Tekstit
Nyt on sitten Riina astutettu, kahdesti ja onnistuneesti, 13. ja 14.8. Vuorokaudet olivat 11 ja 12. Molemmat astutukset menivät siis hienosti. Riina oli kamalan kiltti. Molemmilla kerroilla se sanoi kertaalleen au, eikä sitten muuta. Kun ne olivat Waden kanssa kiinni toisissaan, Riina näytti lähinnä kaipaavan jotain luettavaa. Sen jälkeen pitelin Riinaa hetken pylly ylöspäin, että tavara pysyy varmasti sisällä, ja sitten autoon ettei pääse pissalle.
Eran ja Jarin kanssa juotiin teetä ja rupateltiin. oli mukava jutella kaikessa rauhassa. Samoin oli kiva nähdä Elias pitkästä aikaa. Poika on kasvanut ihan hurjasti! Kiti-pieni yllätti hyppäämällä syliin, kun istuttiin teekupposten ääressä. En tosiaankaan osannut odottaa siltä sellaista. Se jopa köllötti siinä hetken selällään. Voi että ne ovat Nuu-pennun kanssa samannäköisiä, ihan kuin peilikuvat. Nuu hurmaa mut joka kerta olemuksellaan. Se on ihanan avoin ja reipas, paljon äitinsä kaltainen. Milli taas tuli pöydän alta tökkimään kuonollaan polviin, että vois vaikka vähän rapsuttaa. Osasi katsoakin niin kauniisti. Ja Wade on tietysti ihana, kuinkas muuten. Kyllä sen vaan koirista huomaa, missä niitä on pidetty hyvin.
Viime viikolla käytiin kahdesti Timo Rannikon luona treenaamassa. On se jännä, miten samat asiat, joita osaa omalle ryhmälle kouluttaa, voi olla omien koirien kanssa vaikeita. Timo sai vääntää muutaman jutun rautalangasta, ennen kuin onnistuin. Mutta onnistuin siis lopulta kuitenkin. Timo on hyvä kouluttaja. Positiivinen, pitkäpinnainen ja tietää mistä puhuu. Treenaaminen on mukavaa ja siitä saa paljon irti. Näiden treenien pohjalta pääsee taas hyvin eteenpäin. Kiitos Timo!
perjantai 22. elokuuta 2008
Päivityksiä kesältä: Juhlia, kisoja ja juoksuaikaa
Kun tulin lähdin Saarilta kissaketykeikalta, menin suoraan Venäläiselle kentälle katsomaan Kirkkiksen omia kisoja. Unohdin ilmoittautua kisoihin, joten ei muuta kuin turistiksi paikalle. Poishan ei voi jäädä, ei kokonaan. Siinä sivussa olin tehnyt suklaakonvehteja, leiponut marja-juustotortun ja askarrellut kortin Niemen Anun tupareihin. Kisoissa vielä keräiltiin nimiä siihen korttiin. Kävin välillä vaihtamassa vaatteet iltaa varten ja palasin kisapaikalle. Voitte varmaan kuvitella miten outoa on, kun on normaaleissa arkivaatteissa korjaamassa putken asentoa. Samalla sovittiin, että Riina tulee sunnuntaina nollakoiraksi kolmosten radoille. Samalla Tuula tapaisi Riinan ja näkisi miten se toimii radalla.
Ilta Anun ja Karin luona oli mukava. Päästiin aloittelemaan melko myöhään, kun kisat venyivät. Vasta rempattu paritalo on aivan ihana. Ja tutulla porukalla oli tietenkin hauskaa. Lahjaksi veimme K-Raudan lahjakortin. Sillä ostettiin kuulemma naulakot kodinhoitohuoneeseen.
Sunnuntaina menin heti aamusta kisapaikalle. En ollut ilmoittautunut töihin, mutta ajattelin, että ehkä siinä voi avuksi jotain tehdä. Yleensä jotain pientä puuhaa löytyy, ja niin nytkin. Vuorottelin ilmoittautumisessa ja toimistossa. Puolen päivän jälkeen lähdin hakemaan Riinaa. Koirat olivat palailleet edellisenä päivänä mökkireissulta, ja olivat äidin ja isän luona. Kun ne toipuivat tapaamisen ilostaan, alkoi Riina pestä hännänalustaan. Pitihän se tarkistaa, vaikka juoksun piti alkaa vasta puolentoista viikon kuluttua. Ja siellä se oli, eka pisara! Ei muuta kuin äkkiä soittamaan Eralle, että onko Wade tavattavissa reilun viikon kuluttua. Ja onhan se.
Äiti lähti mukaan kisapaikalle, jossa sitten nollakoiraksi vaihdettiin Pirre. Tuula tuli parkkipaikan reunalle tapaamaan Riinaa. Tapaaminen meni mukavasti: Riina tykkäsi Tuulasta ja Tuula Riinasta. Kauan tytteli ei niisä saanut touhuta, ettei levitä hajuaan pitkin kisapaikkaa.
Kolmosille oli tarjolla kaksi rataa, ja saatiin lupa tehdä molemmat. Eka rata meni loistavasti. Jos oltais oltu kisassa mukana, oltais voitettu rata 1,6 sekunnin erolla seuraavaan. Vaan kun ei oltu, niin voiton vei Nekku. Toka rata ei sitten mennytkään yhtä hienosti. Ennen radan puolta väliä alkoi henkeä ahdistaa. Osa keskittymisestä meni hengittämiseen, ja siitähän seurasi tietty kaksi virhettä. Pirreä se ei toki haitannut, sen mielestä oli tärkeintä päästä juoksemaan. Hyvä mieli jäi molemmille.
