta. Äiti on alkanut liikkumaan paremmin, ja sitä myötä Sopuun on tullut lisää vauhtia. Kiitos Jari ja Sonja, olitte antaneet äidille hyviä vinkkejä radalle :)


Hyvä mieli tuli myös siitä, että sain positiivista palautetta radoista. Oman ryhmäni kanssa treenataanki ainakin pari kuviota kilpailevien radalta. Ties vaikka tehtäis koko rata...

Tuloksia pitäisi löytyä kohta puoliin KKK:n sivuilta.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Pirre on ihana. On vaan.

Tämä viikko tuntuu kuluneen, yllättäen, ihan vaan koirien ja työn merkeissä. No joo, oli sentään maanantaina treffeillä, mutta muuten. (Niistä treffeistä ei ole sen kummempaa kerrottavaa.)

Tiistaina oli Pirren treenit. Kotimatkalla pysähdyttiin kaupassa. Ostin minttu Puffetin, josta lupasin Pirrelle sitä keksiosaa. Pirre, ei-tokokoira joka ei osaa seurata, seurasi kiltisti vieressä ja odotti omaa osaansa. Sehän ei siis kooooskaan ole saanut mitään, kun ollaan oltu kahdestaan reisussa, ei koskaan… Juttelin siinä äidin kanssa puhelimessa, ja yhtäkkiä huomasin syöneeni kaiken. Pirre vaan seurasi koko matkan kotiin hyvässä katsekontaktissa. Yritin korvata sen pettymystä antamalla molemmille koirille kotona vähän makkaraa.

Keskiviikkona kävin katsomassa maailman suloisinta Ranskabuldogin pentua. Mosse, 16vko, on työkaverini Hennan koira. Omat otukseni eivät kovin mallikelpoisesti käyttäytyneet, irvistelivät ja murisivat pentuparalle, kun se tuli lähelle. Onneksi se ei siitä niin kovin välittäny. Kyllä ne siinä yhdessäkin touhusivat, loppujen lopuksi. Illalla oli Rintun treenit ja koulutusvuoro, ja niiden jälkeen alkoi taas työyöt.

Torstaina treeneihin lähtiessä otin kukkaron mukaan ja sanoin Pirrelle, että jos menee hienosti, niin ostan korvausjätskin kotimatkalla. Pirre ymmärtää kaiken mitä sanon, ajattelee kuin ihminen ja osaa toimia ihmismäisen loogisesti. Hah, naura. Naura! Treenit meni hyvin, mitä nyt itse siinä Panacod-huuruissa ja edelleen vähän mahakipuisena löysäilin. Mutta Pirre teki osansa hienosti, paikkaili jotain mun juttuja ja sillee. Pysähdyttiin kaupassa ja ostettiin jäde. Samanlainen kuin tiistaina, ja nyt Pirre sai sitä keksiosaa. Ei menny tällä kertaa seuraaminen hukkaan.

Riinan pennutusjutut ovat olleet kovasti mielessä. Uros on valittu ja eka pentuvarauskin tullut. Nyt mietiskelen pennuille virallisia nimiä, jotka alkaa beellä. Jotain slangityyppistä olis kiva, sopis siihen ainoaan, joka on jo päätetty. Tai sit pitäis olla muuten vaan kivoja. Ehdotuksia otetaan vastaan. Niin, ja Bonanzaa ei kannata ehdottaa.


On Riinakin ihana, tietysti.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Väsynyttä agiliitoa

Eipä ole tullut vähään aikaan kisattua niin väsyneenä kuin tänään. Sinänsä ihan hyvää treeniä, vaikka järki tästä on kyllä kaukana. Takana on kolme yövuoroa, nyt vielä viimeinen menossa. Ihan heti en ilmoita tyttöjä kisoihin öiden välissä, ainakaan kahtena peräkkäisenä päivänä.

Tänään tehtiin hyviä ratoja. Harmi vaan, yhdellä Pirren radalla ja molemmilla Riinan radoilla putosi jokaisella yksi rima. Ja sitä jossittelua… Jos eka radalla rimat olis pysyneet, niin tytöt olisivat ottaneet kaksoisvoiton. Ja jos Riinan toka radalla rima olis pysyny, tytöt olisivat ottaneet kasoisvoiton :D Pirre teki vika radalla viikonlopun ainoan nollan ja voitti. Rinttu oli yli kolme sekuntia Pirreä nopeampi, mutta se rima. No, eivätpä ne ole viime aikoina pahasti kolisseet, joten tuskin on mitään kummempaa kuin laiskaa ohjausta.

