perjantai 31. lokakuuta 2008

Näin purraan kaverin korvaa...

Latasin taas muutaman uuden kuvan penneleistä. Pienet ovat alkaneet jo leikkiä. Hamuavat toisiaan suullaan ja yrittävät purra kaverin korvaa pelkillä ikenillään. Poika on tehnyt sitä tähän asti enemmän. Huvittavan näköistä :) Poika yrittää purra myös mun kasvoja, sormia ja varpaita. Riinan turkkiinkin olis kiva tarttua. Tyttö on keskittynyt enemmän eteen päin menemiseen, mutta tänään se päätti rökittää velipojan. Veli kun sattui sopivasti nukkumaan, eikä pystynyt panemaan hanttiin :D Täytyy laittaa niille muutama lelu, että saavat niitä höykyttää.


maanantai 27. lokakuuta 2008

Pentukuulumisia, Pirren vointia ja koulutusohjaajakurssia

Pennut ovat avanneet silmänsä! Poika avasi eilen ja tyttö viime yönä. Liikuminen on sen myötä vähän aktivoitunut. Tänään on ollut neuvolapäivä. Punnituksessa tyttö painoi 760g (1vko 470g) ja poika 540g (1vko 360g). Kynnet leikattiin ja käytiin jopa kylvyssä. Toinen synttäriylläri nimitäin oli, että pennut ovat oppineet kakkimaan ihan itse. Ne eivät tosin sitten ihan osaa varoa, kun mönkivät... Kraanan alla, lämpimällä vedellä, huuhdeltiin pojan kakat pois molempien turkeista. Tehokkaasti olivat tassut, massut ja leuanaluset sotkeutuneet. Molemmat antoivat kiltisti pestä itsensä, lämmin vesi kai tuntui hyvältä. Poika meinasi alkaa pesun jälkeen palella, vaikka kuivasinkin molempien turkit kuivaksi. Lämmiteltiin hetki pyyhkeen sisällä ja pyydettiin Riina paikalle että pieni sai masuunsa lämmintä maitoa. Ja johan alkoi olo helpotaa :) Kolmannen yllärin pennut esittelivät eilen. Se oli nimeltään "kas näin kävelee pentu" ;) Muutama askel, nekin huterasti, mutta kuitenkin. Maha pysyy aina hetken irti lattiasta. Tyttöä kiukuttaa välillä, kun tassut ei vie riittävän tehokkaasti. Poika ottaa asian rauhallisemmin, kuten yleensä muutkin asiat.

Latasin taas kuvia Picasaan. Siellä on sekä äidin lauantaina ottamia kuvia että 2vko kuvat. Viimeisimmissä on mukana yksi kuva Pirrestä. Kyllä sen naamasta näkee, ettei se ole vielä terve. Väsähtää nopesti, vaikka kovasti onkin piristynyt. Osa väsymyksestä johtuu varmasti kipulääkelaastarista. Se saadaan ottaa nyt illalla pois. Vähän kyllä jännittää, miten sitten käy. Onneksi on tarvittaessa annetavaa lääkettä. Tänään Pirre juoksi ensimmäisen kerran ulkona Riinan kanssa. Sitä oli ihana katsoa. Eihän se toki paljon juossut, mutta oli sekin jotain. Ruoka-asioissakin ollaan edistytty: olen sekoittanut siihen nyt raejuustoa ja pieneksi pilkottua, keitettyä broileria. Hyvin on maistunut, eikä pahoinvointia ole tullut. Ja se maistuu Pirren mielestä paremmalta.

Pääsin eilen vähän harrastamaankin. Viikonloppuna oli agilityn koulutusohjaajakurssi KKK-hallilla. Lauantain jätin väliin, koska Pirre tarvitsi vielä niin paljon hoitoa enkä olisi edes jaksanut lähteä. (Yövuorot menossa, Pirren ruokinta kolmen tunnin välien jne.) Mutta kun vointi oli sunnuntaina parempi, päätin lähteä. Äiti ja Aila auttoivat kahdessa ruokailussa. Kurssin ruokatauolla Anne-Mari toi minut käymään kotona ja tuli samalla kurkkaamaan pentuja. Riina vahti kuin haukka ja murisi Anne-Marille makuuhuoneen puolella, missä pentulaatikko on. Eteisen puolella se taas hali niin ja heilutteli iloisena häntää.

Kurssipäivä oli erinomainen. Tykkäsin kovasti Mia Laamasesta kurssikouluttajana. Tuomarina hän on jo pitkään ollut tuttu, ja siinä tehtävässä ehdottomasti Suomen huippuja. Joskus olisi kiva päästä treenaamaankin Mian ohjauksessa. Kurssin vetäjänä Mia toi asiat selvästi esille. Hän myös erotti selvästi toisistaan faktat ja omat mielipiteet. Olin esitetyistä asioista samaa mieltä tai vähintään samoilla linjoilla hänen kanssaan. Kävimme läpi esteopetuksen käytännössä ja puhuimme myös ohjaustekniikoista. Teimme pienen ryhmätyön seuraavaa kertaa varten. Lisäksi saimme oppimispäiväkirjatehtävän. Odotan innolla seuraavaa kurssiviikonloppua. Samalla harmittelen, että lauantai jäi väliin. Tosin tässä tilanteessa ei ollut muita vaihtoehtoja.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Varovaista ruokailua

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä.

Pirren vointi on selvästi parempaan päin. Se on piristynyt, ja on monessa asiassa jo oma itsensä. Oikeastaan ainoa asia, joka on normaalista käytöksestä poikkeavaa, on kamala nälkä ja siitä johtuva halu syödä ihan mitä vaan lattialta löytyy. Mun lattiat ei varmaan koskaan ole olleet näin tarkan syynin alla kaikenlaisten murujen suhteen.

Ruokana on tämän päivää ollut peruna-riisivelli. Se on selvästi Pirren uutta herkkua, nam :D Velli on laitettu sauvasekoittimella täysin sileäksi, koska pienetkin paakut voivat kuulemma aiheuttaa tässä vaiheessa pahoinvointia. Tuota pöperöä se on saanut 2rkl kerralla, kahden tunnin välein. Nyt illalla annosta on vähän nostettu ja joukkoon lisätty ihan pieni määrä piimää. Huomenna lisätään kanalientä ja kasvatetaan annoskokoa taas hieman.

Pirre on laihtunut selvästi, mutta onneksi se ei ole vähentänyt sen hyväntuulisuutta :)

Niin juu, Riina ja pennut voivat hyvin.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kotona jälleen

Pirre pääsi kotiin alkuillasta. Se oli saanut hyvää hoitoa ja lääkkeitä vaivoihinsa. Sillä oli ollut veren kalium matalalla, joten oli saanut myös lisää sitä. Kivunhoito oli aloitettu heti, ja Pirre olikin piristynyt aamuksi. Sillä on nyt opioidilaastari 3vrk ajan ja tarvittaessa lisäksi toista opioidia, jos vaikuttaa vielä kivuliaalta. Lääkkeet ovat samoja joita meillä käytetään töissä, ovat tositosi vahvoja. Ja sen taas näkee selvästi Pirren silmistä. Parempi silti että on vähän pöllyssä kuin että olis kipeänä. Huomisesta aletaan kokeilla varovasti ruokailua. Pirre tosin ei voi ymmärtää, miksei nälkäistä koiraa voi ruokkia. Se ei ymmärrä, vaikka kuinka koittaa selittää, että haiman pitää nyt antaa levätä.

Eilen oli vallalla hurja kodin desinfiointihysteria. Se johtui siitä, että aluksi luultiin haimatulehduksen olevan seurausta liikkeellä olevasta, herkästi tarttuvasta mahataudista. Eli sitä mahapöpöä koitettiin estää tarttumasta Riinaan ja penneleihin. Nyt kun oireiden ja löydösten perusteella ollaan päästy päättelemään asioita paremmin, ovat nuo mahaoireet jotuneet ilmeisesti haimasta. Eli oleminen muuttuu normaalimmaksi sen suhteen. Koiria pidetään silti vielä erillään toisitaan, mutta nyt sen kipulaastarin takia. Se kun sisältää sellaista myrkkyä, että syötynä se voi koitua koiran kohtaloksi. Pirre joutuu käyttämään kauluria, ettei pääse nuolemaan laastaria.

Mutta parempaan päin siis ollaan menossa :)

Ai niin. Pirren papereissa luki, että se on ihana, kiltti ja suloinen koira. Kenelle se sitten on uutinen, on eri asia, mutta hyvältä se tuntui lukea.

Pirre on tehohoidossa Viikissä

Sain juuri uutisia Pirrestä. Se jäi Viikkiin tehohoitoon. Sillä ei ole hengenhätää, mutta tarvitsee silti ammattilaisten apua. Odotusaika oli hurjan pitkä, koska tänä yönä oli kuulemma ollut erityisen paljon vieläkin kiireellisempää hoitoa tarvitsevia potilaita. Pirre-parka oli vikissyt kivusta siinä odotellessa. Jotenkin olisin toivonut, että se olisi voinut saada edes kipulääkettä oloa helpottamaan. Vaikka toisaalta ymmärrän toki ettei siihen ehkä ollut aikaa, jotta muutkin saivat mahdollisuuden toipumiseen.

Pirre sai lisää nestettä, pahoinvointilääkettä, happosalpaajaa ja kipuun opioidilaastarin. Toivon että se sai muutakin kipulääkettä, koska ainakin ihmisillä tuollaisen laastarin vaikutus alkaa kunnolla vasta vuorokauden kuluttua sen laittamisesta. Lisäksi aloitettiin varmuuden vuoksi antibioottihoito. Iltapäivällä, siinä neljän-viiden paikkeilla, lupasivat lisätietoja tytön voinnista. Jos Pirre joutuu jäämään hoitoon vielä toiseksi vuorokaudeksi, sitä saa mennä tapaamaan alkuillasta vartin ajaksi.

Se mikä tässä on lohdullista on se, että ilmeiseti ollaan oltu riittävän ajoissa liikkeellä. On kuulemma lupa odottaa, että Pirre toipuu täysin. Lohdullista on myös se, ettei Riinalla ja pennuilla pitäisi olla vaaraa. Jonkinlaiset suojavarustuksen aion silti säilyttää vielä vähän aikaa, ihan varmuuden vuoksi.

torstai 23. lokakuuta 2008

Akuutti steriili pankreatiitti

Meillä on ollut ihan kamala päivä.

Pirre alkoi aamulla oksentamaan ja oli selvästi kipeä ja kuiva. Eläinlääkärissä sillä todettiin steriili haimatulehdus. Tarkoittaa suomeksi sitä, että mikään mikrobi ei ole aiheuttanut tulehdusta. Tyttö tankattiin nesteellä niskanahan alle. Lisäksi se sai kipulääkettä, oksennuksenestolääkettä ja happosalpaajaa. Ohjeeksi, että jos vointi huononee, niin yhteys lääkäriin uudelleen, illalla tarvittaessa Viikkiin. Otin Pirren mukaan töihin, että saan täällä tiputtaa lisää nestettä niskaan ja seurata vointia yön aikana.

No, vointihan tietysti huononi :( Kipulääke auttoi muutamaksi tunniksi, lähinnä siksi aikaa että sai nukuttua pahimmat lääkepöllyt pois, mutta sitten Pirre alkoi kitistä. Masu tuli selvästi kipeäksi ja kylkien iho alkoi tuntua kuivuvalta. Jopa työkaverit sanoivat, että selvästi näkee tytön olevan kipeä. Se kun ei jaksanut kuin vähän häntää heilauttaa kaikille ihanille rapsuttajilleen. Normaalisti se touhottaa ja kertoo kuinka ihana koira se on, jopa heittää selälleen ja rapsututtaa mahaansa.

Isä ja Aila lähtivät pari tuntia sitten viemään Pirreä Viikkiin, ja vielä äsken kuulemma odottivat vuoroaan. Sydän sykkyrällä odottelen lisää kuulumisia. Nestehoito on olennaisen tärkeää, joten toivon tytön saavan pian edes ensiavuksi nestettä niskaan. Knoppitietona ihmispuolelta: normaalikokoinen ihminen tarvitsee vastaavassa tilanteessa 6000-7000ml sokeri- ja elektrolyyttiliuoksia vuorokaudessa, suonensisäisesti. Pirre joutuu mahdollisesti jäämään sisään eläinsairaalaan, tehohoitoon.

Samalla jännitän, miten Riinan ja pentujen vointi on. Ainakin vielä ovat kunnossa, ja toivottavasti pysyvätkin. Kotona on päivän aikana ollut makuuhuone suojaeristyshuoneena, että pöpöt eivät kulkeutuisi sinne. Äiti on nyt siellä pientä koiraperhettä hoitamassa ja vointia seuraamassa, joten saan aina silloin tällöin päivityksiä tilanteesta.

Kohtalaista tuskaa olla töissä, kun ei voi olla sairaan koiran mukana.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Ihan hassua

Tyttö yritti tänään kahdesti sanoa hau. Unissaan, ja varmaan refleksinomaiseti, mutta silti äänen tunnisti haukahduksen yritykseksi. Siinä oli vähän vikinää mukana. Riinakin höristi asialle korviaan.

Pennut ovat nyt alkaneet tuoksua voimakkaammin pennulta. Jotakin niiden aineenvaihdunnassa, tai fysiologiassa ylipäätään, on varmaan muuttunut ja saa tuoksun voimakkaammaksi. Se on ihana tuoksu. Juuri se, jota olen odottanut. Se, mitä lähetetään ystäville tekstiviestillä tai sähköpostilla, jos eivät pääse paikanpäälle haistelemaan. Joten Miira, TÄSSÄ sinulle pennuntuoksua. Muutkin saavat toki haistella :)

Agilityn alkeita

Niin se vaan lomaviikko hurahti vauhdilla. Pidempäänkin olisi kyllä jaksanut olla kotona. On se jännä, vaikka pennut vasta syövät, nukkuvat ja vähän mönkivät, niitä jaksaisi tuijotella vaikka kuinka pitkään. Niissä on jotain niin levollista ja rauhoittavaa, vaikka ovat täynnä voimaa ja tarmoa.

Pienten silmät ja korvakäytävät ovat vielä kiinni. Ne aukeavat vasta muutaman päivän kuluttua. Kuuloaistin pitäisi oppaiden mukaan aktivoitua vasta pari päivää korvakäytävien aukeamisen jälkeen. Pennut elävät siis täysin vaistojen ja hajuaistin varassa. Uskomatonta, mutta niiden avulla ne löytävät tiensä maitobaariin. Ja maitobaari kiirehtii äkkiä paikalle, jos pennut kertovat sen olevan hukassa. Riina muuten tunnistaa selvästi pentujen äänestä syyn vikinään. Eilen aamulla jompaa kumpaa pentua kuikutti, kun toinen oli tiellä. Ratkaisu oli vinkua. Riina makasi sängyllä, nosti hieman päätään, totesi tilanteen ja jatkoi unia :D

Aloitin sunnuntaina pentujen agilitykoulutuksen. Tokihan kaikki tietävät, että uuden asian opettelu on hyvä aloittaa historiasta. Silloin on helpompi ymmärtää, miksi asiat ovat nykypäivänä niin kuin ovat. Istuin siis sohvalle Riina ja pennut sylissäni ja katselin esteratsastusta. Niille joille agilityn historia on vähemmän tuttua kerrottakoon, että agility on alunperin kehitetty esteratsatuksen väliaikaohjelmaksi. Pennut ottivat opiskelun rennosti ja valitsivat passiivisen lähestymistavan: suosiossa oli sovellettu "kirja tyynyn alle ja unten maille" -tyyppinen ratkaisu.

Sunnuntaina leikkasin pentujen kynnet ensimmäistä kertaa. Vähän ne yrittivät vastustella, mutta ei pahasti. Lopuksi sylkyteltiin ja rapsuteltiin massua. Pienet pitävät eniten siitä, kun selällä ollessa rintakehää kyhnyttää reilusti sormenpäillä. Poika rauhoittuu helpommin syliin selälleen kuin tyttö. Tyttökin toki rauhoittuu, mutta sitä saa rauhoitella hetken pidempään.

Latasin maanantaina pentujen 5vrk ja 1vko kuvat Picasaan.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Pienet kasvavat

Pienet kasvavat. Eilisillasta tähän aamuun molemmille oli tullut 10g painoa lisää. Maito siis maistuu.Tytöstä jo näkee selvästi, että kasvanut on, pojasta vähän huonommin mutta näkee kumminkin. Aamulla pienokaisia punnitessa huomasin, että taas niistä massuista puuttuu jotain. Tällä kertaa napanuoran pätkät.

Kuvassa koiraperhe köllöttää äidiltä lahjaksi saamallaan karvapeitolla.


