maanantai 1. syyskuuta 2008

Läksiäisiä, piirinmestareita ja näyttelytähtiä

Vaikka tässä on kulunutkin vasta muutama päivä, niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Pirren treenit alkoivat torstaina. Kyllä oli taas pieni koira onnellinen, kun pääsi juoksemaan niin kovaa kuin tassuista lähti! Perjantaina käytiin laittamassa palkinnot valmiiksi lauantain kisoja varten. Homma sujui sutjakkaasti, kun meitä oli kuusi ihmistä sitä tohisemassa. Työnjako oli selvä kaikille, joten selvittiin urakasta suunnilleen tunnissa. Kaikenlainen muu organisointi vei vielä hetken, mutta saatiin kuitenkin kaikki valmiiksi nopeammin kuin olin luullut. Siinä sivussa sain vähän kokeille rataa Britan villakoira Mindyn kanssa. Makea otus!

Hallilta kotiin päästyäni laitoin vähän meikkiä naamaan ja lähdin työkaverin Camillan läksiäisiin Rossoon. Viikonvaihteessa vietettiin kolmipäiväisiä Kirkkonummi-päiviä, joten mennessäni torin läpi se oli täynnä ihmisiä. Tuli ihan teini olo, kun torin laidalla järjestysmiehet halusivat kurkistaa onko käsilaukussa pulloja piilossa. Ilta oli mukava ja jatkui hetken vielä toisen työkaverin luona. Kotiin pääsin vasta puolilta öin. Siinä aamua valmistellessa kello ehti yhteen, ennen kuin pääsin nukkumaan. Herätys oli seuraavana aamuna jo viideltä, että ehdin tupsuttamaan Riinan näyttelykuntoon.

Lauantaina kisattiin Uudenmaan piirinmestaruudesta Gesterbyn koululla. Ensimmäisenä juostiin hyppyrata, joka oli varsinaista kieputusta. Parhaimmillaan mentiin kolme estettä melkein suoraan, ennen kuin piti tehdä välistäveto, väistää väärää putken päätä tms. Kyllä olin onnellinen, että sain tutustua rataan ajatellen Pirreä! Ei siinä sinänsä mitään, oltais saatettu selviytyä radasta Riinankin kanssa, mutta huomattavalla epätodennäköisyydellä. Olisin joutunut käskemään sitä niin kovaa, että oltais pysytty oikealla radalla. Riinalle kun noiden väärien putkien ohittaminen on aikamoinen haaste vielä tässä vaiheessa. Pirre taas on joutunut ohittamaan niitä jo niin monta kertaa, että sille on isompi palkka tehdä toiveitteni mukaisesti kuin valita esteet itse. Jo tutustuessa olin siis täynnä itseluottamusta, joka vain kasvoi kun hain Pirren häkistä. Mun pikkuinen, joka osaa niin pienellä vinkillä tehdä oikeat ratkaisut. Enkä tosiaan luottanut Pirreen turhaan. Tuloksena oli hieno nolla ja sijoitus kolmas. Palkintona oli kaikenlaista koiramaista ja Pirrelle tietty ylimääräisiä suukkoja ja rapsutuksia.

Toka rata oli agilityrata. Se oli suoraviivaisempi, muttei silti mikään läpijuoksurata. Hyvä olo oli päällä radalle lähtiessä, mutta… En varmaan koskaan opi olemaan kääntämättä vähän päätä siinä vaiheessa, kun Pirre on tulossa eka riman yli. Kolnks, rima putosi. Eihän siinä muu auttanut kuin jatkaa rataa. Onneksi tuollaisen saa hyvin mielestä pois, kun ajattelee sitä minkä koira ansaitsee. Ei ole mitään syytä antaa sille palautetta aiheesta, kun itse tietää tilanteen herkkyyden Pirren kanssa ja itse mokaa. Eli rata vaan täysillä loppuun, hyvällä mielellä ja rytmillä, ihan kuin olis nolla alla. Takakaarteessa Pirre kaatui. Vielä neljän esteen päässä, kepeillä näin, että sillä raasulla oli suu täynnä hiekkaa. Siitä huolimatta neiti pujotteli topakkana sellainen ilme kasvoillaan, että kyllä se hiekka pois karisee, kun tarpeeksi kovaa juoksee. Meinasin alkaa nauraa sitä kesken radan. (Ei olis ollu eka kerta kun olisin hihitellyt radalla juostessa.) Seuraavan mutkan jälkeen jäin kuin nalli kalliolle. Pirre otti sellaisen spurtin keinulle, että jäin hetkessä siitä jälkeen. Kyllä riittää pienessä mummelissa virtaa! Eka riman takia menetettiin piirinmestaruus kakkossija. Se tuntuu pieneltä siihen verrattuna, miten paljon hyvää mieltä tuo rata muuten sai aikaan :)