Tuloksia molemmilta kisapäivliltä löytyy täältä.
Ilta Anun ja Karin luona oli mukava. Päästiin aloittelemaan melko myöhään, kun kisat venyivät. Vasta rempattu paritalo on aivan ihana. Ja tutulla porukalla oli tietenkin hauskaa. Lahjaksi veimme K-Raudan lahjakortin. Sillä ostettiin kuulemma naulakot kodinhoitohuoneeseen.
Sunnuntaina menin heti aamusta kisapaikalle. En ollut ilmoittautunut töihin, mutta ajattelin, että ehkä siinä voi avuksi jotain tehdä. Yleensä jotain pientä puuhaa löytyy, ja niin nytkin. Vuorottelin ilmoittautumisessa ja toimistossa. Puolen päivän jälkeen lähdin hakemaan Riinaa. Koirat olivat palailleet edellisenä päivänä mökkireissulta, ja olivat äidin ja isän luona. Kun ne toipuivat tapaamisen ilostaan, alkoi Riina pestä hännänalustaan. Pitihän se tarkistaa, vaikka juoksun piti alkaa vasta puolentoista viikon kuluttua. Ja siellä se oli, eka pisara! Ei muuta kuin äkkiä soittamaan Eralle, että onko Wade tavattavissa reilun viikon kuluttua. Ja onhan se.
Äiti lähti mukaan kisapaikalle, jossa sitten nollakoiraksi vaihdettiin Pirre. Tuula tuli parkkipaikan reunalle tapaamaan Riinaa. Tapaaminen meni mukavasti: Riina tykkäsi Tuulasta ja Tuula Riinasta. Kauan tytteli ei niisä saanut touhuta, ettei levitä hajuaan pitkin kisapaikkaa.
Kolmosille oli tarjolla kaksi rataa, ja saatiin lupa tehdä molemmat. Eka rata meni loistavasti. Jos oltais oltu kisassa mukana, oltais voitettu rata 1,6 sekunnin erolla seuraavaan. Vaan kun ei oltu, niin voiton vei Nekku. Toka rata ei sitten mennytkään yhtä hienosti. Ennen radan puolta väliä alkoi henkeä ahdistaa. Osa keskittymisestä meni hengittämiseen, ja siitähän seurasi tietty kaksi virhettä. Pirreä se ei toki haitannut, sen mielestä oli tärkeintä päästä juoksemaan. Hyvä mieli jäi molemmille.
Tuloksia molemmilta kisapäivliltä löytyy täältä.
Kesän päivityksiä: Kissaketynä
Kesän aikana olen käynyt kahdesti hoitamassa Saarten bengalinkissoja. Eka kerta oli Juhannuksen aikaan, jolloin pennut olivat vajaan kahden viikon ikäisiä. Toinen kerta oli karsintojen jälkeisellä viikolla. Siloin pikku otukset olivat seitsemänviikkoisia.
Eka kerralla Susi ja Torokin olivat paikalla. Pirre ja Rinttu tulivat mukaan. Tytöillä riitti kissoissa ihmettelemistä. Pirre oli enemmän oma itsensä, vaikka ymmärsi kyllä vähän varoa. Riina taas ei oikein osannut vapautua koko aikana. Se kurkki aina, että tuleekohan tuon nurkan takaa kissa, ja luikki tarvittaessa pakoon. Viimeisenä päivänä se oli jo vähän rohkeampi ja uskalsi sentään samaan huoneeseen kissojen kanssa.
Toisella kerralla hoidettavana oli vain kissoja, kaikki koirat olivat lähteneet mukaan lomailemaan. Pirre ja Riinakin pääsivät lomailemaan mökille äidin ja isän kanssa. Kissanpennut olivat kehittyneet huimasti. Tuntui ihan käsittämättömältä, että miten sen ikäinen kissa voi osata hypätä pöydälle, kun koirat ovat saman ikäisinä vielä niin kömpelöitä. Yhtenä aamuna, töistä tullessa, olivat kissat järjestäneet pienen yllätyksen. Neljästä pennusta kolmea ei löytynyt mistään. Tiesin, että eivät ne ole keittiöstä mihinkään päässeet, kun ovi oli kiinni koko yön. Pentuja ei löytynyt pesästä, ei hiekkalaatikosta, eikä tullessani auki olleista laatikoistakaan. Katsoin muutkin laatikot varmuuden vuoksi. Seuraavaksi tarkistin, etteivät aikuisten kissojen mahat pömpötä, etteivät ole popsineet pikkuisia. Naurettava ajatus, myönnän, kun ovat olleet yhdessä jo pitkään eikä missään näkynyt verta tms. Päätin kokeilla koiramaista temppua: aloin laittaa kissoille ruokaa. Ajattelin, että ehkä ne kertovat maukumalla missä ovat, jos nälkäisinä kuulevat ruokaan liittyviä ääniä. Ja niinhän ne maukuivat. Aikaisemmin sulkemani laatikon takaa. Siellä ne olivat olleet piilossa, mistä syystä sinne olivatkaan menneet. Seikkailunhalusta kai. Avasin laatikon, ja sieltä niitä alkoi tupsahdella. Vähän hämmentyneen näköisinä, mutta ei niillä mitään hätää ollut. Ja ruoka maistui.