Olen ihan tyytyväinen ratoihin noin muuten. Pirre kulkee, no, kuin pieni eläin. Ihanaa kun kisakaverilla on niin paljon kokemusta :) Sanoinkin sille ennen vika rataa, että kuule luottokoira, nyt tehdään se nolla. Mummelissa riittää virtaa, vaikka tuntuukin Riinaan verrattuna hitaalta. Ja onhan Riina sitä nopeampi. Askeleet ovat niin paljon pidemmät, että ihme jos jäisi Pirrelle ajoissa. Riinan kanssa oli ihana tehdä ratoja. Ei puhettakaan omapäisistä ratkaisuista, vaan paketti pysyi kiitettävästi kasassa. Ainahan sitä pientä hiomista jää, mutta pitää osata nauttia niistä osista rataa, jotka onnistuivat. Agiliito on ihanaa!

Tulokset löytyvät Kirkkiksen sivuilta.

Agikisaa ja tuomariharjoittelijoita

Eipä menny päivän kisat ihan putkeen. Yhtään nollaa ei tullut tehtyä, muita tuloksia kylläkin. Pirre sai radoilta kympin ja vitosen, Riina hyllyn ja kympin. Pirren vitosrata ja Rintun hyllyrata olivat hyviä. Pirre pudotti toiseksi viimeisen riman, eka rimanpudotus muuten pitkään aikaan. Rinttu taas palasi jostain kumman syystä mutkaputkesta takaisin samaa kautta kuin oli mennyt sisään. Liekö kompuroinut ja mennyt, raukka, sekaisin suunnasta. Itse olin jo menossa keinulle enkä hoksinut tilannetta ajoissa että olisin voinut jotain tehdä. Tassut keinulle ja hylly. Eipä silti, mitäs siinä olis oikein enää voinutkaan. Pääasia kaikki radan hankalat kohdat meni hienosti. Tein muuten onnistuneen persjätönkin, det är assuli lämna på svenska. Tuloksia löytyy Kirkkiksen sivuilta, joille löytyy linkki tuosta vierestä, agilityaiheisista sivuista.

Molemmilla kolmosten radoilla oli tuomariharjoittelija. Agiradan arvosteli Esa Muotka ja hypärin Allan Mattsson. Mielenkiintoisia kuvioita molemmilla. Esan radalla olin Riinan kanssa aikaisemmin keväällä, silloin kun noustiin kolmosiin. Esa tekee kivoja, älykkäitä ratoja. Niissä on hyviä oivalluksia. Radat ovat loogisia koirille, kunhan ohjaaja hoksii mistä on kyse. Välillä on tarkkuutta vaativia mutkia, välillä saa posottaa täysillä. Kunnes tullaan taas tarkkaan paikkaan. Täällä tykätään!

Tulin tietty yöksi töihin. Vähän väsyttää, mutta onneksi on tuota punaista Fenixiä. Aamulla taas vähän unta, sitten kisoihin, unta, ja takaisin töihin.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Leipomusta ynnä muuta

Kakut tuli leivottua, sain ne uunista vähän yli puolen päivän. Projekti venähti, kun piti siinä aamusta käydä vielä uudelleen kaupassa. Unohdin töistä lähtiessä ostaa leivinmargariinia. Torkuin sohvalla kakkujen kypsymistä odotellen, munakello sohvapöydällä tikittäen. Otin sen siihen viereen, kun kokemuksesta voin sanoa ettei sitä keittiöstä asti kuule. Joskus on tullut yövuoron jälkeen tehtyä hyvin paistettua ruokaa.

Huomenna ja ylihuomenna siis kisataan koirulaisten kanssa. Molemmilla on kumpanakin päivänä kaksi starttia. Aikataulu on sinänsä mukava, että hyvin ehtii ottaa unta ennen ja jälkeen kisaamisen. Lihaksetkin ovat jo palautuneet alkuviikon rasituksesta. Viime viikonlopun vietin Ahvenanmaalla, kisojen merkeissä tietenkin. Palauduin reissusta sunnuntai-iltana, ja maanantaina oli seuraava lähtö. Kävin siskoni Ailan kanssa kävelemässä osan Reitti 2000:sta. Maanantaina talsittiin n. 50km, tiistaina vajaa 20km. Molemmilla alkoivat jalat oireilla niin, ettei sen jälkeen enää voinut jatkaa. Ailalla jalkapohjat olivat kovilla, minulla nilkka esitti vahvoja vastalauseita. Hyvä mieli silti tuosta retkestä jäi. Tarkemman kertomuksen valokuvineen löydät Ailan blogista, osoitteesta http://katalankujeet.blogspot.com/

perjantai 16. toukokuuta 2008

Oma blogi on vihdoin avattu

Agilitykisoihin leipomisen lomassa sai oman blogin vihdoin luotua. Eikä ollut edes vaikeaa! Shelttiepelit Pirre ja Riina osallistuivat taustan valintaan ym. hankaliin ratkaisuihin nukkumalla, toinen sängyllä, toinen sängyn alla.

Tarkoitus olisi kertoa täällä Pirren ja Riinan edesottamuksista sekä tilanteen tullen muista mainitsemisen arvoisista asioista. Toivottavasti muistan päivitellä tätä edes puoliksi niin usein kuin siskoni omaansa…