Tekstit
Karsintaviikonloppu takana. MM-kisohin pääsen turistina…
Tänä vuonna ei radoille löytynyt samaa potkua kuin vuosi sitten. Tulihan siellä parit nollat tehtyä, mutta enemmän niissä oli pakkonollan makua. Ihan onnistuneita paikkoja radoilla oli mukana, ja paljosta jäi ihan hyväkin mieli. Mutta kun sunnuntaina iltapäivällä katseli tuloslistaa, niin kyllä mieleen hiipi ajatus siitä, että miksei sitä saanut itsestään nipistettyä vähän enemmän. Lauantain eka rata varsinkin oli sellanen, etten yleensä edes epiksissä löysäile niin pahasti. Ihan kuin oltais oltu sunnuntailenkillä! No, näin tänä vuonna, ja ensi vuonna sit uudestaan. Sitä paitsi, tänä vuonna ei olis edes ollut paljon iloa joukkueeseen pääsystä, noin niin kuin matkailun kannalta. Tänä vuonna MM-kisat kun ovat Helsingissä ja PM-kisa Norjan Hamarissa. Viimevuonna taas MM:t käytiin Hamarissa ja PM:t Vantaalla. Eli ens vuonna sitten, kun päästään katsastamaan uusia kisapaikkoja.
Joukkueisiin valikoitui hyvät koirat.
Minit:
1. Päivi Männistö & lägpys Leila, LEVEK
2. Janne Karstunen & borter Toffee, BAT
3. Anna Ström & shelam Elli, HU-PU
4. Miia Anttila & kääpin Daisy, ATT
5. Hannu Männistö & koohon Neta, YLIKS
6. Hanna-Lena Väätäjä & borter Ilona, TORKK
Medit:
1. Jari Suomalainen & koohon Frodo, RIMA
2. Sami Oksa & koohon Luka, RIMA
3. Rauno Virta & novnou Leija, ATT
4. Anu Niemi & kromfo Viima, KKK
5. Mari Kaplas & mudi Saima, OKK
6. Nina Sundell & kromfo Urkki, KKK
Maksit:
1. Jaakko Suoknuuti & borcol Zen, LAW
2. Jouni Orenius & borcol Yoko, TSAU
3. Mikko Aaltonen & belpat Ava, OKK
4. Sari Vähäniitty & borcol Iiro, HAU
5. Niina-Liina Linna & borcol Rhett, LAW
6. Jenni Lehtinen & belpam Dingo, TSAU
Kaikkien luokkien kolme ensimmäistä edustavat Suomea MM-kisoissa 26.-28.9. Helsingin jäähallissa (Nordenskjöldinkadulla). Neljänneksi tulleet ovat varakoiria, ja pääsevät ilmeisesti nollakoiriksi noihin isoihin karkeloihin. Sekin on upea tilaisuus, saavat varmasti ansaitsemansa kannustukset kotiyleisöltä. Neljä ensimmäistä paria matkustavat Norjaan PM-kisoihin lokakuussa. 5. ja 6. sijoittuneet on varalla Norjan reissulle.
Näissä joukkueissa jyllää kokemus. MM-edustajista kaikki yhdeksän ovat edustaneet Suomea aikaisemminkin kansainvälisissä arvokisoissa. Jannella on niistä ajoista vaihtunut koira, mutta se ei menoa haittaa. Niin vakuuttavaa on näyttö ollut pitkin kesää. Nelosina onkin sitten pareja, jotka eivät ole kansainvälisissä arvokisoissa vielä olleet Suomea edustamassa. Kaikki kolme tosin ovat vakuuttaneet kansallisilla kentillä huippusuorituksillaan. Medien Anu ja Viima kävivät kesällä Ruotsissa ja Tanskassa hakemassa tuntumaa, ja se reissu kannatti. Tuliaisina oli erinäisiä titteleitä ja hyvää kokemusta. Viitosista ja kuutosista vain Hannu ja Neta ovat minulle uusia nimiä, tosin koikkeripiireissä heidätkin varmaan tunnetaan. Odotettavissa on siis jännittäviä hetkiä niin Suomen kuin Norjan kisoissa.