Agiradan eka riman merkitys väheni seuraavalla radalla entisestään. Oli vuorossa joukkuekisa. Meillä oli sama joukkue kuin SM-kisoissa: Nekku, Rosso, Tilda ja Pirre. Siinä tietenkin väännettiin sitä vanhaa vitsiä, että kolme ekaa kun tekee nollan niin viimeiselle jää huolekseen vain ajan parantaminen. Oltiin joukkue nro 4. Joukkueiden ykköskoirat juoksivat ensin, sitten kakkoskoirat jne. Kun joukkueita oli niin vähän (minejä ja medejä viisi, makseja seitsemän), ei viimeisten koirien järjestystä käännetty. Nekku starttasi ekana, tuloksena hieno, nopea nolla. Se olikin se, mitä parin taidot huomioiden saattoi odottaa. Sitten Minna ja Rosso. Minna itse oli huolissaan Rosson jaksamisesta, epäilin sen vaan hidastuvan joukkuekisaan. Mutta Rosso paineli niin kuin kaksi edeltävääkin rataa tehden upean nollan, alle ihanneajan. Saman tekivät Martina ja Tilda. Olin niin helpottunut ja iloinen, että Pirren kanssa oli oikein erityisen hienoa lähteä ankkurina radalle. Toki päässä jyskytti, että nolla on pakko tehdä, kun muutkin ovat tehneet. Ja nollahan sieltä napsahti! Nopea sellainen! Sillä hetkellä oli myös täysin selvää, että napsahti myös joukkuemestaruus. Medit tekivät vielä saman perässä. Koko joukkueelle nollat ja mestaruus. Maksien tulos joukkuekisassa oli 25, ja he jäivät siksi neljänsiksi.

Tässä kärkitulokset mestaruuskamppailuista.

Minit:
1. Parson Esme & Ari Rastas, HSKH -18,95
2. Shelam Nekku & Sini Eriksson, KKK -16,35
3. Shelam Hippi & Nadja Böckerman, KKK -13,72

Medit:
1. Kromfo Urkki & Nina Sundell, KKK -14,58
2. Espves Vimma & Hanna Haataja, JAU -11,43
3. Parson Tuikku & Sari Puusaari, HSKH -10,23

Maksit:
1. Belpat Ninja & Juha Orenius, AST -15,58
2. Belpat Carmen & Anna Orenius, AST -13,41
3. Pumi Rölli & Janne Pukkila, BAT -8,01

Joukkuemestaruudet

Minit:
KKK joukkueella
Shelam Nekku & Sini Eriksson -8,91*
Kääsna Rosso & Minna Viitanen -4,78*
Jackru Tilda & Martina Stjernberg -0,14
Shelam Pirre & Anu Rajaheimo -9,13*
yht. -22,82

Medit:
KKK joukkueella
Kromfo Urkki & Nina Sundell -12,70*
Koohon Robi & Jari Laitinen -9,93*
Shelam Sonic & Sini Eriksson -11,68*
Kesvil Fanny & Emma Vasko -6,30
yht. -34,31

Maksit:
Lägi joukkueella
X-rotu Dixie & Elina Kukkasjärvi -2,86*
Pumi Dali & Pertti Leppänen -4,11*
Belpag Easy & Jukka Hölsö HYL
Lappor Hiisi & Petteri Väinänen -2,61*
yht. -9,58

Sillä välin kun Kirkkonummella kisattiin agilityssa, oli Porvoossa käynnissä koiranäyttely. Riina lähti sinne yhdessä äidin, isän ja Ailan kanssa. Myös Ilona ja Geena pääsivät näyttäytymään kehiin. Ilona sai EH:n ja sijoittui nuortenluokassa neljänneksi. Riina sai ERI:n ja oli avoimen luokan kolmas. Geena oli porukassa päivän tähti. Se oli ROP veteraani ja PN kakkonen saaden vara sertin. Geenalla taitaa alkaa nyt ihan uusi näyttelyura, kun eka näyttely vuosiin toi näin hienon tuloksen :)

Kun illalla viimein pääsin kotiin, siistiydyin pikaisesti ja lähdin naapuriin Jessican luokse. Siellä oli porukkaa laulamassa Sing Staria. Ilta kului mukavasti, vaikka laulaessani säälinkin vähän kavereiden korvia. Melko pian väsähdin kuitenkin niin, että oli pakko lähteä kotiin nukkumaan.

Eilen käytiin äidin kanssa koiralenkillä ja lähdettiin sitten puolukkametsään. Marjastuksen jälkeen lähdin vanhempien luokse niitä puhdistamaan. Äiti ja isä maalasivat taloa sillä välin. Pakkasessa on nyt kahdeksan litraa puolukkaa talven varalle, ja äidillä lähes saman verran.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!
Onnittelut joukkuevoitosta! Yksilökisassa se teidän hyppyrata oli kyllä todella upeaa katsottavaa. Ihana kiitäjä tuo Pirre :)
Harmittava riman pudotus agiradala, mutta elämä on... ;)

Onnittelut myös hienosta näyttelymenestyksestä!

Täällä kuumeisesti odotellaan uutisia pienestä Savusta :) Josko tänne gööttilään saataisiin vähän lisää säpinää.

Käyhän vierailulla: www.tulikapalan.com