Kirkkiksen epikset

Olin tänään tuomarina Kirkkiksen epiksissä. Oli hauskaa.

Suunnittelin mölleille rada, jolla piti juosta. Rata ei ollut profiililtaan vaikea, vaikka joissain kohdissa olikin vähän väärää estettä tyrkyllä. Vaikeus tuli ennemmin pitkistä esteväleistä ja sen myötä vauhdista. Möllit tekivät niin hienoja suorituksia, että välillä meinasin vain unhotua ihailemaan parien menoa. Erityisesti mieleen jäi Hankolainen koikkeri, joka voittikin luokkansa. Niin upeaa menoa että! Hallittua ohjausta, sujuvasti etenevää menoa. Treeneissä on selvästi käyty muutakin kuin kavereita moikkaamassa. Voitto oli todella ansaittu.

Kun suunnittelin kilpailevien rataa, ajattelin että haluan sen olevan sujuva ja koiralle looginen. Se saa näyttää ulospäin vaikeammalta, mutta tutustuessa pitäisi huomata, ettei se ihan niin hankala olekaan. Halusin tilaa ja mahdollisuuksia käyttää erilaisia ohjaustekniikoita taitojen mukaan. Ja kyllähän sinne erilaisia ratkaisuja mahtuikin. Kilpailevissakin nähtiin todella hienoja ratoja. Erityisen onnellinen olen tietenkin äidin ja Sopun nollasta (juu, epävirallisissa voi olla vähän rikkoa sääntöjä...) ja palkintosijasta. Äiti on alkanut liikkumaan paremmin, ja sitä myötä Sopuun on tullut lisää vauhtia. Kiitos Jari ja Sonja, olitte antaneet äidille hyviä vinkkejä radalle :)

Hyvä mieli tuli myös siitä, että sain positiivista palautetta radoista. Oman ryhmäni kanssa treenataanki ainakin pari kuviota kilpailevien radalta. Ties vaikka tehtäis koko rata...

Tuloksia pitäisi löytyä kohta puoliin KKK:n sivuilta.