2vrk kuvat Picasassa.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Haluatteko kuulla jotain hassua?

Riinan ja pentujen ensimmäinen vuorokausi on mennyt hienosti. Pikkuiset ovat hurjan tomeria. Maito maistuu, ja Bjarnen paino onkin noussut syntymästä 25g ja Bertilin pysynyt ennallaan. Riina on hoitanut pienokaisiaan niin hienosti, etten ole paljon väliin mennyt. Mitä nyt toki vähän nostanut niitä käsiini, että tottuvat siihenkin vaihtoehtoon.

Puolilta päivin nostin pentuja eka keran niin, että käänsin ne ympäri. Esittelin Riinalle, että tässä on poikasi Bjarne, katsohan pitäisikö se pissattaa. Näytin samalla Bjarnen mahaa Riinalle ja katsoin itsekin sitä paikkaa, jos pissan pitäisi tulla. Siinä ei ollut mitään. Hieraisin silmiäni. Siis ei mitään. Mihin ihmeeseen sen pippeli on kadonnut! No, eipä ollut pippeliä vaan pienen pieni pimpsa... Tuli mieleen laulu "Poika nimeltä Päivi"... :D

Bertilin pili on tallella.

Olen saanut jo monia ehdotuksia siitä, millä nimellä voisin jatkossa kutsua Bjarnea. Lisää ehdotuksia otetaan vastaan. Jotain B:llä alkavaa se saisi mielellään olla, mutta muutakin saa ehdottaa.



Pentujen 1vrk kuvia voi ihastella täällä.

Onnellinen perhetapahtuma :)

Miten voi ihminen olla onnellinen! Riina synnytti eilen kaksi trikki poikaa. Lämmöt siis laskivat sunnuntaina iltapäivällä ja olivat alimmillaan puolilta öin. Aamulla yhdeksän aikaa lämpö oli edelleen alhaalla, ja näytti vain pientä merkkiä siitä, että lähtisi ehkä nousuun. Lean ja Pauliinan tuella maltoin odotella. Tosi siinä odotellessa touhusin kaiken laista, esim. pesin lattian kolmeen kertaan. Mikä stressi? Miten niin pakko tehdä jotain, että aika kuluu? :D Lea kertoi että Riinan äiti, Lettu, on pitänyt lämmöt alhaalla vuorokauden ajan ennen synnytyksiään. Äitinsä tytär siis.

Siinä päivän aikana Riinalle tuli pahoinvointia ja se halusi tiiviisen tahtiin pihalle. Klo 15.30 käytin tytöt ulkona ja laitoin Ailalle viestiä, että ei vieläkään mitään, lämpökin edelleen 37,3. Soitin myös Lealle, että täällä sitä jatketaan odottamista, ei vielä mitään merkkejä mistään. Vähän se on levoton, mutta ei muuta. Siinä puhelun aikana, klo 15.45, Riina yhtäkkiä nousi makuulta ylös ja näin selvästi miten sen mahaa kouri. Hetken kuluttua sama uudelleen, mutta nyt liike oli isompi ja kokonaisvaltaisempi. Totesin, että nytpä sitten näköjään alkaakin jo tapahtua. Päätin puhelun Lean kansa ja soitin synnytysavut paikalle. Äiti ja Riitta tulivat kiiruusti.

Riina ponnisti ensimmäisen kerran kunnolla klo 17.10. Supistukset olivat napakoita ja Riina teki hyvin töitä. Ensimmäinen, 205g painava poika syntyi odotetusti peppu edellä klo 17.23. Kalvot olivat kiinni, joten ne revittiin. Riina pisteli ne ja istukan poskeensa. Namnam. Vaikka tuo ihmisen mielestä on omituista ja ällöttävää, sillä on suuri merkitys mm. maidontuotannon kannalta. Ensimmäinen poika, Bjarne tekonimeltään, tarrasi nisään kiinni sillä meiningillä, että tästähän en irti päästä!


Seuraavaa pentua Riina alkoi työntää klo 18.00. Se ponnisti kolme kertaa, sitten lopetti. Ketään ei näkynyt. Kunnes, aivan yllättäen, kun Riitta nosti Riinan tassua, sieltä löytyikin pentu. Se oli vaan valahtanut ulos. Kalvot olivat repeytyneet niin, että Bertil oli niistäkin jo kokonaan ulkona. Se imi innokkaasti nisää jo ennen kuin napanuora oli katkaistu :D Bertilin syntymäpaino oli 180g. Molemmat pojat siis oikein hyvän kokoisia.


Riina lepäsi siinä hetken ennen kuin alkoi siivota itseään. Toista istukkaa odoteltiin pari tuntia. Sillä välin Riina hoivasi pentujaan. Hieman se oli ihmeissään, mutta selvästi piti poikia tärkeänä heti alusta asti. Ulkona se kävi niin nopesti kuin ikinä pystyi, ja sitten juosten takaisin sisälle ja suoraan pentulaatikoon.

Ensimmäinen yö meni hienosti. Heräsin parin tunnin välein katsomaan että kaikki on hyvin. Lähinnä ettei Riina makaa pentujen päällä ja että vauvat ovat jänteviä. Välillä heräsin pentujen vikinään, kun tissi oli hukasa tms. En ehtinyt kertaakaan auttamaan, kun tilanne oli Riinalla jo hallinnassa. Se on hyvä äiti :)

Kuvia synnytyksestä löyty täältä.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lämmöt nousussa

Riinan lämpö käväisi puolilta öin 36,8:ssa, ja on nyt taas noususuunnassa, 37,1. Neiti, hmm... rouva itse on rauhallinen ja yrittää nukkua. Vähän pitää välillä pedata. Käytiin ulkona joku aika sitten. Riinan mielestä oli edelleen mukava vähän jahdata hiirtä heinikossa ja ottaa muutama kohtuullisen kömpelö laukka-askel. Raputkin se ravasi ylös kuin ei mitään olisi.

