perjantai 5. syyskuuta 2008

Läksiäisiä, treenejä ja tiineyden seurantaa

Kun perjantaisista Camillan läksiäisistä oli selvitty, niin maanantaina oli vuorossa seuraavat. Anna-Stina lähtee muutaman päivän kuluttua Lutoniin opiskelemaan, joten pitäähän sellainen tapaus huomioida. Mukana olivat Juha sekä vastikään häitään juhlinut pariskunta Minna ja Santtu. Kävimme syömässä ja sen jälkeen baarissa jatkamassa jutustelua. Ilta oli mukava vaikka läksiäisten tapaan hieman haikea.

Tiistaina, Pirren treenien jälkeen, oli tarkoitus mennä virkistämään Riinan päätä pienillä toko-treeneillä. Nadja oli lupautunut meitä opettamaan. Riina ei varsinaisesti oireillut tekemisenpuutetta, mutta naamasta se jo alkoi näkyä. Aikaisemmin ei olla tokoiltu lainkaan. Mitä nyt sen verran, että se osaa istua, seistä ja maata, mutta jo asentojen vaihtaminen tuottaa vaikeuksia. Seuraamista Riina on joskus itse tarjonnut, ja siitä olen sitä toki kehunut ja palkannut, mutta ei se sitä käskystä osaa. Odottaa se osaa ja tulla luokse, ja katsekontakti on toki hallinnassa. Nämä treenit sitten kuitenkin peruuntuivat, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Niin kovaa tarvetta treenaamisen ei nähty, että olisi ollut pakko kastella itseään sen enempää kuin mitä Pirren verkkamisen aikana olin kastunut.

Keskiviikkona Riina pääsi pitkästä aikaa agilitaamaan. Voi sitä pienen koiran onnea, kun huomaa pääsevänsä rakkaan lajin pariin lähes kuukauden tauon jälkeen. Riinalla oli niin hauskaa, ettei meinannut nahoissaan pysyä. Se juoksi radalla ehkä kovempaa kuin koskaan. Ihme kyllä minullakaan eivät jalat pahemmin painaneet, vaikka olin käynyt aikaisemmin päivällä juoksemassa. Eka kerran kahteen vuoteen. Juha nimittäin heitti maanantaina haasteen lähteä Tukholman maratonille ensi toukokuussa. Aila innostui aiheesta huomattavasti minua enemmän, kun kerroin siitä hänelle. No, katsotaan miten homma etenee.

Pirren eiliset treenit menivät loistavasti. Tehtiin kaksi rataa eikä juurikaan virheitä. Radoilla oli sentään meille vaikeita paikkoja, mutta homma vaan toimi. Toivottavasti toimii tulevan viikonlopun kisoissakin. Treenien jälkeen päästiin Riinan toko-treeneihin. Ensin opeteltiin sivulle tulemista ja oikeaa perusasentoa. Asennon Riina tuntui mieltävän melko nopeasti, vaikka liike kokonaisuudessaan kaipaa vielä paljon treeniä. Seuraamista harjoiteltiin askel kerrallaan niin, että jokaisella pysähdyksellä Riinan piti käydä viereen istumaan. Se oli jo paljon hankalampaa. Ja luoksetulo! Voi ihme. Riina jäi kiltisti odottamaan, mutta ihmetteli sitten että mikä juttu. Kyllähän se luokse tuli, mutta pienen empimisen jälkeen. Eihän me sellaista luoksetuloa olla treenattu, vaan pelkästään vapaamuotoista luokse ryntäämistä. Pienen riehupalkkailun jälkeen sekin sujui jo paljon hienommin. Puoli tuntia kului siivillä, ja sain paljolti kiinni siitä miksi toko on joskus tuntunut ihan mukavalta.

Tokoilun jälkeen käytiin vielä lenkillä Nadjan ja Vuokon kanssa. Yksi vastaantulija huomautti, että onpa siinä koiraa lenkittämässä. Ja olihan meillä: Nadjan shletit Kirppu, Panda ja Hippi sekä vanha sekarotuinen Pörri, Vuokon kleini Sinda, sekarotuinen Jimmy sekä Vuokon isän irlanninsetteri Sofi sekä tietenki Pirre ja Riina. Pörriä lukuun ottamatta kaikki saivat juosta vapaina. Riina, Panda ja Hippi koittivat alkuun paimentaa metsiä pitkin rymistelevää Sofia, mutta totesivat pian etteivät ihan pärjää sille vauhdissa. Silti piti välillä yrittää. Soopelit Pirre, Kirppu ja Sinda olivat sitä mieltä, että on huomattavasti järkevämpää kulkea sievästi ihmisten mukana.

Riina ei vielä koe oloaan raskaaksi. Siksi mennään vielä tänään agitreeneihin. Ultra on varattu ensi keskiviikolle, joten jatkot selviävät sen jälkeen. Vaikka onhan meille jo moni vakuutellut vauvojen olemassaoloa. Masun asukeilla on elinten erilaistuminen lähtenyt käyntiin. Selkänikamat ja häntä, pää ja naama, silmät, korvat ja raajat ovat alkaneet kehittyä. Ja sydän. Pienenpienten pentujen pienenpienet sydämet ovat alkaneet sykkiä. Tällä hetkellä pienokaiset näyttävät tältä:

Ei kommentteja: