Bloggaamisen uudelleen virittelyä

Jospa sitä yrittäisi uudelleen tämän blogin kanssa. 

Viimeisestä päivityksestä on niin kauan aikaa, etten edes kunnolla muista miten tämä homma toimii :D 

Sopuriinan väelle kuuluu paljon uutta. Joukossa on uusia epeleitä, ja yksi on poistunut joukostamme. Budille syntyi 20.12.2012 neljä suloista pentua, kaikki narttuja. Taika (S. Taika) jäi äidille ja isälle, Pipsa (S. Riemu) muutti Ailalle, Ryyti (S. Tähti) meni Mariaanalle Helsinkiin ja Thiana (S. Lahja) matkusti Evelle ja Fionalle Tanskaan. Jokainen tuntuu löytäneen itselleen sopivan kodin, aivan kuten Pepsi (S. Bertil) melkein viisi vuotta sitten :) 

Pirre alkoi sairastella viime talvena kovasti. Maha oireili, ja mummukka oli selvästi kipeä. Tutkimuksissa selvisi, että Pirren maksa ja haima eivät enää toimineet kunnolla. Niistä aiheutui kipuja ja muuta vaivaa. Lisäksi epäiltiin giardiaa. Oireiden takana saattoi olla pelkästään sisäelinongelmat, mutta myös loinen. Pirre matkusti sateenkaarisillalle 28.3.2013. 

Kaksi päivää myöhemmin Saijalle ( http://lsbordercolliet.blogspot.fi/ ) syntyi kolme suloista bc-tyttöä, joista Whoopy (LS Whoopy) muutti luoksemme kesäkuussa. Whoopy on kasvanut iloiseksi osaksi laumaamme. Yhdessä Pipsan ja Taikan kanssa ne ovat kyllä aika vallattomia riekkujia. Riina tykkää Whoopysta kovasti, ja leikkii sen kanssa mielellään. Budi suhtautuu tenavaan asiallisesti, mutta innostuu sekin välillä telmimään. Hetkeksi. Whoopyn sisko muutti ystävälleni Katille muutaman kilometrin päähän. Ipanat tapaavat toisiaan monta kertaa viikossa. On kyllä onnellista, kun pennut saavat kasvaa lähellä toisiaan ja tapaavat usein :) Ja sitten on vielä nuo lainasiskot <3 span="">

Pulinaa paastosta

Viime vuoden alussa suunnittelin paastoa. Arja pyysikin, että josko kertoisin täällä miten homma etenee. Pienellä viiveellä siitä tulisi tässä.

Halusin kokeilla paastoa sen terveydellisistä syistä ja siksi, kun ihmiset kehuvat kuinka hyvä olo siitä tulee. Aloitin paastoon valmistautumisen tarkasti kaikkien ohjeiden mukaan. Jätin pois lihan, kalan ja kaiken makean. Sitten juuston ja leivän. Söin vain vihanneksia ja hedelmiä. Olin ajatellut, että kun perjantaina lopetan valvomisen, niin aloitan siinä vähitellen paaston. Nukun vähän ja haen sitten paastopakkauksen luontaistuotekaupasta. Puolilta öin lähtien hytisin töissä vilusta. Työkaveri ihmetteli palelemistani, ja laittoi ihan lämpömittarin päiväsalin pöydälle. Ihan lämmintä se näytti. Seuraavaksi lämpömittari omaan kainaloon. Se näytti ihan turhan lämmintä. Päätin, että en ala kipeänä paastoomaan, vaan siirrän asian myöhemmäksi.

Se myöhemmin tuli vastaa syksyllä. Toinen työkaveri oli paastolla, joten päätin minäkin vihdoin ryhtyä. Taas keventelyt hedelmille ja vihanneksille, kunnes ohjelmaan tuli muutos. Viikonlopuksi sellaista ohjelmaa, ettei se sovi paaston puhdistavaan ideologiaan. Joten jatkoin huippukevyellä ruualla. Olo oli mainio, ja ihmettelin itsekin miten vähällä ihminen tulee toimeen. Kisattiinkin siinä Rintun kanssa yhtenä päivänä kolme rataa, ja Pirre strattasi yhdelle. Hyvin jaksoi.