Sain muuten vihdoin ja viimein ladattua sen lupaamani ultrakuvan. Se löytyy syyskuun teksteistä, otsikon "Riina ON tiineenä" alta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Lämmöt laskee, laskee...

No niin! Sain juuri tilannepäivityksen äidiltä. Vähitellen alkaa tapahtua. Riinan lämmöt ovat nyt laskeneet tasan 37 asteeseen. Se ei vielä petaa tms, vaan leikki vielä jokin aika sitten ulkona kepin kanssa. Kuulemma vähän kömpelösti, mutta vaikeaahan se ison mahan kanssa on ketterä olla.

Viime yön aikana lämpö laski 37,9 -> 37,3. Se oli puolilta päivin 37,6, ja nyt sitten on mennyt hujakasti alas. Huomisesta tulee jännä päivä, katsotaan joko saatais pieniä penneleitä :)

lauantai 11. lokakuuta 2008

Ihania päiviä

Onko outoa kirjoittaa blogiin omasta työstään? Fiilistellä sitä, miten ihanaa töissä on ollut? Varmaan on… Vaan kerronpa silti.

Torstaina oli valtakunnallinen vanhusten ulkoilupäivä. Apulaisosastonhoitajamme Tiina ehdotti, että veisimme porukalla muutaman potilaan ulkoilemaan. Saimme joukkoomme toisen osaston osastosihteerin sekä pari potilasta. Ulkoilimme palvelutalolle mehulle. Oli mukavaa viettää vähän erilaista iltapäivää potilaiden kanssa, katsella miltä kirkko ja kirjasto näyttävät, mitä kukkia on istutettu mihin, ketä tuttuja tulee vastaan, miten mikäkin paikka on muuttunut jne. Nekin, jotka aluksi epäilivät omaa jaksamistaan, huomasivat pian kuinka hyvää ulkoilu teki.

Eilinen iltapäivä töissä meni musiikin merkeissä. Cantores Minores kävi ilahduttamassa potilaita esittämällä muutaman laulun. Laulu kuulosti niin upealta, että se sai kylmät väreet kulkemaan iholla ja veden nousemaan silmiin. Saimme lahjaksi kuoron 50-vuotisesta historiasta kertovan kirjan ja joululauluja sisältävän cd:n. Vielä vartti kuoron lähtemisen jälkeen olin melko liikuttunut vierailusta, jolloin Katri totesi, ettei mun psyyke näköjään kestä tällaista. No ei kestä, se on selvä :D Se vaan tuntuu hyvältä, kun joku on huomaavainen toista kohtaan. Samoin kun kuulee että joku on rakastunut tai raskaana. Päivät tuntuivat ohjelman ansiosta kevyemmiltä kuin normaalit työpäivät, vaikka teettivät meillä toki vähän ekstraa.

Jessica oli kutsunut illaksi työkavereita ja muita kavereitaan kotiinsa laulamaan Sing Staria. Kun matkaa ei ole kuin tuohon viereiseen rappuun, niin olihan sinne pakko mennä. (Kävin välillä kotona katsomassa koiria, kun en ihan osannut olla rauhassa tältä hermoilultani.) Hennan kanssa sovittiin viime viikonloppuna, että opetellaan laulamaan CMX:n Ruoste ja Leevin and the Leavingsin Pohjois-Karjala. Ensimmäinen valittiin sillä perusteella, ettei kumpikaan ei edes tunnistanut sitä. Kaduimme päätöstä heti, kun näimme laulun sanat. Ja varsinkin sitten, kun video löytyi You Tubesta. Paljon kauemmas omasta musiikkimaustani ei pääse. Joku räppi olis tietysti ollut vielä huonompi vaihtoehto. Kun valinnat oli tehty, piti tietty emännälle lahjaksi se peli, jolta nuo biisit löytyvät. Ilta meni mukavasti. Oli myös hauska huomata, että treenaaminen kannatti: sain Ruosteesta 8770 pistettä, kun 10 000 on maksimi. Minä, joka ei osaa edes laulaa!

Illan suurin juhlan aihe oli se, että Svetlana on nyt virallisesti Suomen kansalainen. Oli ihana nähdä, miten onnellinen Sveta oli uudesta passistaan. Lahjan piti tietenkin olla tilanteen mukainen, siis jotain, mitä ilman suomalainen ei tule toimeen. Camilla oli koonnut porukkalahjaksi paketin, josta löytyi mm. vyölaukku, urheilusukat, salmiakkia, olutta ja HK:n blöötä. Onnea Sveta, hali!

Paikalla oli myös Sanni ihanan ison vauvamahansa kanssa. Kyllä siinä neuvolatädin koulutuksen saaneet kädet alkoivat syyhytä. Opiskeluaikana äitiysneuvola oli ehdoton suosikkini. Mikään ei ollut ihanampaa kuin tunnustella miten päin vauva mahassa piileksii ja etsiä doplerilla sydänääniä. Sanni, ihana, ymmärsi tuskani ja sain vähän kokeilla. Vauva oli helppo löytää, samoin saada selville sen asento. Se ei kuulemma ole ollut kaikille neuvolassakaan ihan helppoa, joten mun täytyy olla synnynnäinen mahanpalluttaja ;)

