keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Riina ON tiineenä

Oltiin juuri Riinan kanssa ultrassa. Siellä, masun suojissa, kölli kaksi pienenpientä shelttiä. Iso, kokonaisvaltainen hengitysliike näkyi todella selvästi. Sain mukaan kuvan, jossa erottuvat pää, etujalka, takajalka ja suloinen sydän. Yritän ladata kuvan tänne piakkoin. Nyt vaan jännätään, että minkä näköisiä vauvoja sieltä syntyy, ja oliko joku ehkä sittenkin piilossa.

-Saamaton kun olen, sain ladattua tämän ultrakuvan vasta nyt 13.10., kun odottelen joutilaana Riinan synnytystä. Pentu näkyy tummemmalla alueella. Pää on iso ja pyöreä, tumma keskeltä. Vartalo on vaalea ja vähän pitkulainen.

Videot poistettu

Videolinkit oli pakko poistaa tuosta sivusta :( Blogia oli joillain koneilla vaikea tai mahdoton lukea, kun niillä oli jotain videoita vastaan. Täytyy keksiä tilalle jotain muuta. Ehdotuksia?

-Lisäsin juuri koira-aiheiset kirja- ja dvd-listat.

Skaboja ja paluuta arkeen

Jos joskus voi kisat mennä penkin alle, niin viikonloppuna meni. Huhhuh! Pirren kanssa oltiin siis Syys skaboissa Purinalla. Tuomareina olivat Allan Hansen Tanskasta ja Marco Mouwen Sveitsistä. Kisat olivat kaksipäiväiset, ja kumpanakin päivänä kisattiin yksi kisa kummankin tuomarin radalla. Lauantain eka radalla putosi rima, kun hätäilin liikaa mutkassa. Seuraavan hypyn jälkeen piti mennä putkeen, mutta mitä tekee Pirre? No kääntyy ympäri kysymään, että mitä mennäänkö tonne vai. En tiedä mitä siinä kohdassa tapahtui, kun ei ollut videokameraa mukana. Yleisön kommentti oli, että ohjasin just niin kuin piti, mutta Pirre oli jostain syystä epävarma. Kuulostaa omaan korvaan enemmän siltä, että olisin itse ohjannut väärin, mutta en voi olla varma. Eli kymppi sieltä. Muuten rata meni hyvin. Toka radalla oli putki A:n alla niin, että sisäänmenopuolella se oli poikittain A:n keskellä ja ulostulopuolella putken suu oli kontaktipinna vieressä. Toka kertaa putken samaan päähän mentäessä Pirre oli varma, että halusin sen menevän putken ja A:n välistä. Muuten taas hyvä rata, mutta jo toinen putken kielto samana päivänä! Mun pieni, kaiken kokenut koirani ei osannut mennä putkeen! Kriisin paikka.

Sunnuntaina eka rata oli ihan kaaosta. Otettiin hylly heti alkuun, kun kakkoshyppy jäi väliin. Se oli samalla linjalla vierekkäin eka hypyn kanssa. Otin Pirren vastaan ja käänsin sen kakkoselle. Taas oltais tarvittu sitä kameraa, kun Pirre juoksi niin läheltä estettä että karvat viuhtoi rimassa kiinni, mutta ei hypännyt. Siinä mun ja hypyn välissä oli just ja just Pirren mentävä tila. Tällaisia me ollaan harrastettu viimeksi viitisen vuotta sitten. No, samalla radalla tuli vielä kaksi hyllyä ja kaksi kieltoa, joten tultiin sieltä sitten kesken pois. Välissä onnistuttiin menemään kuitenkin yhdeksän estettä peräkkäin oikein (osalle Pirre irtosi ihan normaalisti), mutta sitten taas tökki, putkessa… Seurakaveri Anu totesi tilanteen ihan oikein: Pirre ei lukenut enää vain ohjausta, vaan oli niin herkkänä että toimi henkäyksistä. Vika radalle saatiin sitten parempi rytmi, kun suunnittelin ohjauksen edelliset radat huomioiden. Tuloksena nolla ja kolmas sija. Eikä todellakaan hävitty huonoille. Kisan voittivat Päivi & Leila ja toiseksi tulivat Janne & Toffe, maajoukkue-edustajia molemmat parit.

