Joulun aikaa

Olipa ihana Joulu :) Eka kertaa kymmeneen vuoteen oli kaikki kolme Joulun päivää vapaata, ja vähän enemmänkin. Etukäteen mietin, että miten sitä mahtaa osata rentoutua. Voin sanoa, että hyvin onnistui. Vietin Joulun vanhempieni luona. Paikalla oli myös siskoni sekä yhteensä kuusi koiraa. Olin kai ollut kiltti, kun pukki toi lahjojakin. Erityinen kiitos menee Aution perheelle ihanasta lahjasta: sain puisen rasian, jonka päälle on maalattu Pepsin kuva. Kuva on hieno, ja siitä tunnistaa pojan helposti.

Tämä joulu oli ensimmäinen, jota mummo ei viettänyt luonamme. Viime vuonna mummo oli Joulun aikaan terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta tuli aattona luoksemme kotilomalle. Sen jälkeen hän oli pari päivää väsynyt ja pahalla päällä. Nyt mummo asuu ryhmäkodissa. Menimme aattona hänen luokseen kuuntelemaan Joulurauhan julistusta ja kävimme kirkossa. Vietimme muutenkin aikaa yhdessä, kaikessa rauhassa. Mummo oli onnellinen ja jaksoi yllättävän hyvin. Kävimme hänen luonaan toki muinakin päivinä.

Vierailut tuntuvat yleensä kovin raskailta. Mummo on dementti. Polvissa on kulumia. Vasen olkapää loukkaantui 1,5 vuottasitten niin, että käsi on lähes toimintakyvytön. Välillä mummo jaksaa kävellä rollaattorin kanssa, välillä on mentävä pyörätuolilla lyhyetkin matkat. Hahmottaminen on hankalaa ja mielialat vaihtelevat. Sitä tahtoisi mennä ihan vaan tervehtimään mummoa, mutta työrooli yrittää aina iskeä väkisin läpi. On surullista katsoa, kuin mummo, joka huolehti meistä kun olimme pieniä, on nyt täysin riippuvainen muiden huolenpidosta. Silti tänä jouluna mummossa oli jotain, joka sai hyvälle tuulelle. Jotain niin meidän mummoa.

Eilen kävimme porukalla hallilla treenaamassa. Aikuiset sheltit tekivät rataa. Äidillä ja Sopulla meni hienosti. Jopa vaikea takaa leikkaus onnistui, kun äiti oli saanut muualta ylimääräistä rohkeutta ja luottamusta omaan ohjaamiseen. Isällä ja Ilonallakin meni hyvin, heti kun isä rauhoitti ohjaamistaan. Annoin kotiläksyä irtoamisen opettamisesta. Molemmat kokeilivat viedä myös Riinaa. Rinttulainen lukee ohjauksia hyvin. Isä näki selvästi, miksi valssi pitää tehdä kohti seuraavaa estettä. Äiti taas koki sen, kuinka paljon Riina lukee itse rataa, jos ohjaus on vähänkin myöhässä. Molemmat (raukat) joutuivat juoksemaan ihan tosissaan. Hauskaa silti oli, ja Riina nautti.

Bodil oli hallilla toka kertaa ikinä. Eka kerralla se vain ihmetteli sylissä. Nyt se sai kokeilla putkea, pussia ja keinua. Kaksi ensimmäistä olivat jännittäviä, mutta keinu oli sen mielestä hauska. Aloitettiin niin, että Budi sai paukutella keinun päätä maahan. Sitten se sai kiivetä alasmenolle keinun sivusta. Lopulta nostin Budin maksipöydälle, joka oli pönkäämässä keinun painotettua päätä. Siitä se kiipesi keinulle ja tassutteli alas. Yhtään ei haitannut, vaikka keinu liikkui ja paukkui. Pääty oli sentään 10cm ilmassa. Sitä tehtiin pari kertaa molemmin puolin. Neiti jäi sen näköiseksi, että tätä lisää :) (Huolestuneille tiedoksi: Kaikki treeni tehtiin ihan vaan siltä kannalta, että pieni tottuu erilaisiin ympäristöihin ja ääniin. Tarkoitus on edetä rauhassa, koiran ehdoilla.)

Vuoden vaihde kuluu töissä, yövuorossa. Suunnitteilla on pienimuotoiset nyyttärit yhdessä polin ja ambulanssin väen kanssa.