Täytynee alkaa tarkistella tuota Suomi-krääsäosastoa :)
Pirre sijoittui jaetulle 11. sijalle ystävänsä Nekun kanssa. Riina ei osallistunut lainkaan näihin karkeloihin pennutussuunnitelmien takia. Halusin säästää omaa päätäni yhden koiran kanssa kisaamiseen ja jättää Riinan suhteen turhat jossittelut pois. Riinahan itse oli tästä ratkaisusta aivan eri mieltä ;)
Kiitos, Aila, ketyilystä. Olet vähintään kullan arvoinen!
perjantai 22. elokuuta 2008
Päivityksiä kesältä: Äsämmät
Olipa taas mukava viikonloppu. Lauantaina poltin naamani ja sunnuntaina hytisin vesisateessa. No, vitsi vitsinä, vaikka totta toinen puoli. Agilityn SM-kisat käytiin siis tänä viikonloppuna Varkaudessa. Lähdimme seurakaverini, toisen Anun, kanssa Varkautta kohti perjantaina puolilta päivin. Kisapaikka katsastettiin tietenkin välittömästi, ja todettiin hyväksi. Teltat ja häkit pystytettiin valmiiksi viikonloppua varten. Normaalit kuviot siis.
Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Pieni tuuli vähän viilensi ilmaa, mutta kaiken kaikkiaan oli varsin kesäistä. Kisattiin joukkueiden ja seurojen mestaruudesta. Pirre oli mukana KKK:n mini-joukkueessa, ja lähti ensimmäisenä radalle. Pirren tulos oli 0 aikaan -6,15. Pirre kompuroi mutkaputkessa. Iso osa radasta meni sen jälkeen vähän normaalia hitaammin, kunnes loppusuoralla Pimpula taas kiihdytti täyteen vauhtiin. Seuraavana starttasi Martina Stjernberg & Jack Russelin terrieri Tilda tehden virheettömän radan. Pieni ihanneajan ylitys toi tuloksen 1,33. Heidän jälkeensä vuorossa oli Minna Viitanen ja kääpiösnautseri Rosso teki hienon nollaradan aikaan -2,78. Ankkurina startannut sheltti Nekku teki Sini Erikssonin kanssa joukkueen kovimman nollan aikaan -7,39. Yhteistuloksella -16,32 saimme joukkue hopeaa! Kisan voitti Tornion TORKK ja kolmanneksi tuli Järvenpään JAU. Medeissä KKK sijoittui kuudenneksi tuloksella 10 ja makseissa viidenneksi tuloksella -35,97. Maksien voittajan LAW:n nopeus oli ylivoimainen, kolmen koiran yhteistulos oli -56,01. Niin ja aurinko siis paistoi koko päivän niin, että vaikka kuvittelin lisäileväni aurinkovoidetta yhtenään, pääsi tuo naama silti vähän punertumaan.
Tänään kisattiin yksilömestaruuksista. Vesisateessa. Välillä satoi kaatamalla, kuten esim. silloin, kun Pirren vuoro oli juosta hyppyrata. Kolme rimaa putosi. Lopussa en enää jaksanut korjata Pirren linjaa, vaan päästin sen valumaan ja hyppäämään vika esteen väärin päin. Riina teki ennen Pirreä hienon nollan, jolla olimme kolmansina eka radan päätyttyä. Eroa kärkeen oli vajaa sekunti. Finaaliradan eka hypyllä Riinan ponnistus jotenkin luisti, ja Tiina törmäsi päin ensimmäistä rimaa. Sen seurauksena se juoksi kakkosesteen ohi luokseni sen näköisenä, että ”Näiksä mitä se rima teki? Yritti mut kampata! Outoa!”. No, siitä jatkettiin sitten sen kympin kera eteenpäin. Jo seuraavassa mutkassa päästin Tinttulaisen valumaan, ja sehän sujahti putken väärään päähän niin että viuhuna kävi. Jatkettiin rataa niin kuin mitään ei oliskaan käynyt. Melkein koko viikonlopun kohokohta tuli seuraavana: 90 asteen kepeille meno, avokulma, vauhtia, joo olihan sitä. Ykkösvälistä näkyi suoraan A:n alastulo. Ja ei kun sukkana sisään! Loppu rata menikin sit tosi hienosti. KIITOS KAVERIT (toki muutkin) kannustuksesta, olette ihania kun jaksatte huutaa mut vireseen. Sini ja Nekku olivat parhaita Kirkkiläisiä sijoittuen neljänsiksi. Medien paras Kirkkonummelainen oli Jari Laitinen ja koikkeri Hugo. Makseista finaaliradalle pääsi vain Christa Savolainen groenendael Daran kanssa.
Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Pieni tuuli vähän viilensi ilmaa, mutta kaiken kaikkiaan oli varsin kesäistä. Kisattiin joukkueiden ja seurojen mestaruudesta. Pirre oli mukana KKK:n mini-joukkueessa, ja lähti ensimmäisenä radalle. Pirren tulos oli 0 aikaan -6,15. Pirre kompuroi mutkaputkessa. Iso osa radasta meni sen jälkeen vähän normaalia hitaammin, kunnes loppusuoralla Pimpula taas kiihdytti täyteen vauhtiin. Seuraavana starttasi Martina Stjernberg & Jack Russelin terrieri Tilda tehden virheettömän radan. Pieni ihanneajan ylitys toi tuloksen 1,33. Heidän jälkeensä vuorossa oli Minna Viitanen ja kääpiösnautseri Rosso teki hienon nollaradan aikaan -2,78. Ankkurina startannut sheltti Nekku teki Sini Erikssonin kanssa joukkueen kovimman nollan aikaan -7,39. Yhteistuloksella -16,32 saimme joukkue hopeaa! Kisan voitti Tornion TORKK ja kolmanneksi tuli Järvenpään JAU. Medeissä KKK sijoittui kuudenneksi tuloksella 10 ja makseissa viidenneksi tuloksella -35,97. Maksien voittajan LAW:n nopeus oli ylivoimainen, kolmen koiran yhteistulos oli -56,01. Niin ja aurinko siis paistoi koko päivän niin, että vaikka kuvittelin lisäileväni aurinkovoidetta yhtenään, pääsi tuo naama silti vähän punertumaan.
Tänään kisattiin yksilömestaruuksista. Vesisateessa. Välillä satoi kaatamalla, kuten esim. silloin, kun Pirren vuoro oli juosta hyppyrata. Kolme rimaa putosi. Lopussa en enää jaksanut korjata Pirren linjaa, vaan päästin sen valumaan ja hyppäämään vika esteen väärin päin. Riina teki ennen Pirreä hienon nollan, jolla olimme kolmansina eka radan päätyttyä. Eroa kärkeen oli vajaa sekunti. Finaaliradan eka hypyllä Riinan ponnistus jotenkin luisti, ja Tiina törmäsi päin ensimmäistä rimaa. Sen seurauksena se juoksi kakkosesteen ohi luokseni sen näköisenä, että ”Näiksä mitä se rima teki? Yritti mut kampata! Outoa!”. No, siitä jatkettiin sitten sen kympin kera eteenpäin. Jo seuraavassa mutkassa päästin Tinttulaisen valumaan, ja sehän sujahti putken väärään päähän niin että viuhuna kävi. Jatkettiin rataa niin kuin mitään ei oliskaan käynyt. Melkein koko viikonlopun kohokohta tuli seuraavana: 90 asteen kepeille meno, avokulma, vauhtia, joo olihan sitä. Ykkösvälistä näkyi suoraan A:n alastulo. Ja ei kun sukkana sisään! Loppu rata menikin sit tosi hienosti. KIITOS KAVERIT (toki muutkin) kannustuksesta, olette ihania kun jaksatte huutaa mut vireseen. Sini ja Nekku olivat parhaita Kirkkiläisiä sijoittuen neljänsiksi. Medien paras Kirkkonummelainen oli Jari Laitinen ja koikkeri Hugo. Makseista finaaliradalle pääsi vain Christa Savolainen groenendael Daran kanssa.
torstai 12. kesäkuuta 2008
Hermoilua, hermoilua, ja ihana Anun ikioma agility survival pack 2008
Tänään meni treenit niin penkin alle kuin ikinä voi. Hermostuin treenikavereille hoputtamisesta ja rimojen liian aikaisesta nostamisesta (Riinalla oli rata kesken, kun rimoja nostettiin meidän edestä). Tiedän ettei niillä ollut sen kummempaa tarkoitusta, mutta kun sopivasti harmittaa jo valmiiksi, niin tulee sitten reagoitua liikaa. Kaiken huipuksi hermostuin Riinalle, kun se ei voinu tulla käteen ei sit millään. Koko ajan piti hakea viereisiä esteitä. No, nakin kanssa siitä selvittiin, ja uusinta ilman nakkia meni ihan hyvin. Alkaa tää oma olotila käymään niin hermoille, että siitä varmaan heijastuu ohjaukseen enemmän kuin ymmärrän. Rannikon Timo oli meitä kouluttamassa tiistaina. Silloinen pieni juttuhetki rauhoitti tietyllä tavalla kummasti mieltä. Olen nyt yrittänyt miettiä Timon sanoja, ja niistä on kyllä apua.
Se on kumma, miten ihmisten sanomisilla on välillä paljon merkitystä. Se voi olla pidempi juttutuokio tai vaan puolikas lause, mutta vaikutus voi olla huikea. Eikä niitä tilanteita tiedä etukäteen. Ihminen voi olla vaikka kuinka merkityksellinen tai ihan tuntematon. Sanat voivat tulla keskustelussa tai ne voi kuulla ohimennen jostain. Positiiviset viestit vaan täytyy osata poimia itselleen ja negatiiviset jättää tilanteen mukaan omaan arvoonsa. Timon kanssa tilanne oli ilman muuta positiivinen.