Sitten alkoi paasto. Suoliston tyhjentämiseksi piti juoda glaubersuolaliuosta. Sen maku on jotain niin kamalaa, ettei sitä sanoin voi kuvata. Join vuorokulauksin hapanta rypälemehua ja glaubersuolaa. Yhdessä kulauksessa oli niin iso työ, että sen jälkeen oli pidettävä taukoa useampi minuutti. Puolessatoista tunnissa oli saanut juotua noin 2,5dl, joten päätin tsempata. Otin kaksi kulausta kerralla, ja se oli siinä. Ei muuta kuin suorittamaan tyhjennys eri kautta kuin tarkoitus oli. Loppui muuten sen suolan juominen siihen. Loppupäivän menin paasto-ohjelmalla.

Seuraavana aamuna heräsin kamalassa horkassa. Olin läpi märkä hiestä, palelin ja olo oli pahoinvoiva. Hoipertelin kylppärin ja näin peilistä kamalan, kalpean naaman. Ei muuta kuin mehua juomaan, että saa vähän energiaa. Vetäisin siinä koko aamupalan, mitä siihen nyt kuului mehun lisäksi, paastoteetä ja ravinnetippoja. Paaston eka päivähän voi olla rankka, mutta juomalla vähän tiheämmin olo kyllä tasoittuu. Suihku viimeistään auttaa ja virkistää. Hah, toiveajattelua. Pian suihkun jälkeen jatkoin edellispäivän tyhjennystä, suunta ylöspäin.

Siihen loppui se paasto. Pistin pastan kiehumaan ja tein pikaisesti miedon tomaattikastikkeen. Vähän makaronia ja kastiketta suuhun ja suunta töihin. Työkaverit eivät ehtineet edes sanoa mitään, kun ymmärsin heidän ilmeistään miltä näytän. Ja sitten se tuli: ”Anu! Sä näytät ihan kamalalta!” Mihin minä vaan että joo, tää menee ohi kun hiilarit tasoittuu. Siinä vaiheessa sokerimittari näytti vähän yli neljää, ja olin siis hieman syönyt. Mitä lienee ollut siinä vaiheessa kun heräilin.

Seuraavaa paastoa ei tule. Voin korkeintaan kokeilla jotain tositosi kevennettyä puhdistusdieettiä, mutta paastoa en enää koskaan. Tuli niin hyvä olo.

Agilitykisoja, tuhkapilveä ja happamia sateita odotellessa…

Rintulla on kohta kisat :) Vielä yksi yövuoro ja sitten. Ensimmäinen rataan tutustuminen on klo 8.00, mikä on yhtä kuin orastava ongelma. Yövuoro nimittäin loppuu virallisesti klo 7.30. Puolessa tunnissa siis olisi haettava Rinttu, noukittava kyytiin Aila (paluumatkan James) ja huristeltava Riksuun. No can do.

Onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu. Aamuvuoro alkaa klo 7.00, ja ihana Leena lupasi tulla töihin jo varttia aikaisemmin. Äiti taas lupasi tuoda Riinan ja auton terveyskeskuksen pihalle ja Aila tulee reitin varrelle odottamaan. Jos ja kun on kiire, niin voi joutua hyppäämään kyytiin pienessä vauhdissa. Ovi suljetaan painamalla kaasu pohjaan ;) Olin yhteydessä riihimäkeläisiin heti aikataulun julkaisemisen jälkeen. Rataan tutustuminen on kahdessa erässä, joten ehdin varmaankin siihen toiseen. Siitä tuli viisi minuuttia lisää armon aikaa. Lähtönumeromme on vasta 40:n jälkeen, joten verkkaamaan ehtii sitten kun on tutustunut aamun ensimmäiseen hasteeseen. Huh. Nyt vaan peukut pystyssä ja sormet ristissä, ettei aamulla tapahdu mitään yllättävää.