Ja tuostahan päästään sujuvasti tietenkin Riinan mahaan. Voitte arvata, että voisin viettää pitkiäkin aikoja kädet sen mahalla. Tosin ei se sama asia ole kuin ihmisen maha, mutta helpottaa oloa sekin. Siellä ne pennut köllivät vielä kaikessa rauhassa. Riina ei aio siis synnyttää vielä ensi yönä, vaan jatkaa mun piinaamista. Riinalla on vieläkin kaikki ennallaan: ruoka maistuu, hyppyt ja juokseminen onnistuu, lämmöt ok, ei tarvi pedata eikä etsiä paikkaa nurkista. Toivottavasti menis vielä huominenkin näin.

torstai 9. lokakuuta 2008

Lämmöt sahaa

Riinan lämmöt vaihtelevat välillä 37,2 - 37,7. Puoli tuntia sitten oli tuo korkeampi. Odotellaan siis että lämpö laskisi 37,0 tai alle. Sen jälkeen pentujen pitäisi alkaa syntyä vuorokauden sisällä. Riina on edelleen ihan oma itsensä: hyppii, pomppii ja juoksee ulkona, tuo lelua sisällä ja haluaa leikkiä Pirren kanssa. Tai vähintääkin varastaa Pirrellä olevan lelun. Kyllä se lepäileekin, mutta on siis kaikin puolin normaali. Ei siis synnytetä ainakaan tänään. Huoh.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Käytiin Riinan kanssa eilen röntgenissä...

…ja nytpä tiedetään mitä odotetaan. Kuvassa näkyi kaksi isoa pentua. Ensimmäinen, se isompi, on tulossa perätilassa, toinen oikein päin. Yöpäivystys on sovittuna, jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Riinan ruokahalu on vähentynyt selvästi. Kun se vielä viime viikolla vetäisi nassuunsa helposti reilu 4dl penturuokaa päivässä, niin nyt 3dl tekee jo tiukkaa. Eilen meni vain kaksi. Tyttö on vielä iloinen ja pirteä, se leikkii, juoksee ja pomppii. Tänään viimeksi se juoksi pihalla keppi suussa ja haastoi Pirreä mukaan.

Lämmöt sahailevat. Tänään klo 14.30 lämpö oli 37,2 ja klo 19.30 se oli 37,7. Olen yrittänyt sille sanoa, että pitäis ne nyt ainakin lauantaihin asti, silloin olis lupa synnyttää. Sunnuntaina on jälleen kielto päällä mutta maanantai taas ihan hyvä. Tai no, saahan sitä sunnuntaina illalla aloittaa. Huomenna ja perjantaina on nimittäin aamuvuoro ja sunnuntaina pitkä päivä. Äiti päivystää täällä joka tapauksessa sunnuntain, mikä on niin iso, hieno ja tärkeä asia minulle. Olisinpa vaan varannu enemmän lomaa tähän väliin…

Pirre oli eilen treeneissä eka kerran kahteen viikkoon. Voi sitä riemua! Se kulki hihnassa kuin pentu kaupalle asti, ekan reilu puoli kilometriä siis. Ei yhden yhtä askelta suoraan eteenpäin, vaan kaikenlaista touhuamista ja pomppuja. Pirre 9,5v :D Treenit meni hyvin, onnistuttiin vaikeissakin kuvioissa ja pääsin palkkaamaan onnistuneista suorituksista. Tuli tosi hyvä mieli.

Loppuun vielä kiitoksia. Kaikki ihanat ihmiset, jotka olette tukena näissä pentuasioissa, iso kiitos kaikille. Tähän asti on ollut suhteellisen helppoa suhtautua tilanteisiin rauhallisesti ja järkevästi, mutta nyt se tuntuu käyvänkoko ajan hankalammaksi. Joka tapauksessa on helpottavaa tietää, että meillä on takana sellaiset tukijoukot kuin te. KIITOS!

Ja tässä vielä kuvaa Rintun massun sisältä:






maanantai 6. lokakuuta 2008

Jännittää, jännittää...

Millään ei malttais odottaa huomista röntgeniä. Riinan massu ei ole mitenkään suuren suuri, joten alan kallistua veikkailuissani kahteen pentuun. Kolme olis kyllä ihana ylläri. Kuvista pitää kuulemma tihrustaa siitinluita, niin saa samalla sukupuolet selville. Mahtaa olla pientä se, mitä etsii :D Päädyin perumaan perjantaina varaamani röntgenin ja varaamaan uuden ajan toiselta eläinlääkäriasemalta. Sieltä nimittäin lupailivat, että voisivat tarvittaessa päivystää yön. Tapaan huomenna paikan omistajan ja sovin asiasta tarkemmin. Helpottaa kummasti, kun asia alkaa järjestyä.

Riina ei jaksa enää oikein lenkittää. Käytiin tänään vajaan kilometrin lenkki, se meni vielä hyvin. Mutta kun yhdestä risteyksestä meinasin kääntyä pidemmälle reitille, laittoi Rinttulainen vastaan. Pirre ihmettelee tuollaista lenkitystä. Se olis halunnu mennä pidemmälle ja laittoi puolestaan vastaan, kun käännyttiin kotiin päin. Eri lenkit ovat siis tulleet ajankohtaisiksi. Kävellään Riinan kanssa pääosin aika rauhakseen, mutta välillä tytön tassuihin tulee lisää virtaa. Ruokahalukin on jo vähentyntyt. Muuten Riina on oma, iloinen itsensä. Se leikkii ja touhuaa, hyppää viereen sohvalle ja kerjää rapsutuksia.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Pentujen odotusta

No nyt on varattuna Rintulle röntgenaika. Mennään tiistaina katsomaan kuinka monta mussukkaa siellä massussa oikeasti on. On sitten helpompi kun synnytyksessä tietää mitä odottaa.