Reeneistä tullessa äiti nappasi meidät kyytiin ja poikettiin Heidin luona. Jo alku viikosta oli puhe, että pitää nähdä ennen kisoja, kun minua odottaa jokin. Se jokin oli uskomattoman hieno Anun ikioma agility survival pack 2008, jota Heidi oli Kanttulan Fun Clubin puolesta koonnut pitkin kevättä. Siitä asti, kun Rittulainen nousi kolmosiin. Laatikosta löytyi vaikka mitä: mehua, suklaata, hedelmäkeittoa, koirankeksiä, B-vitamiinia (kuulemma parempaa kuin olut tietyissä tilanteissa), vesipullo, Anu –muki, muovirasioita, mittakuppi, pyyhe, sukat ja lisää herkkua koirille. Kaikenlaita, mitä voi kisoissa kaivata. Mukana oli iso kortti, johon oli kaavailtu mahdolliset tilanteet, joissa noita voi tarvita. Itse saa toki myös käyttää omaa harkintaa. Yllätyspaketti piristi ihanasti apeaa mieltä. Juotiin siinä teetä ja rupateltiin tovi, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotiin.
Huomenna olis lähtö puolilta päivin. Aamulla pitää laittaa vielä viimeiset tavarat. Jossain vaiheessa matkan varrella Olli-lääkäri soittaa uudelleen nieluviljelyn vastauksesta. Tänään se oli vielä epäselvä, oli laitettu jatkoviljelyyn. Etsin äsken netistä hotellia lähimmän apteekin, että voin sitten antaa numeron Ollille. Jotain avaavaa aion vähintään toivoa, oli viljelyvastaus mikä tahansa. Pääasia tässä vaiheessa on, että koirat ovat kunnossa.
Se on kumma, miten ihmisten sanomisilla on välillä paljon merkitystä. Se voi olla pidempi juttutuokio tai vaan puolikas lause, mutta vaikutus voi olla huikea. Eikä niitä tilanteita tiedä etukäteen. Ihminen voi olla vaikka kuinka merkityksellinen tai ihan tuntematon. Sanat voivat tulla keskustelussa tai ne voi kuulla ohimennen jostain. Positiiviset viestit vaan täytyy osata poimia itselleen ja negatiiviset jättää tilanteen mukaan omaan arvoonsa. Timon kanssa tilanne oli ilman muuta positiivinen.
Reeneistä tullessa äiti nappasi meidät kyytiin ja poikettiin Heidin luona. Jo alku viikosta oli puhe, että pitää nähdä ennen kisoja, kun minua odottaa jokin. Se jokin oli uskomattoman hieno Anun ikioma agility survival pack 2008, jota Heidi oli Kanttulan Fun Clubin puolesta koonnut pitkin kevättä. Siitä asti, kun Rittulainen nousi kolmosiin. Laatikosta löytyi vaikka mitä: mehua, suklaata, hedelmäkeittoa, koirankeksiä, B-vitamiinia (kuulemma parempaa kuin olut tietyissä tilanteissa), vesipullo, Anu –muki, muovirasioita, mittakuppi, pyyhe, sukat ja lisää herkkua koirille. Kaikenlaita, mitä voi kisoissa kaivata. Mukana oli iso kortti, johon oli kaavailtu mahdolliset tilanteet, joissa noita voi tarvita. Itse saa toki myös käyttää omaa harkintaa. Yllätyspaketti piristi ihanasti apeaa mieltä. Juotiin siinä teetä ja rupateltiin tovi, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotiin.
Huomenna olis lähtö puolilta päivin. Aamulla pitää laittaa vielä viimeiset tavarat. Jossain vaiheessa matkan varrella Olli-lääkäri soittaa uudelleen nieluviljelyn vastauksesta. Tänään se oli vielä epäselvä, oli laitettu jatkoviljelyyn. Etsin äsken netistä hotellia lähimmän apteekin, että voin sitten antaa numeron Ollille. Jotain avaavaa aion vähintään toivoa, oli viljelyvastaus mikä tahansa. Pääasia tässä vaiheessa on, että koirat ovat kunnossa.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
SM-kisaa, allergiaa ja pyykkäystä
SM-kisat lähestyy. Ja ressiä pukkaa. Pirre loikkasi viime torstain kisoissa puomin kontaktin. Onhan ne olleet vähän niin sun näin, mutta että niin törkeä loikka. Eilen treeneissä molemmat koirat pörräs omiaan, ja minä kans. Ei mitään yhteistä säveltä koko jutussa. No joo, molemmat meni kauniisti kahden putkenpään ohi ahtaassa paikassa, eikä yritystäkään putkeen. Se oli hienoa. Huomenna olis vielä treenit, mutta en taida pystyä treenaamaan.