Tänään treeneissä Pirre oli edelleen kummallinen. Epävarmuus jatkui ja lisäksi putosi kolme-neljä rimaa. Tehtiin siksi vain yksi rata, kun en halunnut sitä toiselle enää viedä. Pitää ensin tarkistaa josko on jumissa tms. ennen kuin tehdään mitään. Täytyy soitella huomenna Patricialle tai Timolle.

Rinttulaiselle kuuluu hyvää. Itse se on ehkä toista mieltä, kun ei päässyt kisoihin edes turistiksi. Tänäänkin se pääsi hallille vain lenkittämään, mutta treenien aja joutui odottelemaan autossa. Riinan maha tuntuisi olevan kasvanut. Se näyttää eri malliselta kuin aikaisemmin. Mittasin mahan ympäryksen maanantaina, 29cm. Verrokkia ei ole, kun en astutuksen aikaan ajatellut asiaa tarpeeksi pitkälle. Nisät näyttävät hennon punertavilta ja nöpöttävät vähän. Huominen ultra jännittää. Näin eilen iltapäivällä unta, että ultrassa näkyi kahdeksan pentua joista seitsemällä oli kaikki hyvin ja yksi oli imeytymässä pois.

Niin ja se loma sitten loppui. Samoin ne ihanat seitsemän vapaapäivää. Palasin maanantaina töihin, heti suoraan pitkään päivään. Ja eikös sitä heti tullut muutoksia ohjelmaan, kun sairaanhoitajayökkö ilmoitti iltapäivällä että oli sairastunut. Lupasin aloittaa yöt heti, kun ne olisivat alkaneet kuitenkin eilen. Kumma kyllä töihin paluu ei tunnu ollenkaan kamalalta. Ehkä asiaa auttaa se, että MM-kisoihin on aikaa vajaa kolme viikkoa ja seuraavaan lomanpätkään viisi viikkoa.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Läksiäisiä, treenejä ja tiineyden seurantaa

Kun perjantaisista Camillan läksiäisistä oli selvitty, niin maanantaina oli vuorossa seuraavat. Anna-Stina lähtee muutaman päivän kuluttua Lutoniin opiskelemaan, joten pitäähän sellainen tapaus huomioida. Mukana olivat Juha sekä vastikään häitään juhlinut pariskunta Minna ja Santtu. Kävimme syömässä ja sen jälkeen baarissa jatkamassa jutustelua. Ilta oli mukava vaikka läksiäisten tapaan hieman haikea.

Tiistaina, Pirren treenien jälkeen, oli tarkoitus mennä virkistämään Riinan päätä pienillä toko-treeneillä. Nadja oli lupautunut meitä opettamaan. Riina ei varsinaisesti oireillut tekemisenpuutetta, mutta naamasta se jo alkoi näkyä. Aikaisemmin ei olla tokoiltu lainkaan. Mitä nyt sen verran, että se osaa istua, seistä ja maata, mutta jo asentojen vaihtaminen tuottaa vaikeuksia. Seuraamista Riina on joskus itse tarjonnut, ja siitä olen sitä toki kehunut ja palkannut, mutta ei se sitä käskystä osaa. Odottaa se osaa ja tulla luokse, ja katsekontakti on toki hallinnassa. Nämä treenit sitten kuitenkin peruuntuivat, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Niin kovaa tarvetta treenaamisen ei nähty, että olisi ollut pakko kastella itseään sen enempää kuin mitä Pirren verkkamisen aikana olin kastunut.

Keskiviikkona Riina pääsi pitkästä aikaa agilitaamaan. Voi sitä pienen koiran onnea, kun huomaa pääsevänsä rakkaan lajin pariin lähes kuukauden tauon jälkeen. Riinalla oli niin hauskaa, ettei meinannut nahoissaan pysyä. Se juoksi radalla ehkä kovempaa kuin koskaan. Ihme kyllä minullakaan eivät jalat pahemmin painaneet, vaikka olin käynyt aikaisemmin päivällä juoksemassa. Eka kerran kahteen vuoteen. Juha nimittäin heitti maanantaina haasteen lähteä Tukholman maratonille ensi toukokuussa. Aila innostui aiheesta huomattavasti minua enemmän, kun kerroin siitä hänelle. No, katsotaan miten homma etenee.

Pirren eiliset treenit menivät loistavasti. Tehtiin kaksi rataa eikä juurikaan virheitä. Radoilla oli sentään meille vaikeita paikkoja, mutta homma vaan toimi. Toivottavasti toimii tulevan viikonlopun kisoissakin. Treenien jälkeen päästiin Riinan toko-treeneihin. Ensin opeteltiin sivulle tulemista ja oikeaa perusasentoa. Asennon Riina tuntui mieltävän melko nopeasti, vaikka liike kokonaisuudessaan kaipaa vielä paljon treeniä. Seuraamista harjoiteltiin askel kerrallaan niin, että jokaisella pysähdyksellä Riinan piti käydä viereen istumaan. Se oli jo paljon hankalampaa. Ja luoksetulo! Voi ihme. Riina jäi kiltisti odottamaan, mutta ihmetteli sitten että mikä juttu. Kyllähän se luokse tuli, mutta pienen empimisen jälkeen. Eihän me sellaista luoksetuloa olla treenattu, vaan pelkästään vapaamuotoista luokse ryntäämistä. Pienen riehupalkkailun jälkeen sekin sujui jo paljon hienommin. Puoli tuntia kului siivillä, ja sain paljolti kiinni siitä miksi toko on joskus tuntunut ihan mukavalta.

Tokoilun jälkeen käytiin vielä lenkillä Nadjan ja Vuokon kanssa. Yksi vastaantulija huomautti, että onpa siinä koiraa lenkittämässä. Ja olihan meillä: Nadjan shletit Kirppu, Panda ja Hippi sekä vanha sekarotuinen Pörri, Vuokon kleini Sinda, sekarotuinen Jimmy sekä Vuokon isän irlanninsetteri Sofi sekä tietenki Pirre ja Riina. Pörriä lukuun ottamatta kaikki saivat juosta vapaina. Riina, Panda ja Hippi koittivat alkuun paimentaa metsiä pitkin rymistelevää Sofia, mutta totesivat pian etteivät ihan pärjää sille vauhdissa. Silti piti välillä yrittää. Soopelit Pirre, Kirppu ja Sinda olivat sitä mieltä, että on huomattavasti järkevämpää kulkea sievästi ihmisten mukana.

Riina ei vielä koe oloaan raskaaksi. Siksi mennään vielä tänään agitreeneihin. Ultra on varattu ensi keskiviikolle, joten jatkot selviävät sen jälkeen. Vaikka onhan meille jo moni vakuutellut vauvojen olemassaoloa. Masun asukeilla on elinten erilaistuminen lähtenyt käyntiin. Selkänikamat ja häntä, pää ja naama, silmät, korvat ja raajat ovat alkaneet kehittyä. Ja sydän. Pienenpienten pentujen pienenpienet sydämet ovat alkaneet sykkiä. Tällä hetkellä pienokaiset näyttävät tältä:

maanantai 1. syyskuuta 2008

Läksiäisiä, piirinmestareita ja näyttelytähtiä

Vaikka tässä on kulunutkin vasta muutama päivä, niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Pirren treenit alkoivat torstaina. Kyllä oli taas pieni koira onnellinen, kun pääsi juoksemaan niin kovaa kuin tassuista lähti! Perjantaina käytiin laittamassa palkinnot valmiiksi lauantain kisoja varten. Homma sujui sutjakkaasti, kun meitä oli kuusi ihmistä sitä tohisemassa. Työnjako oli selvä kaikille, joten selvittiin urakasta suunnilleen tunnissa. Kaikenlainen muu organisointi vei vielä hetken, mutta saatiin kuitenkin kaikki valmiiksi nopeammin kuin olin luullut. Siinä sivussa sain vähän kokeille rataa Britan villakoira Mindyn kanssa. Makea otus!