Muutaman päivän hoitoreissun jälkeen lähdin kotiin. Jalat ja kädet enemmän tai vähemmän täynnä pieniä kynnen jälkiä, mutta onnellisena siitä että sain hoitaa pienokaisia.
Eka kerralla Susi ja Torokin olivat paikalla. Pirre ja Rinttu tulivat mukaan. Tytöillä riitti kissoissa ihmettelemistä. Pirre oli enemmän oma itsensä, vaikka ymmärsi kyllä vähän varoa. Riina taas ei oikein osannut vapautua koko aikana. Se kurkki aina, että tuleekohan tuon nurkan takaa kissa, ja luikki tarvittaessa pakoon. Viimeisenä päivänä se oli jo vähän rohkeampi ja uskalsi sentään samaan huoneeseen kissojen kanssa.
Toisella kerralla hoidettavana oli vain kissoja, kaikki koirat olivat lähteneet mukaan lomailemaan. Pirre ja Riinakin pääsivät lomailemaan mökille äidin ja isän kanssa. Kissanpennut olivat kehittyneet huimasti. Tuntui ihan käsittämättömältä, että miten sen ikäinen kissa voi osata hypätä pöydälle, kun koirat ovat saman ikäisinä vielä niin kömpelöitä. Yhtenä aamuna, töistä tullessa, olivat kissat järjestäneet pienen yllätyksen. Neljästä pennusta kolmea ei löytynyt mistään. Tiesin, että eivät ne ole keittiöstä mihinkään päässeet, kun ovi oli kiinni koko yön. Pentuja ei löytynyt pesästä, ei hiekkalaatikosta, eikä tullessani auki olleista laatikoistakaan. Katsoin muutkin laatikot varmuuden vuoksi. Seuraavaksi tarkistin, etteivät aikuisten kissojen mahat pömpötä, etteivät ole popsineet pikkuisia. Naurettava ajatus, myönnän, kun ovat olleet yhdessä jo pitkään eikä missään näkynyt verta tms. Päätin kokeilla koiramaista temppua: aloin laittaa kissoille ruokaa. Ajattelin, että ehkä ne kertovat maukumalla missä ovat, jos nälkäisinä kuulevat ruokaan liittyviä ääniä. Ja niinhän ne maukuivat. Aikaisemmin sulkemani laatikon takaa. Siellä ne olivat olleet piilossa, mistä syystä sinne olivatkaan menneet. Seikkailunhalusta kai. Avasin laatikon, ja sieltä niitä alkoi tupsahdella. Vähän hämmentyneen näköisinä, mutta ei niillä mitään hätää ollut. Ja ruoka maistui.
Muutaman päivän hoitoreissun jälkeen lähdin kotiin. Jalat ja kädet enemmän tai vähemmän täynnä pieniä kynnen jälkiä, mutta onnellisena siitä että sain hoitaa pienokaisia.
Kesän päivityksiä: Karsinnat
Karsintaviikonloppu takana. MM-kisohin pääsen turistina…
Tänä vuonna ei radoille löytynyt samaa potkua kuin vuosi sitten. Tulihan siellä parit nollat tehtyä, mutta enemmän niissä oli pakkonollan makua. Ihan onnistuneita paikkoja radoilla oli mukana, ja paljosta jäi ihan hyväkin mieli. Mutta kun sunnuntaina iltapäivällä katseli tuloslistaa, niin kyllä mieleen hiipi ajatus siitä, että miksei sitä saanut itsestään nipistettyä vähän enemmän. Lauantain eka rata varsinkin oli sellanen, etten yleensä edes epiksissä löysäile niin pahasti. Ihan kuin oltais oltu sunnuntailenkillä! No, näin tänä vuonna, ja ensi vuonna sit uudestaan. Sitä paitsi, tänä vuonna ei olis edes ollut paljon iloa joukkueeseen pääsystä, noin niin kuin matkailun kannalta. Tänä vuonna MM-kisat kun ovat Helsingissä ja PM-kisa Norjan Hamarissa. Viimevuonna taas MM:t käytiin Hamarissa ja PM:t Vantaalla. Eli ens vuonna sitten, kun päästään katsastamaan uusia kisapaikkoja.
Joukkueisiin valikoitui hyvät koirat.
Minit:
1. Päivi Männistö & lägpys Leila, LEVEK
2. Janne Karstunen & borter Toffee, BAT
3. Anna Ström & shelam Elli, HU-PU
4. Miia Anttila & kääpin Daisy, ATT
5. Hannu Männistö & koohon Neta, YLIKS
6. Hanna-Lena Väätäjä & borter Ilona, TORKK
Medit:
1. Jari Suomalainen & koohon Frodo, RIMA
2. Sami Oksa & koohon Luka, RIMA
3. Rauno Virta & novnou Leija, ATT
4. Anu Niemi & kromfo Viima, KKK
5. Mari Kaplas & mudi Saima, OKK
6. Nina Sundell & kromfo Urkki, KKK
Maksit:
1. Jaakko Suoknuuti & borcol Zen, LAW
2. Jouni Orenius & borcol Yoko, TSAU
3. Mikko Aaltonen & belpat Ava, OKK
4. Sari Vähäniitty & borcol Iiro, HAU
5. Niina-Liina Linna & borcol Rhett, LAW
6. Jenni Lehtinen & belpam Dingo, TSAU
Kaikkien luokkien kolme ensimmäistä edustavat Suomea MM-kisoissa 26.-28.9. Helsingin jäähallissa (Nordenskjöldinkadulla). Neljänneksi tulleet ovat varakoiria, ja pääsevät ilmeisesti nollakoiriksi noihin isoihin karkeloihin. Sekin on upea tilaisuus, saavat varmasti ansaitsemansa kannustukset kotiyleisöltä. Neljä ensimmäistä paria matkustavat Norjaan PM-kisoihin lokakuussa. 5. ja 6. sijoittuneet on varalla Norjan reissulle.