Kerrankin toivon, että tätä sadetta jatkuis. En muista koska olis siitepölyallergia ollu näin pahana. Ääni on maassa kuudetta päivää, yskittää, nenä vuotaa, hengästyttää… Töissä kun viime yönä vähän liikahti, niin sai yskiä paukuttaa kunnolla ennen kuin rauhoittui. Ihan yökötti välillä. Edes vanha kunnon ”älä yski, niin ei yskitä” ei auttanu. Kun yskäsyjä koitti pidättää, niin kahta kauheampana sai sen jälkeen jatkaa. Kävin helssaamassa päivystävää lääkäriä kotiin lähtiessä. Ei kuulemma kuulu mitään ihmeitä, pientä limarohinaa tasaisesti joka puolelta. Nielua halus sit vielä kurkata. (En olis halunnu näyttää, kun en ollu pessy hampaita ja hengitys varmaan haisi kamalalle.) Nielurisoissa kuulemma on vähän peitteitä. Ja ei kun nielunäytteen ottoon. Meinasin puklata kolmesti. Eka se tikku meni niin syvälle, sit oksetti pelkkä spaattelin, sen puulastan, suuhun laittaminen, ja sit kun vielä kaivettiin vähän lisää. Kyllä olis koko ajan yskittäny. Huomenna pitäis Olli-lääkärin soitella viljelyvastauksia. Kuulemma ei olis hyvä idea mennä äsämmiin, mutta ainakin pitää levätä jos aikoo mennä. Eli en sit oo töissä.
Kävin muuten viikonloppuna kouluttamassa JAUlaisia. Kaksi päivää ulkona auringossa, että oli ihanaa. Mukavia ihmisiä, hauskoja koiria ja hienoja pareja. Olivat ihanan avoimia kokeilemaan uusia juttuja. Tapasin pitkästä aikaa Virran Raunonkin. Rauno koulutti lauantaina toisella kentällä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia.
Huomenna pitäis pestä vielä pyykkiä. Ainakin kahteen koneelliseen oli vaatetta menossa. Tai vajaitahan ne on, mutta onneksi on määräautomatiikka. Mä en osaa millään olla niin eko, että voisin esim. käyttää koko viikon vain punaisia, että tulis sit koneellinen punaista. Ja seuraavalla viikolla sit mustaa, sit sinistä, valkoista, vihreää… Turhamaisuuden takia en myöskään osta vain yhden värisiä vaatteita, vaikka välillä kyllä melkein siltä tuntuu. Senkin tiedän, että olen turhan tarkka siinä minkä värisiä saa laittaa samaan pyykkiin, äiti on siitä mulle moneen kertaan sanonu. Nyt sentään laitan jo siniset ja harmaat TAI vihreät samaan, mutten kaikkia kolmea missään nimessä. Ellei sininen ja vihreä ole sit valmiiksi harmaan sävyisiä. Perhana, miksen mä ole siivoomisen kanssa yhtä tarkka!
Kerrankin toivon, että tätä sadetta jatkuis. En muista koska olis siitepölyallergia ollu näin pahana. Ääni on maassa kuudetta päivää, yskittää, nenä vuotaa, hengästyttää… Töissä kun viime yönä vähän liikahti, niin sai yskiä paukuttaa kunnolla ennen kuin rauhoittui. Ihan yökötti välillä. Edes vanha kunnon ”älä yski, niin ei yskitä” ei auttanu. Kun yskäsyjä koitti pidättää, niin kahta kauheampana sai sen jälkeen jatkaa. Kävin helssaamassa päivystävää lääkäriä kotiin lähtiessä. Ei kuulemma kuulu mitään ihmeitä, pientä limarohinaa tasaisesti joka puolelta. Nielua halus sit vielä kurkata. (En olis halunnu näyttää, kun en ollu pessy hampaita ja hengitys varmaan haisi kamalalle.) Nielurisoissa kuulemma on vähän peitteitä. Ja ei kun nielunäytteen ottoon. Meinasin puklata kolmesti. Eka se tikku meni niin syvälle, sit oksetti pelkkä spaattelin, sen puulastan, suuhun laittaminen, ja sit kun vielä kaivettiin vähän lisää. Kyllä olis koko ajan yskittäny. Huomenna pitäis Olli-lääkärin soitella viljelyvastauksia. Kuulemma ei olis hyvä idea mennä äsämmiin, mutta ainakin pitää levätä jos aikoo mennä. Eli en sit oo töissä.
Kävin muuten viikonloppuna kouluttamassa JAUlaisia. Kaksi päivää ulkona auringossa, että oli ihanaa. Mukavia ihmisiä, hauskoja koiria ja hienoja pareja. Olivat ihanan avoimia kokeilemaan uusia juttuja. Tapasin pitkästä aikaa Virran Raunonkin. Rauno koulutti lauantaina toisella kentällä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia.
Huomenna pitäis pestä vielä pyykkiä. Ainakin kahteen koneelliseen oli vaatetta menossa. Tai vajaitahan ne on, mutta onneksi on määräautomatiikka. Mä en osaa millään olla niin eko, että voisin esim. käyttää koko viikon vain punaisia, että tulis sit koneellinen punaista. Ja seuraavalla viikolla sit mustaa, sit sinistä, valkoista, vihreää… Turhamaisuuden takia en myöskään osta vain yhden värisiä vaatteita, vaikka välillä kyllä melkein siltä tuntuu. Senkin tiedän, että olen turhan tarkka siinä minkä värisiä saa laittaa samaan pyykkiin, äiti on siitä mulle moneen kertaan sanonu. Nyt sentään laitan jo siniset ja harmaat TAI vihreät samaan, mutten kaikkia kolmea missään nimessä. Ellei sininen ja vihreä ole sit valmiiksi harmaan sävyisiä. Perhana, miksen mä ole siivoomisen kanssa yhtä tarkka!
maanantai 26. toukokuuta 2008
Kirkkiksen epikset
Olin tänään tuomarina Kirkkiksen epiksissä. Oli hauskaa.
Suunnittelin mölleille rada, jolla piti juosta. Rata ei ollut profiililtaan vaikea, vaikka joissain kohdissa olikin vähän väärää estettä tyrkyllä. Vaikeus tuli ennemmin pitkistä esteväleistä ja sen myötä vauhdista. Möllit tekivät niin hienoja suorituksia, että välillä meinasin vain unhotua ihailemaan parien menoa. Erityisesti mieleen jäi Hankolainen koikkeri, joka voittikin luokkansa. Niin upeaa menoa että! Hallittua ohjausta, sujuvasti etenevää menoa. Treeneissä on selvästi käyty muutakin kuin kavereita moikkaamassa. Voitto oli todella ansaittu.
Kun suunnittelin kilpailevien rataa, ajattelin että haluan sen olevan sujuva ja koiralle looginen. Se saa näyttää ulospäin vaikeammalta, mutta tutustuessa pitäisi huomata, ettei se ihan niin hankala olekaan. Halusin tilaa ja mahdollisuuksia käyttää erilaisia ohjaustekniikoita taitojen mukaan. Ja kyllähän sinne erilaisia ratkaisuja mahtuikin. Kilpailevissakin nähtiin todella hienoja ratoja. Erityisen onnellinen olen tietenkin äidin ja Sopun nollasta (juu, epävirallisissa voi olla vähän rikkoa sääntöjä...) ja palkintosijasta. Äiti on alkanut liikkumaan paremmin, ja sitä myötä Sopuun on tullut lisää vauhtia. Kiitos Jari ja Sonja, olitte antaneet äidille hyviä vinkkejä radalle :)
Hyvä mieli tuli myös siitä, että sain positiivista palautetta radoista. Oman ryhmäni kanssa treenataanki ainakin pari kuviota kilpailevien radalta. Ties vaikka tehtäis koko rata...
Tuloksia pitäisi löytyä kohta puoliin KKK:n sivuilta.
Suunnittelin mölleille rada, jolla piti juosta. Rata ei ollut profiililtaan vaikea, vaikka joissain kohdissa olikin vähän väärää estettä tyrkyllä. Vaikeus tuli ennemmin pitkistä esteväleistä ja sen myötä vauhdista. Möllit tekivät niin hienoja suorituksia, että välillä meinasin vain unhotua ihailemaan parien menoa. Erityisesti mieleen jäi Hankolainen koikkeri, joka voittikin luokkansa. Niin upeaa menoa että! Hallittua ohjausta, sujuvasti etenevää menoa. Treeneissä on selvästi käyty muutakin kuin kavereita moikkaamassa. Voitto oli todella ansaittu.
Kun suunnittelin kilpailevien rataa, ajattelin että haluan sen olevan sujuva ja koiralle looginen. Se saa näyttää ulospäin vaikeammalta, mutta tutustuessa pitäisi huomata, ettei se ihan niin hankala olekaan. Halusin tilaa ja mahdollisuuksia käyttää erilaisia ohjaustekniikoita taitojen mukaan. Ja kyllähän sinne erilaisia ratkaisuja mahtuikin. Kilpailevissakin nähtiin todella hienoja ratoja. Erityisen onnellinen olen tietenkin äidin ja Sopun nollasta (juu, epävirallisissa voi olla vähän rikkoa sääntöjä...) ja palkintosijasta. Äiti on alkanut liikkumaan paremmin, ja sitä myötä Sopuun on tullut lisää vauhtia. Kiitos Jari ja Sonja, olitte antaneet äidille hyviä vinkkejä radalle :)
Hyvä mieli tuli myös siitä, että sain positiivista palautetta radoista. Oman ryhmäni kanssa treenataanki ainakin pari kuviota kilpailevien radalta. Ties vaikka tehtäis koko rata...
Tuloksia pitäisi löytyä kohta puoliin KKK:n sivuilta.
perjantai 23. toukokuuta 2008
Pirre on ihana. On vaan.
Tämä viikko tuntuu kuluneen, yllättäen, ihan vaan koirien ja työn merkeissä. No joo, oli sentään maanantaina treffeillä, mutta muuten. (Niistä treffeistä ei ole sen kummempaa kerrottavaa.)
Tiistaina oli Pirren treenit. Kotimatkalla pysähdyttiin kaupassa. Ostin minttu Puffetin, josta lupasin Pirrelle sitä keksiosaa. Pirre, ei-tokokoira joka ei osaa seurata, seurasi kiltisti vieressä ja odotti omaa osaansa. Sehän ei siis kooooskaan ole saanut mitään, kun ollaan oltu kahdestaan reisussa, ei koskaan… Juttelin siinä äidin kanssa puhelimessa, ja yhtäkkiä huomasin syöneeni kaiken. Pirre vaan seurasi koko matkan kotiin hyvässä katsekontaktissa. Yritin korvata sen pettymystä antamalla molemmille koirille kotona vähän makkaraa.
Keskiviikkona kävin katsomassa maailman suloisinta Ranskabuldogin pentua. Mosse, 16vko, on työkaverini Hennan koira. Omat otukseni eivät kovin mallikelpoisesti käyttäytyneet, irvistelivät ja murisivat pentuparalle, kun se tuli lähelle. Onneksi se ei siitä niin kovin välittäny. Kyllä ne siinä yhdessäkin touhusivat, loppujen lopuksi. Illalla oli Rintun treenit ja koulutusvuoro, ja niiden jälkeen alkoi taas työyöt.
Torstaina treeneihin lähtiessä otin kukkaron mukaan ja sanoin Pirrelle, että jos menee hienosti, niin ostan korvausjätskin kotimatkalla. Pirre ymmärtää kaiken mitä sanon, ajattelee kuin ihminen ja osaa toimia ihmismäisen loogisesti. Hah, naura. Naura! Treenit meni hyvin, mitä nyt itse siinä Panacod-huuruissa ja edelleen vähän mahakipuisena löysäilin. Mutta Pirre teki osansa hienosti, paikkaili jotain mun juttuja ja sillee. Pysähdyttiin kaupassa ja ostettiin jäde. Samanlainen kuin tiistaina, ja nyt Pirre sai sitä keksiosaa. Ei menny tällä kertaa seuraaminen hukkaan.
Riinan pennutusjutut ovat olleet kovasti mielessä. Uros on valittu ja eka pentuvarauskin tullut. Nyt mietiskelen pennuille virallisia nimiä, jotka alkaa beellä. Jotain slangityyppistä olis kiva, sopis siihen ainoaan, joka on jo päätetty. Tai sit pitäis olla muuten vaan kivoja. Ehdotuksia otetaan vastaan. Niin, ja Bonanzaa ei kannata ehdottaa.
On Riinakin ihana, tietysti.
Tiistaina oli Pirren treenit. Kotimatkalla pysähdyttiin kaupassa. Ostin minttu Puffetin, josta lupasin Pirrelle sitä keksiosaa. Pirre, ei-tokokoira joka ei osaa seurata, seurasi kiltisti vieressä ja odotti omaa osaansa. Sehän ei siis kooooskaan ole saanut mitään, kun ollaan oltu kahdestaan reisussa, ei koskaan… Juttelin siinä äidin kanssa puhelimessa, ja yhtäkkiä huomasin syöneeni kaiken. Pirre vaan seurasi koko matkan kotiin hyvässä katsekontaktissa. Yritin korvata sen pettymystä antamalla molemmille koirille kotona vähän makkaraa.
Keskiviikkona kävin katsomassa maailman suloisinta Ranskabuldogin pentua. Mosse, 16vko, on työkaverini Hennan koira. Omat otukseni eivät kovin mallikelpoisesti käyttäytyneet, irvistelivät ja murisivat pentuparalle, kun se tuli lähelle. Onneksi se ei siitä niin kovin välittäny. Kyllä ne siinä yhdessäkin touhusivat, loppujen lopuksi. Illalla oli Rintun treenit ja koulutusvuoro, ja niiden jälkeen alkoi taas työyöt.