Hallilta kotiin päästyäni laitoin vähän meikkiä naamaan ja lähdin työkaverin Camillan läksiäisiin Rossoon. Viikonvaihteessa vietettiin kolmipäiväisiä Kirkkonummi-päiviä, joten mennessäni torin läpi se oli täynnä ihmisiä. Tuli ihan teini olo, kun torin laidalla järjestysmiehet halusivat kurkistaa onko käsilaukussa pulloja piilossa. Ilta oli mukava ja jatkui hetken vielä toisen työkaverin luona. Kotiin pääsin vasta puolilta öin. Siinä aamua valmistellessa kello ehti yhteen, ennen kuin pääsin nukkumaan. Herätys oli seuraavana aamuna jo viideltä, että ehdin tupsuttamaan Riinan näyttelykuntoon.

Lauantaina kisattiin Uudenmaan piirinmestaruudesta Gesterbyn koululla. Ensimmäisenä juostiin hyppyrata, joka oli varsinaista kieputusta. Parhaimmillaan mentiin kolme estettä melkein suoraan, ennen kuin piti tehdä välistäveto, väistää väärää putken päätä tms. Kyllä olin onnellinen, että sain tutustua rataan ajatellen Pirreä! Ei siinä sinänsä mitään, oltais saatettu selviytyä radasta Riinankin kanssa, mutta huomattavalla epätodennäköisyydellä. Olisin joutunut käskemään sitä niin kovaa, että oltais pysytty oikealla radalla. Riinalle kun noiden väärien putkien ohittaminen on aikamoinen haaste vielä tässä vaiheessa. Pirre taas on joutunut ohittamaan niitä jo niin monta kertaa, että sille on isompi palkka tehdä toiveitteni mukaisesti kuin valita esteet itse. Jo tutustuessa olin siis täynnä itseluottamusta, joka vain kasvoi kun hain Pirren häkistä. Mun pikkuinen, joka osaa niin pienellä vinkillä tehdä oikeat ratkaisut. Enkä tosiaan luottanut Pirreen turhaan. Tuloksena oli hieno nolla ja sijoitus kolmas. Palkintona oli kaikenlaista koiramaista ja Pirrelle tietty ylimääräisiä suukkoja ja rapsutuksia.

Toka rata oli agilityrata. Se oli suoraviivaisempi, muttei silti mikään läpijuoksurata. Hyvä olo oli päällä radalle lähtiessä, mutta… En varmaan koskaan opi olemaan kääntämättä vähän päätä siinä vaiheessa, kun Pirre on tulossa eka riman yli. Kolnks, rima putosi. Eihän siinä muu auttanut kuin jatkaa rataa. Onneksi tuollaisen saa hyvin mielestä pois, kun ajattelee sitä minkä koira ansaitsee. Ei ole mitään syytä antaa sille palautetta aiheesta, kun itse tietää tilanteen herkkyyden Pirren kanssa ja itse mokaa. Eli rata vaan täysillä loppuun, hyvällä mielellä ja rytmillä, ihan kuin olis nolla alla. Takakaarteessa Pirre kaatui. Vielä neljän esteen päässä, kepeillä näin, että sillä raasulla oli suu täynnä hiekkaa. Siitä huolimatta neiti pujotteli topakkana sellainen ilme kasvoillaan, että kyllä se hiekka pois karisee, kun tarpeeksi kovaa juoksee. Meinasin alkaa nauraa sitä kesken radan. (Ei olis ollu eka kerta kun olisin hihitellyt radalla juostessa.) Seuraavan mutkan jälkeen jäin kuin nalli kalliolle. Pirre otti sellaisen spurtin keinulle, että jäin hetkessä siitä jälkeen. Kyllä riittää pienessä mummelissa virtaa! Eka riman takia menetettiin piirinmestaruus kakkossija. Se tuntuu pieneltä siihen verrattuna, miten paljon hyvää mieltä tuo rata muuten sai aikaan :)