Näissä joukkueissa jyllää kokemus. MM-edustajista kaikki yhdeksän ovat edustaneet Suomea aikaisemminkin kansainvälisissä arvokisoissa. Jannella on niistä ajoista vaihtunut koira, mutta se ei menoa haittaa. Niin vakuuttavaa on näyttö ollut pitkin kesää. Nelosina onkin sitten pareja, jotka eivät ole kansainvälisissä arvokisoissa vielä olleet Suomea edustamassa. Kaikki kolme tosin ovat vakuuttaneet kansallisilla kentillä huippusuorituksillaan. Medien Anu ja Viima kävivät kesällä Ruotsissa ja Tanskassa hakemassa tuntumaa, ja se reissu kannatti. Tuliaisina oli erinäisiä titteleitä ja hyvää kokemusta. Viitosista ja kuutosista vain Hannu ja Neta ovat minulle uusia nimiä, tosin koikkeripiireissä heidätkin varmaan tunnetaan. Odotettavissa on siis jännittäviä hetkiä niin Suomen kuin Norjan kisoissa.
Täytynee alkaa tarkistella tuota Suomi-krääsäosastoa :)
Pirre sijoittui jaetulle 11. sijalle ystävänsä Nekun kanssa. Riina ei osallistunut lainkaan näihin karkeloihin pennutussuunnitelmien takia. Halusin säästää omaa päätäni yhden koiran kanssa kisaamiseen ja jättää Riinan suhteen turhat jossittelut pois. Riinahan itse oli tästä ratkaisusta aivan eri mieltä ;)
Kiitos, Aila, ketyilystä. Olet vähintään kullan arvoinen!
Tänä vuonna ei radoille löytynyt samaa potkua kuin vuosi sitten. Tulihan siellä parit nollat tehtyä, mutta enemmän niissä oli pakkonollan makua. Ihan onnistuneita paikkoja radoilla oli mukana, ja paljosta jäi ihan hyväkin mieli. Mutta kun sunnuntaina iltapäivällä katseli tuloslistaa, niin kyllä mieleen hiipi ajatus siitä, että miksei sitä saanut itsestään nipistettyä vähän enemmän. Lauantain eka rata varsinkin oli sellanen, etten yleensä edes epiksissä löysäile niin pahasti. Ihan kuin oltais oltu sunnuntailenkillä! No, näin tänä vuonna, ja ensi vuonna sit uudestaan. Sitä paitsi, tänä vuonna ei olis edes ollut paljon iloa joukkueeseen pääsystä, noin niin kuin matkailun kannalta. Tänä vuonna MM-kisat kun ovat Helsingissä ja PM-kisa Norjan Hamarissa. Viimevuonna taas MM:t käytiin Hamarissa ja PM:t Vantaalla. Eli ens vuonna sitten, kun päästään katsastamaan uusia kisapaikkoja.
Joukkueisiin valikoitui hyvät koirat.
Minit:
1. Päivi Männistö & lägpys Leila, LEVEK
2. Janne Karstunen & borter Toffee, BAT
3. Anna Ström & shelam Elli, HU-PU
4. Miia Anttila & kääpin Daisy, ATT
5. Hannu Männistö & koohon Neta, YLIKS
6. Hanna-Lena Väätäjä & borter Ilona, TORKK
Medit:
1. Jari Suomalainen & koohon Frodo, RIMA
2. Sami Oksa & koohon Luka, RIMA
3. Rauno Virta & novnou Leija, ATT
4. Anu Niemi & kromfo Viima, KKK
5. Mari Kaplas & mudi Saima, OKK
6. Nina Sundell & kromfo Urkki, KKK
Maksit:
1. Jaakko Suoknuuti & borcol Zen, LAW
2. Jouni Orenius & borcol Yoko, TSAU
3. Mikko Aaltonen & belpat Ava, OKK
4. Sari Vähäniitty & borcol Iiro, HAU
5. Niina-Liina Linna & borcol Rhett, LAW
6. Jenni Lehtinen & belpam Dingo, TSAU
Kaikkien luokkien kolme ensimmäistä edustavat Suomea MM-kisoissa 26.-28.9. Helsingin jäähallissa (Nordenskjöldinkadulla). Neljänneksi tulleet ovat varakoiria, ja pääsevät ilmeisesti nollakoiriksi noihin isoihin karkeloihin. Sekin on upea tilaisuus, saavat varmasti ansaitsemansa kannustukset kotiyleisöltä. Neljä ensimmäistä paria matkustavat Norjaan PM-kisoihin lokakuussa. 5. ja 6. sijoittuneet on varalla Norjan reissulle.