Vähän oli kyllä pettymys, kun eläinlääkäriin soittaessa sain kuulla, ettei siellä olekaan enää synnytyspäivystystä. Täytynee vielä selvitellä, josko jossain muualla olis. Ei tarttis sit olla Pieneläinklinikan päivystyksen varassa. Soukassa Ilmeisesti olis joku joka päivystäis 100 euron hinnalla. Onkohan tuo sitten per vuorokausi vai per synnytys, tiedä häntä. Onneksi synnytysavuksi on lupautunut kokenut koirakätilö Riitta, melkein naapurista. Riitta on äidin työkaveri ja oli mukana äidin koiran, Sopun, synnytyksessä.

Kotona alkaa vähitellen olla valmista pentujen tuloa varten. Pentulaatikko puuttuu vielä, sen saan äidiltä. Isä rakensi hienon laatikon Sopua varten, ja nyt Riina saa sen käyttöönsä. Sitten pitää hankkia kaikenlaisia juttuja siiheksi kun pennut lähtevät liikkeelle. Suunnitelmissa on laittaa lattialle tasapainoilutehtäviä, erilaisia pintoja jne, että tottuvat sellaisiin pienestä asti. Hiekkalaatikko ja vesiallas olis makeet, mutta en nyt kuitenkaan ihan niin pitkälle ajatellu mennä.

Koirat ovat nyt olleet vanhempien luona hoidossa, kun olen yövuorossa. Riinalle olis jo ihan liian pitkä aika olla pissaamatta koko vuoron ajan. Nyt kun vanhemmat ovat kylpyläreissulla, on Aila hoitamassa koko katrasta. Ajatelkaa, miten ovat kilttejä! Riina kuulemma hakee viileää paikkaa, eikä ollut itse hypännyt sohvalle. Ruokahalu Rintulla on ihan mieletön. Pentupapanaa menee neljä desiä päivässä, ja tyttö vaan pysyy hoikkana. Massu kyllä kasvaa, mutta kylkiluut tuntuvat samalla tavalla kuin ennen tiineyttä. Tiistaina oli niin nälkä, että kesken syömisen piti käydä äkkiä mukana muiden koirien namijaossa, ja sitten taas juosta vauhdilla takaisin kupille. Namijaossa oli kuitenkin kyse yhdestä koirannappulasta lisää.

Aila oli tuntenut tänään (hmm… yökön tänään on muiden eilen) pentujen liikkeitä kolmessa paikassa. Oih ja voih tätä odotusta!

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Agilityn MM-kisat Helsingin jäähallissa 26.-28.9.2008

Agilityn MM-kisat käytiin viime viikonloppuna Helsingissä, ja meitä oli koko Rajaheimon perhe paikalla suomalaisia kannustamassa. Tarkat tulokset ja kisaraportit löytyvät Suomen Kennelliiton ja Suomen Agilityliiton sivuilta.

Kisat alkoivat perjantaina kaikkien säkäluokkien joukkuekisan hyppyradoilla. Jo ensimmäisten ratojen perusteella oli selvää, ettei Suomi tulisi saamaan hyväksyttyä tulosta mistään säkäluokasta. Maksien joukkuefinaali käytiin päivän päätteeksi. Ensimmäinen rata oli ollut niin vaikea, että Suomen lisäksi moni muukin maa oli pudonnut ulos mitalitaistelusta. Tänä vuonna kulta meni Brasiliaan, hopea Hollantiin ja pronssi Belgiaan. Voitto irtosi käsittämättömällä 15,11 pisteen tuloksella. Käytävillä kuului pettynyttä jupinaa. Odotukset olivat olleet korkealla, olihan Suomella tänä vuonna varsin kokenut edustusjoukkue. Toki itseänikin harmitti tilanne, sillä jos jokainen olisi yltänyt suorituksissa omalle tasolleen, olisi mitali ollut todennäköinen jokaisessa luokassa. Oma harmitukseni ei tosin kohdistunut edustajiin, vaan oli enemmän myötätuntoista harmitusta heidän puolestaan. Jollekin pettymystään kertoneelle totesinkin, ettei se varmasti ole mitään verrattuna kisaajien itsensä kokemaan pettymyksen tunteeseen.

Lauantaina ratkottiin minien ja medien joukkueiden paremmuus sekä kisattiin yksilökisan hyppyradat kaikissa luokissa. Brasilia kartutti mitalisaldoaan vielä toisella kullalla voittaen myös minien joukkuemestaruuden. Hopea meni Venäjälle ja pronssi Isoon Britanniaan. Medeissä kultaa saivat ranskalaiset, hopeaa sveitsiläiset ja pronssia tsekkiläiset. Yksilöpuolella Suomen mitalitoiveet jäivät elämään kaikissa säkäluokissa. Mineissä Jannella ja Toffella sekä Annalla ja Ellillä oli ainakin teoreettiset mahdollisuudet mitaleille. Medeissä toivo lepäsi Raunon ja Leijan sekä Samin ja Lukan varassa. Makseilta oli luvassa odottaa eniten. Ensimmäisen radan jälkeen Jouni ja Yoko olivat kuudensina ja Jaakko ja Zen tiukasti kiinni kultamitalissa.

Sunnuntaina suuntasimme jäähallille Suomen liput tuulessa liehuen. Mineissä riitti riemua, kun sekä Janne ja Toffe että Anna ja Elli tekivät upeat nollaradat. Ensin mainittu pari sijoittui kokonaiskilpailussa kuudenneksi, jälkimmäinen seitsemänneksi. Eroa kärkeen jäi kuutisen sekuntia. Voiton vei USA, hopean Sveitsi ja pronssin Ruotsi. Sekä kulta että pronssi jaettiin upeille, pienille agilityshelteille. Medeissä Samin ja Lukan taival MM-menestykseen katkesi, kun Luka sujahti väärälle radalle. Rauno ja Leija puolestaan saivat radaltaan kolme virhettä ja hieman aikaa, joten hekin jäivät auttamatta mitalitaiston ulkopolelle. Sveitsin medi-kokoinen bordercollie uusi mestaruuden, hopea matkasi Saksaan ja pronssi Venäjälle. Makseissa Jouni ja Yoko tekivät upean nollaradan siirtyen tuloksellaan kisan kärkeen. Ohi kirivät sekä Norjan että USA:n edustajat. Viimeisenä radalle lähtivät Jaakko ja Zen. Yleisö pidätti hengitystä. Oli vaikea uskoa, miten hiljaista niin täydessä jäähallissa saattoi olla. Rata eteni mallikkaasti, ilman mitään ylimääräistä. Keinun jälkeen kaksi hyppyä, ensimmäinen takaa, toinen taas edeten saman suuntaisesti keinun kanssa, sitten puomille. Jaakko juoksi kohti puomia, mutta Zen ei tullutkaan mukaan. Se oli nähnyt hypyltä A:n, jolle menoa se piti itsestään selvänä. Tassut sinne, esteen yli. Tuomarin kädet raskaasti ristiin rintakehän eteen. Yleisön syvä huokaus. Jaakko mahallaan puomin vieressä, unelma pirstoutuneen. Yleisössä alkava äänekäs taputus kiitokseksi hienosta radasta siihen asti ja kannustukseksi jaksaa. Ja pieni, ihana Zen, joka juoksi Jaakon luokse kysymään mikä on hätänä. Häntä heilahtaen, kuonolla koskettaen se kysyi, voisiko tehdä jotain Jaakon hyväksi, voisiko jotenkin auttaa. Uskollinen ystävä isäntänsä sylissä, kun he poistuivat radalta. Joukkueenjohtaja Harri ja huoltaja Patricia vastaanottamassa kentän laidalla. Kaikesta pettymyksestä huolimatta Jaakossa ja Zenissä näkyi sanoin kuvaamaton ystävyys. Muisteleminen nostattaa vieläkin kyyneleet silmiin.

Tuntui vaikealta lähteä juhlimaan Jounin ja Yokon pronssia. Toki lähdimmen Ailan kanssa alas kentälle iloiten aidosti heidän menestyksestään.

Kisoista jäi mieleen yksi joukkue ja muutama pari. Minien joukkuekisassa pronssia voittanut Ison Britannian joukkue oli varsin samankaltainen kuin meidän pronssijoukkueemme viime vuonna. Meidän joukkueeseemme kuuluivat Pirren lisäksi kesvil Muska ja Taina Airaksinen sekä borter Pyry ja Mia Borg. Tämän vuoden joukkueessa kisasivat myös sheltti ja borderterrieri, mutta villakoira oli vaihtunut valkoiseen ja numeroa pienempään. Makseissa yksilökisan voittanut Marcus Topps ja borcol Juice olivat ilmiömäisiä. Medeissä eka radan jälkeen ykköspaikkaa pitänyt Ison Britannian Natasha Wisen borcol Dizzy oli kerrassaan upea. Mineissä Venäjän Angelina Katutis'n sheltti Adrenalina oli käsittämättömän nopea - ja karvaton. Saksan joukkueen mineissä kisasi lähes nakuksi ajeltu soopeli sheltti. Sveitsi Martin Eberle on itsessään iloinen ilmestys, ja vielä monivuotinen mitalistikin. Tietenkään vielä mainitsemattomia suomalaisia kisaajia ja nollakoiria ei sovi unohtaa. Mineissä Päivi Männistö ja göötti Leila ovat vakuuttaneet jo useamman vuoden ajan upeilla radoillaan. Mia Anttila ja kääpin Daisy sekä Hannu Männistö ja koohon Neta tekivät nollakoirina hienoa työtä. Medeissä jo sekä Suomen mestaruuden että maailman mestaruuden saavuttanut pari Jari Suomalainen ja koohon Frodo eivät tänä vuonna yltäneet omalle tasolleen, mutta ovat huikean hieno pari. Nollakoirina esiintyneet Anu Niemi ja kromfo Viima tekivät niin upeat radat, että monet varsinaiset kisaajat olisivat jääneet tuloksissa pitkälle taakse. Myös Mari Kaplas ja Mudi Saima esiintyivät edukseen. Makseissa joukkuekisassa Suomea edustivat hienosti Sari Vähäniitty ja borcol Edi. Nollakoirana oli borcol Rhett Niina-Liina Linnan kanssa, erinomaisen hieno pari tämäkin. Kisauransa näihin MM-kisoihin lopettava kestosuosikki, tervu Ava, ei jättänyt yleisöä kylmäksi ohjaajansa Mikko Aaltosen kanssa. Kun he tulivat maaliin yksilökisan finaaliradalta ohjasi joukkueenjohtaja Harri Huittinen heidät kunniakierrokselle kentän ympäri. Pari sai ansaitsemansa suosionosoitukset.

Jos et ole koskaan ollut katsomassa agilityn MM-kisoja, niin voin kyllä suositella. Itselleni tämä oli neljäs kerta, viides jos mukaan lasketaan se, kun olin viime vuonna itse kisaamassa. Tapahtuma on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tähän mennessä Suomessa yleisö on ollut runsaslukuisin ja tunnelma varmasti siksi loistavin. Toki siihen varmasti vaikuttaa se, että täällä myös on ollut suurin joukko omiamme kannustamassa. Nyt täytyy vaan malttaa odottaa ensi vuoden karsintoja. Haluan nimittäin edottomasti olla ensi vuonna joukkueessa.