Agiradan eka riman merkitys väheni seuraavalla radalla entisestään. Oli vuorossa joukkuekisa. Meillä oli sama joukkue kuin SM-kisoissa: Nekku, Rosso, Tilda ja Pirre. Siinä tietenkin väännettiin sitä vanhaa vitsiä, että kolme ekaa kun tekee nollan niin viimeiselle jää huolekseen vain ajan parantaminen. Oltiin joukkue nro 4. Joukkueiden ykköskoirat juoksivat ensin, sitten kakkoskoirat jne. Kun joukkueita oli niin vähän (minejä ja medejä viisi, makseja seitsemän), ei viimeisten koirien järjestystä käännetty. Nekku starttasi ekana, tuloksena hieno, nopea nolla. Se olikin se, mitä parin taidot huomioiden saattoi odottaa. Sitten Minna ja Rosso. Minna itse oli huolissaan Rosson jaksamisesta, epäilin sen vaan hidastuvan joukkuekisaan. Mutta Rosso paineli niin kuin kaksi edeltävääkin rataa tehden upean nollan, alle ihanneajan. Saman tekivät Martina ja Tilda. Olin niin helpottunut ja iloinen, että Pirren kanssa oli oikein erityisen hienoa lähteä ankkurina radalle. Toki päässä jyskytti, että nolla on pakko tehdä, kun muutkin ovat tehneet. Ja nollahan sieltä napsahti! Nopea sellainen! Sillä hetkellä oli myös täysin selvää, että napsahti myös joukkuemestaruus. Medit tekivät vielä saman perässä. Koko joukkueelle nollat ja mestaruus. Maksien tulos joukkuekisassa oli 25, ja he jäivät siksi neljänsiksi.

Tässä kärkitulokset mestaruuskamppailuista.

Minit:
1. Parson Esme & Ari Rastas, HSKH -18,95
2. Shelam Nekku & Sini Eriksson, KKK -16,35
3. Shelam Hippi & Nadja Böckerman, KKK -13,72

Medit:
1. Kromfo Urkki & Nina Sundell, KKK -14,58
2. Espves Vimma & Hanna Haataja, JAU -11,43
3. Parson Tuikku & Sari Puusaari, HSKH -10,23

Maksit:
1. Belpat Ninja & Juha Orenius, AST -15,58
2. Belpat Carmen & Anna Orenius, AST -13,41
3. Pumi Rölli & Janne Pukkila, BAT -8,01

Joukkuemestaruudet

Minit:
KKK joukkueella
Shelam Nekku & Sini Eriksson -8,91*
Kääsna Rosso & Minna Viitanen -4,78*
Jackru Tilda & Martina Stjernberg -0,14
Shelam Pirre & Anu Rajaheimo -9,13*
yht. -22,82

Medit:
KKK joukkueella
Kromfo Urkki & Nina Sundell -12,70*
Koohon Robi & Jari Laitinen -9,93*
Shelam Sonic & Sini Eriksson -11,68*
Kesvil Fanny & Emma Vasko -6,30
yht. -34,31

Maksit:
Lägi joukkueella
X-rotu Dixie & Elina Kukkasjärvi -2,86*
Pumi Dali & Pertti Leppänen -4,11*
Belpag Easy & Jukka Hölsö HYL
Lappor Hiisi & Petteri Väinänen -2,61*
yht. -9,58

Sillä välin kun Kirkkonummella kisattiin agilityssa, oli Porvoossa käynnissä koiranäyttely. Riina lähti sinne yhdessä äidin, isän ja Ailan kanssa. Myös Ilona ja Geena pääsivät näyttäytymään kehiin. Ilona sai EH:n ja sijoittui nuortenluokassa neljänneksi. Riina sai ERI:n ja oli avoimen luokan kolmas. Geena oli porukassa päivän tähti. Se oli ROP veteraani ja PN kakkonen saaden vara sertin. Geenalla taitaa alkaa nyt ihan uusi näyttelyura, kun eka näyttely vuosiin toi näin hienon tuloksen :)

Kun illalla viimein pääsin kotiin, siistiydyin pikaisesti ja lähdin naapuriin Jessican luokse. Siellä oli porukkaa laulamassa Sing Staria. Ilta kului mukavasti, vaikka laulaessani säälinkin vähän kavereiden korvia. Melko pian väsähdin kuitenkin niin, että oli pakko lähteä kotiin nukkumaan.

Eilen käytiin äidin kanssa koiralenkillä ja lähdettiin sitten puolukkametsään. Marjastuksen jälkeen lähdin vanhempien luokse niitä puhdistamaan. Äiti ja isä maalasivat taloa sillä välin. Pakkasessa on nyt kahdeksan litraa puolukkaa talven varalle, ja äidillä lähes saman verran.