Näissä joukkueissa jyllää kokemus. MM-edustajista kaikki yhdeksän ovat edustaneet Suomea aikaisemminkin kansainvälisissä arvokisoissa. Jannella on niistä ajoista vaihtunut koira, mutta se ei menoa haittaa. Niin vakuuttavaa on näyttö ollut pitkin kesää. Nelosina onkin sitten pareja, jotka eivät ole kansainvälisissä arvokisoissa vielä olleet Suomea edustamassa. Kaikki kolme tosin ovat vakuuttaneet kansallisilla kentillä huippusuorituksillaan. Medien Anu ja Viima kävivät kesällä Ruotsissa ja Tanskassa hakemassa tuntumaa, ja se reissu kannatti. Tuliaisina oli erinäisiä titteleitä ja hyvää kokemusta. Viitosista ja kuutosista vain Hannu ja Neta ovat minulle uusia nimiä, tosin koikkeripiireissä heidätkin varmaan tunnetaan. Odotettavissa on siis jännittäviä hetkiä niin Suomen kuin Norjan kisoissa.
Täytynee alkaa tarkistella tuota Suomi-krääsäosastoa :)
Pirre sijoittui jaetulle 11. sijalle ystävänsä Nekun kanssa. Riina ei osallistunut lainkaan näihin karkeloihin pennutussuunnitelmien takia. Halusin säästää omaa päätäni yhden koiran kanssa kisaamiseen ja jättää Riinan suhteen turhat jossittelut pois. Riinahan itse oli tästä ratkaisusta aivan eri mieltä ;)
Kiitos, Aila, ketyilystä. Olet vähintään kullan arvoinen!
Päivityksiä kesältä: Äsämmät
Olipa taas mukava viikonloppu. Lauantaina poltin naamani ja sunnuntaina hytisin vesisateessa. No, vitsi vitsinä, vaikka totta toinen puoli. Agilityn SM-kisat käytiin siis tänä viikonloppuna Varkaudessa. Lähdimme seurakaverini, toisen Anun, kanssa Varkautta kohti perjantaina puolilta päivin. Kisapaikka katsastettiin tietenkin välittömästi, ja todettiin hyväksi. Teltat ja häkit pystytettiin valmiiksi viikonloppua varten. Normaalit kuviot siis.
Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Pieni tuuli vähän viilensi ilmaa, mutta kaiken kaikkiaan oli varsin kesäistä. Kisattiin joukkueiden ja seurojen mestaruudesta. Pirre oli mukana KKK:n mini-joukkueessa, ja lähti ensimmäisenä radalle. Pirren tulos oli 0 aikaan -6,15. Pirre kompuroi mutkaputkessa. Iso osa radasta meni sen jälkeen vähän normaalia hitaammin, kunnes loppusuoralla Pimpula taas kiihdytti täyteen vauhtiin. Seuraavana starttasi Martina Stjernberg & Jack Russelin terrieri Tilda tehden virheettömän radan. Pieni ihanneajan ylitys toi tuloksen 1,33. Heidän jälkeensä vuorossa oli Minna Viitanen ja kääpiösnautseri Rosso teki hienon nollaradan aikaan -2,78. Ankkurina startannut sheltti Nekku teki Sini Erikssonin kanssa joukkueen kovimman nollan aikaan -7,39. Yhteistuloksella -16,32 saimme joukkue hopeaa! Kisan voitti Tornion TORKK ja kolmanneksi tuli Järvenpään JAU. Medeissä KKK sijoittui kuudenneksi tuloksella 10 ja makseissa viidenneksi tuloksella -35,97. Maksien voittajan LAW:n nopeus oli ylivoimainen, kolmen koiran yhteistulos oli -56,01. Niin ja aurinko siis paistoi koko päivän niin, että vaikka kuvittelin lisäileväni aurinkovoidetta yhtenään, pääsi tuo naama silti vähän punertumaan.
Tänään kisattiin yksilömestaruuksista. Vesisateessa. Välillä satoi kaatamalla, kuten esim. silloin, kun Pirren vuoro oli juosta hyppyrata. Kolme rimaa putosi. Lopussa en enää jaksanut korjata Pirren linjaa, vaan päästin sen valumaan ja hyppäämään vika esteen väärin päin. Riina teki ennen Pirreä hienon nollan, jolla olimme kolmansina eka radan päätyttyä. Eroa kärkeen oli vajaa sekunti. Finaaliradan eka hypyllä Riinan ponnistus jotenkin luisti, ja Tiina törmäsi päin ensimmäistä rimaa. Sen seurauksena se juoksi kakkosesteen ohi luokseni sen näköisenä, että ”Näiksä mitä se rima teki? Yritti mut kampata! Outoa!”. No, siitä jatkettiin sitten sen kympin kera eteenpäin. Jo seuraavassa mutkassa päästin Tinttulaisen valumaan, ja sehän sujahti putken väärään päähän niin että viuhuna kävi. Jatkettiin rataa niin kuin mitään ei oliskaan käynyt. Melkein koko viikonlopun kohokohta tuli seuraavana: 90 asteen kepeille meno, avokulma, vauhtia, joo olihan sitä. Ykkösvälistä näkyi suoraan A:n alastulo. Ja ei kun sukkana sisään! Loppu rata menikin sit tosi hienosti. KIITOS KAVERIT (toki muutkin) kannustuksesta, olette ihania kun jaksatte huutaa mut vireseen. Sini ja Nekku olivat parhaita Kirkkiläisiä sijoittuen neljänsiksi. Medien paras Kirkkonummelainen oli Jari Laitinen ja koikkeri Hugo. Makseista finaaliradalle pääsi vain Christa Savolainen groenendael Daran kanssa.
Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Pieni tuuli vähän viilensi ilmaa, mutta kaiken kaikkiaan oli varsin kesäistä. Kisattiin joukkueiden ja seurojen mestaruudesta. Pirre oli mukana KKK:n mini-joukkueessa, ja lähti ensimmäisenä radalle. Pirren tulos oli 0 aikaan -6,15. Pirre kompuroi mutkaputkessa. Iso osa radasta meni sen jälkeen vähän normaalia hitaammin, kunnes loppusuoralla Pimpula taas kiihdytti täyteen vauhtiin. Seuraavana starttasi Martina Stjernberg & Jack Russelin terrieri Tilda tehden virheettömän radan. Pieni ihanneajan ylitys toi tuloksen 1,33. Heidän jälkeensä vuorossa oli Minna Viitanen ja kääpiösnautseri Rosso teki hienon nollaradan aikaan -2,78. Ankkurina startannut sheltti Nekku teki Sini Erikssonin kanssa joukkueen kovimman nollan aikaan -7,39. Yhteistuloksella -16,32 saimme joukkue hopeaa! Kisan voitti Tornion TORKK ja kolmanneksi tuli Järvenpään JAU. Medeissä KKK sijoittui kuudenneksi tuloksella 10 ja makseissa viidenneksi tuloksella -35,97. Maksien voittajan LAW:n nopeus oli ylivoimainen, kolmen koiran yhteistulos oli -56,01. Niin ja aurinko siis paistoi koko päivän niin, että vaikka kuvittelin lisäileväni aurinkovoidetta yhtenään, pääsi tuo naama silti vähän punertumaan.
Tänään kisattiin yksilömestaruuksista. Vesisateessa. Välillä satoi kaatamalla, kuten esim. silloin, kun Pirren vuoro oli juosta hyppyrata. Kolme rimaa putosi. Lopussa en enää jaksanut korjata Pirren linjaa, vaan päästin sen valumaan ja hyppäämään vika esteen väärin päin. Riina teki ennen Pirreä hienon nollan, jolla olimme kolmansina eka radan päätyttyä. Eroa kärkeen oli vajaa sekunti. Finaaliradan eka hypyllä Riinan ponnistus jotenkin luisti, ja Tiina törmäsi päin ensimmäistä rimaa. Sen seurauksena se juoksi kakkosesteen ohi luokseni sen näköisenä, että ”Näiksä mitä se rima teki? Yritti mut kampata! Outoa!”. No, siitä jatkettiin sitten sen kympin kera eteenpäin. Jo seuraavassa mutkassa päästin Tinttulaisen valumaan, ja sehän sujahti putken väärään päähän niin että viuhuna kävi. Jatkettiin rataa niin kuin mitään ei oliskaan käynyt. Melkein koko viikonlopun kohokohta tuli seuraavana: 90 asteen kepeille meno, avokulma, vauhtia, joo olihan sitä. Ykkösvälistä näkyi suoraan A:n alastulo. Ja ei kun sukkana sisään! Loppu rata menikin sit tosi hienosti. KIITOS KAVERIT (toki muutkin) kannustuksesta, olette ihania kun jaksatte huutaa mut vireseen. Sini ja Nekku olivat parhaita Kirkkiläisiä sijoittuen neljänsiksi. Medien paras Kirkkonummelainen oli Jari Laitinen ja koikkeri Hugo. Makseista finaaliradalle pääsi vain Christa Savolainen groenendael Daran kanssa.
torstai 12. kesäkuuta 2008
Hermoilua, hermoilua, ja ihana Anun ikioma agility survival pack 2008
Tänään meni treenit niin penkin alle kuin ikinä voi. Hermostuin treenikavereille hoputtamisesta ja rimojen liian aikaisesta nostamisesta (Riinalla oli rata kesken, kun rimoja nostettiin meidän edestä). Tiedän ettei niillä ollut sen kummempaa tarkoitusta, mutta kun sopivasti harmittaa jo valmiiksi, niin tulee sitten reagoitua liikaa. Kaiken huipuksi hermostuin Riinalle, kun se ei voinu tulla käteen ei sit millään. Koko ajan piti hakea viereisiä esteitä. No, nakin kanssa siitä selvittiin, ja uusinta ilman nakkia meni ihan hyvin. Alkaa tää oma olotila käymään niin hermoille, että siitä varmaan heijastuu ohjaukseen enemmän kuin ymmärrän. Rannikon Timo oli meitä kouluttamassa tiistaina. Silloinen pieni juttuhetki rauhoitti tietyllä tavalla kummasti mieltä. Olen nyt yrittänyt miettiä Timon sanoja, ja niistä on kyllä apua.
Se on kumma, miten ihmisten sanomisilla on välillä paljon merkitystä. Se voi olla pidempi juttutuokio tai vaan puolikas lause, mutta vaikutus voi olla huikea. Eikä niitä tilanteita tiedä etukäteen. Ihminen voi olla vaikka kuinka merkityksellinen tai ihan tuntematon. Sanat voivat tulla keskustelussa tai ne voi kuulla ohimennen jostain. Positiiviset viestit vaan täytyy osata poimia itselleen ja negatiiviset jättää tilanteen mukaan omaan arvoonsa. Timon kanssa tilanne oli ilman muuta positiivinen.