Torstaina treeneihin lähtiessä otin kukkaron mukaan ja sanoin Pirrelle, että jos menee hienosti, niin ostan korvausjätskin kotimatkalla. Pirre ymmärtää kaiken mitä sanon, ajattelee kuin ihminen ja osaa toimia ihmismäisen loogisesti. Hah, naura. Naura! Treenit meni hyvin, mitä nyt itse siinä Panacod-huuruissa ja edelleen vähän mahakipuisena löysäilin. Mutta Pirre teki osansa hienosti, paikkaili jotain mun juttuja ja sillee. Pysähdyttiin kaupassa ja ostettiin jäde. Samanlainen kuin tiistaina, ja nyt Pirre sai sitä keksiosaa. Ei menny tällä kertaa seuraaminen hukkaan.
Riinan pennutusjutut ovat olleet kovasti mielessä. Uros on valittu ja eka pentuvarauskin tullut. Nyt mietiskelen pennuille virallisia nimiä, jotka alkaa beellä. Jotain slangityyppistä olis kiva, sopis siihen ainoaan, joka on jo päätetty. Tai sit pitäis olla muuten vaan kivoja. Ehdotuksia otetaan vastaan. Niin, ja Bonanzaa ei kannata ehdottaa.
On Riinakin ihana, tietysti.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Väsynyttä agiliitoa
Eipä ole tullut vähään aikaan kisattua niin väsyneenä kuin tänään. Sinänsä ihan hyvää treeniä, vaikka järki tästä on kyllä kaukana. Takana on kolme yövuoroa, nyt vielä viimeinen menossa. Ihan heti en ilmoita tyttöjä kisoihin öiden välissä, ainakaan kahtena peräkkäisenä päivänä.
Tänään tehtiin hyviä ratoja. Harmi vaan, yhdellä Pirren radalla ja molemmilla Riinan radoilla putosi jokaisella yksi rima. Ja sitä jossittelua… Jos eka radalla rimat olis pysyneet, niin tytöt olisivat ottaneet kaksoisvoiton. Ja jos Riinan toka radalla rima olis pysyny, tytöt olisivat ottaneet kasoisvoiton :D Pirre teki vika radalla viikonlopun ainoan nollan ja voitti. Rinttu oli yli kolme sekuntia Pirreä nopeampi, mutta se rima. No, eivätpä ne ole viime aikoina pahasti kolisseet, joten tuskin on mitään kummempaa kuin laiskaa ohjausta.
Olen ihan tyytyväinen ratoihin noin muuten. Pirre kulkee, no, kuin pieni eläin. Ihanaa kun kisakaverilla on niin paljon kokemusta :) Sanoinkin sille ennen vika rataa, että kuule luottokoira, nyt tehdään se nolla. Mummelissa riittää virtaa, vaikka tuntuukin Riinaan verrattuna hitaalta. Ja onhan Riina sitä nopeampi. Askeleet ovat niin paljon pidemmät, että ihme jos jäisi Pirrelle ajoissa. Riinan kanssa oli ihana tehdä ratoja. Ei puhettakaan omapäisistä ratkaisuista, vaan paketti pysyi kiitettävästi kasassa. Ainahan sitä pientä hiomista jää, mutta pitää osata nauttia niistä osista rataa, jotka onnistuivat. Agiliito on ihanaa!
Tulokset löytyvät Kirkkiksen sivuilta.
Tänään tehtiin hyviä ratoja. Harmi vaan, yhdellä Pirren radalla ja molemmilla Riinan radoilla putosi jokaisella yksi rima. Ja sitä jossittelua… Jos eka radalla rimat olis pysyneet, niin tytöt olisivat ottaneet kaksoisvoiton. Ja jos Riinan toka radalla rima olis pysyny, tytöt olisivat ottaneet kasoisvoiton :D Pirre teki vika radalla viikonlopun ainoan nollan ja voitti. Rinttu oli yli kolme sekuntia Pirreä nopeampi, mutta se rima. No, eivätpä ne ole viime aikoina pahasti kolisseet, joten tuskin on mitään kummempaa kuin laiskaa ohjausta.
Olen ihan tyytyväinen ratoihin noin muuten. Pirre kulkee, no, kuin pieni eläin. Ihanaa kun kisakaverilla on niin paljon kokemusta :) Sanoinkin sille ennen vika rataa, että kuule luottokoira, nyt tehdään se nolla. Mummelissa riittää virtaa, vaikka tuntuukin Riinaan verrattuna hitaalta. Ja onhan Riina sitä nopeampi. Askeleet ovat niin paljon pidemmät, että ihme jos jäisi Pirrelle ajoissa. Riinan kanssa oli ihana tehdä ratoja. Ei puhettakaan omapäisistä ratkaisuista, vaan paketti pysyi kiitettävästi kasassa. Ainahan sitä pientä hiomista jää, mutta pitää osata nauttia niistä osista rataa, jotka onnistuivat. Agiliito on ihanaa!
Tulokset löytyvät Kirkkiksen sivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