Reeneistä tullessa äiti nappasi meidät kyytiin ja poikettiin Heidin luona. Jo alku viikosta oli puhe, että pitää nähdä ennen kisoja, kun minua odottaa jokin. Se jokin oli uskomattoman hieno Anun ikioma agility survival pack 2008, jota Heidi oli Kanttulan Fun Clubin puolesta koonnut pitkin kevättä. Siitä asti, kun Rittulainen nousi kolmosiin. Laatikosta löytyi vaikka mitä: mehua, suklaata, hedelmäkeittoa, koirankeksiä, B-vitamiinia (kuulemma parempaa kuin olut tietyissä tilanteissa), vesipullo, Anu –muki, muovirasioita, mittakuppi, pyyhe, sukat ja lisää herkkua koirille. Kaikenlaita, mitä voi kisoissa kaivata. Mukana oli iso kortti, johon oli kaavailtu mahdolliset tilanteet, joissa noita voi tarvita. Itse saa toki myös käyttää omaa harkintaa. Yllätyspaketti piristi ihanasti apeaa mieltä. Juotiin siinä teetä ja rupateltiin tovi, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotiin.
Huomenna olis lähtö puolilta päivin. Aamulla pitää laittaa vielä viimeiset tavarat. Jossain vaiheessa matkan varrella Olli-lääkäri soittaa uudelleen nieluviljelyn vastauksesta. Tänään se oli vielä epäselvä, oli laitettu jatkoviljelyyn. Etsin äsken netistä hotellia lähimmän apteekin, että voin sitten antaa numeron Ollille. Jotain avaavaa aion vähintään toivoa, oli viljelyvastaus mikä tahansa. Pääasia tässä vaiheessa on, että koirat ovat kunnossa.
Se on kumma, miten ihmisten sanomisilla on välillä paljon merkitystä. Se voi olla pidempi juttutuokio tai vaan puolikas lause, mutta vaikutus voi olla huikea. Eikä niitä tilanteita tiedä etukäteen. Ihminen voi olla vaikka kuinka merkityksellinen tai ihan tuntematon. Sanat voivat tulla keskustelussa tai ne voi kuulla ohimennen jostain. Positiiviset viestit vaan täytyy osata poimia itselleen ja negatiiviset jättää tilanteen mukaan omaan arvoonsa. Timon kanssa tilanne oli ilman muuta positiivinen.
Reeneistä tullessa äiti nappasi meidät kyytiin ja poikettiin Heidin luona. Jo alku viikosta oli puhe, että pitää nähdä ennen kisoja, kun minua odottaa jokin. Se jokin oli uskomattoman hieno Anun ikioma agility survival pack 2008, jota Heidi oli Kanttulan Fun Clubin puolesta koonnut pitkin kevättä. Siitä asti, kun Rittulainen nousi kolmosiin. Laatikosta löytyi vaikka mitä: mehua, suklaata, hedelmäkeittoa, koirankeksiä, B-vitamiinia (kuulemma parempaa kuin olut tietyissä tilanteissa), vesipullo, Anu –muki, muovirasioita, mittakuppi, pyyhe, sukat ja lisää herkkua koirille. Kaikenlaita, mitä voi kisoissa kaivata. Mukana oli iso kortti, johon oli kaavailtu mahdolliset tilanteet, joissa noita voi tarvita. Itse saa toki myös käyttää omaa harkintaa. Yllätyspaketti piristi ihanasti apeaa mieltä. Juotiin siinä teetä ja rupateltiin tovi, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotiin.
Huomenna olis lähtö puolilta päivin. Aamulla pitää laittaa vielä viimeiset tavarat. Jossain vaiheessa matkan varrella Olli-lääkäri soittaa uudelleen nieluviljelyn vastauksesta. Tänään se oli vielä epäselvä, oli laitettu jatkoviljelyyn. Etsin äsken netistä hotellia lähimmän apteekin, että voin sitten antaa numeron Ollille. Jotain avaavaa aion vähintään toivoa, oli viljelyvastaus mikä tahansa. Pääasia tässä vaiheessa on, että koirat ovat kunnossa.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
SM-kisaa, allergiaa ja pyykkäystä
SM-kisat lähestyy. Ja ressiä pukkaa. Pirre loikkasi viime torstain kisoissa puomin kontaktin. Onhan ne olleet vähän niin sun näin, mutta että niin törkeä loikka. Eilen treeneissä molemmat koirat pörräs omiaan, ja minä kans. Ei mitään yhteistä säveltä koko jutussa. No joo, molemmat meni kauniisti kahden putkenpään ohi ahtaassa paikassa, eikä yritystäkään putkeen. Se oli hienoa. Huomenna olis vielä treenit, mutta en taida pystyä treenaamaan.
Kerrankin toivon, että tätä sadetta jatkuis. En muista koska olis siitepölyallergia ollu näin pahana. Ääni on maassa kuudetta päivää, yskittää, nenä vuotaa, hengästyttää… Töissä kun viime yönä vähän liikahti, niin sai yskiä paukuttaa kunnolla ennen kuin rauhoittui. Ihan yökötti välillä. Edes vanha kunnon ”älä yski, niin ei yskitä” ei auttanu. Kun yskäsyjä koitti pidättää, niin kahta kauheampana sai sen jälkeen jatkaa. Kävin helssaamassa päivystävää lääkäriä kotiin lähtiessä. Ei kuulemma kuulu mitään ihmeitä, pientä limarohinaa tasaisesti joka puolelta. Nielua halus sit vielä kurkata. (En olis halunnu näyttää, kun en ollu pessy hampaita ja hengitys varmaan haisi kamalalle.) Nielurisoissa kuulemma on vähän peitteitä. Ja ei kun nielunäytteen ottoon. Meinasin puklata kolmesti. Eka se tikku meni niin syvälle, sit oksetti pelkkä spaattelin, sen puulastan, suuhun laittaminen, ja sit kun vielä kaivettiin vähän lisää. Kyllä olis koko ajan yskittäny. Huomenna pitäis Olli-lääkärin soitella viljelyvastauksia. Kuulemma ei olis hyvä idea mennä äsämmiin, mutta ainakin pitää levätä jos aikoo mennä. Eli en sit oo töissä.
Kävin muuten viikonloppuna kouluttamassa JAUlaisia. Kaksi päivää ulkona auringossa, että oli ihanaa. Mukavia ihmisiä, hauskoja koiria ja hienoja pareja. Olivat ihanan avoimia kokeilemaan uusia juttuja. Tapasin pitkästä aikaa Virran Raunonkin. Rauno koulutti lauantaina toisella kentällä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia.
Huomenna pitäis pestä vielä pyykkiä. Ainakin kahteen koneelliseen oli vaatetta menossa. Tai vajaitahan ne on, mutta onneksi on määräautomatiikka. Mä en osaa millään olla niin eko, että voisin esim. käyttää koko viikon vain punaisia, että tulis sit koneellinen punaista. Ja seuraavalla viikolla sit mustaa, sit sinistä, valkoista, vihreää… Turhamaisuuden takia en myöskään osta vain yhden värisiä vaatteita, vaikka välillä kyllä melkein siltä tuntuu. Senkin tiedän, että olen turhan tarkka siinä minkä värisiä saa laittaa samaan pyykkiin, äiti on siitä mulle moneen kertaan sanonu. Nyt sentään laitan jo siniset ja harmaat TAI vihreät samaan, mutten kaikkia kolmea missään nimessä. Ellei sininen ja vihreä ole sit valmiiksi harmaan sävyisiä. Perhana, miksen mä ole siivoomisen kanssa yhtä tarkka!
Kerrankin toivon, että tätä sadetta jatkuis. En muista koska olis siitepölyallergia ollu näin pahana. Ääni on maassa kuudetta päivää, yskittää, nenä vuotaa, hengästyttää… Töissä kun viime yönä vähän liikahti, niin sai yskiä paukuttaa kunnolla ennen kuin rauhoittui. Ihan yökötti välillä. Edes vanha kunnon ”älä yski, niin ei yskitä” ei auttanu. Kun yskäsyjä koitti pidättää, niin kahta kauheampana sai sen jälkeen jatkaa. Kävin helssaamassa päivystävää lääkäriä kotiin lähtiessä. Ei kuulemma kuulu mitään ihmeitä, pientä limarohinaa tasaisesti joka puolelta. Nielua halus sit vielä kurkata. (En olis halunnu näyttää, kun en ollu pessy hampaita ja hengitys varmaan haisi kamalalle.) Nielurisoissa kuulemma on vähän peitteitä. Ja ei kun nielunäytteen ottoon. Meinasin puklata kolmesti. Eka se tikku meni niin syvälle, sit oksetti pelkkä spaattelin, sen puulastan, suuhun laittaminen, ja sit kun vielä kaivettiin vähän lisää. Kyllä olis koko ajan yskittäny. Huomenna pitäis Olli-lääkärin soitella viljelyvastauksia. Kuulemma ei olis hyvä idea mennä äsämmiin, mutta ainakin pitää levätä jos aikoo mennä. Eli en sit oo töissä.
Kävin muuten viikonloppuna kouluttamassa JAUlaisia. Kaksi päivää ulkona auringossa, että oli ihanaa. Mukavia ihmisiä, hauskoja koiria ja hienoja pareja. Olivat ihanan avoimia kokeilemaan uusia juttuja. Tapasin pitkästä aikaa Virran Raunonkin. Rauno koulutti lauantaina toisella kentällä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia.
Huomenna pitäis pestä vielä pyykkiä. Ainakin kahteen koneelliseen oli vaatetta menossa. Tai vajaitahan ne on, mutta onneksi on määräautomatiikka. Mä en osaa millään olla niin eko, että voisin esim. käyttää koko viikon vain punaisia, että tulis sit koneellinen punaista. Ja seuraavalla viikolla sit mustaa, sit sinistä, valkoista, vihreää… Turhamaisuuden takia en myöskään osta vain yhden värisiä vaatteita, vaikka välillä kyllä melkein siltä tuntuu. Senkin tiedän, että olen turhan tarkka siinä minkä värisiä saa laittaa samaan pyykkiin, äiti on siitä mulle moneen kertaan sanonu. Nyt sentään laitan jo siniset ja harmaat TAI vihreät samaan, mutten kaikkia kolmea missään nimessä. Ellei sininen ja vihreä ole sit valmiiksi harmaan sävyisiä. Perhana, miksen mä ole siivoomisen kanssa yhtä tarkka!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