Kisapäivää tosin varjostaa mahdollisesti pieni pilvi. Tai ei niinkään pieni, nimittäin Islannista leviävä tuhkapilvi. Jos tuhkapilven kanssa samaan aikaan vielä osuu sadepilvi, niin saamme happamia sateita. Jospa vaan ei tarttis silloin olla ulkona… Ja auto olis katoksessa. Vähän arveluttaa tuhkan vaikutus koirien hengitykseen. Pirrellä kun on ikäköhää, niin tuhkan hengittäminen ei varmasti ainakaan helpota oloa. Varaudumme siis eläinlääkärireissuun. Omat hengitysoireet, jos niitä tulee, on helppo hoitaa omilla lääkkeillä – toivottavasti. Pirre sen sijaan saattaa tarvita kortisonia. Aika näyttää. Tietoa tuhkapilvestä ja satelliittianimaatio sen liikkeistä löytyy Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Volcanic Ash Advisory Centres eli VAACin sivuilta taas löytyy kaavamaisempi kuva samasta aiheesta.

Seuraa loppukevennys: Riina muuten säikytti meidät kolme muuta torstaiaamuna. Herätys oli tehokas. Aikaisin aamusta, kun tulevan yön yökkö oli vielä sikeässä unessa, Riina putosi sängystä. Muksis vaan lattialle, modeemin päälle. Tuuria tai ei, sillä toisella puolella vastaavassa kohdassa olisi ollut vesikuppi. Minä, Budi ja jopa puolikuuro Pirre hypättiin saman tien pystyyn katsomaan, että mitä tapahtui. Riina makasi kyljellään lattialla, aivan pöllähtäneen näköisenä ja iso kysymysmerkki pään päällä. Se ei onneksi loukannut itseään, mutta haki seuraavan nukkumapaikan vähän keskemmältä. Päivän aikana Riinaa tuli jostain syystä kutsuttua muutaman kerran Muksuksi.

We are back!

Viime vuonna blogin pitäminen jäi heti alkuvuodesta, mutta nyt täytyy koittaa ryhdistäytyä. Pikaisesti läpikäytynä vuosi on mennyt seuraavasti:

Pirreltä poistettiin lopputalvesta pieni rasvakasvain, joka häiritsi sen liikkumista. Leikkaushaava parani huonosti, ja kuntoutuminen oli hidasta. Lenkkeily ei maistunut, ja vaivaa oli selvästi. Vasta kun päästiin kunnolla uimaan, alkoi Pirrekin kuntoutua. Kesän aikana Pirren vointi palauti ennalleen. Syksyllä Pirressä alkoi näkyä vanhenemisen merkkejä myös henkisellä tasolla, ja nyt se alkaa olla jo aika lailla dementoitunut. Hyvin se silti pärjää muiden mukana. Agilitya Pirre tekee vielä vähän, mutta vain mielen virkistykseksi. Se tarvitsee aika paljon apua, että muistaa miten kaikki tehdään. Tärkeintä silti on, että se muistaa esteiden olevan hauskoja ja että se haluaa yrittää.

Riina aloitti pentujen jälkeen kisaamisen viime alkuvuodesta. Pian jäätiin tauolle juoksun takia. Sen jälkeen treeneihin ja kisoihin palaaminen meni hyvin, ja Riina valioitui vappuna Seinäjoella. Toukokuun alussa Riina loukkasi oikean etujalkansa treeneissä poistuessaan keinulta. Olkapäästä venähti nivelside, ja jouduimme pitkälle kuntoutustauolle. Kuntoutukseen kuului fysioterapeutin suunnittelema jumppa, lenkitys tarkkojen ohjeiden mukaan sekä kuntoilu vesijuoksumatolla. Kesän aikana Riina oppi uimaan, ja siitä tuli oikea vesipeto. Syksyllä ja talvella jatkettiin uimisia Hyvinkään Koirakylpylässä. Nyt on ollut uimisesta taukoa.

Budi aloitti harrastamisen keväällä pilotoivassa penturyhmässä. Opettelimme kaikkea mahdollista agilitya tukevaa, ennen kuin syksyllä aloitimme agilityn treenaamisen. Nyt Buu osaa pujottelua lukuun ottamatta kaikki esteet. Niitä opettelemme 2x2 menetelmällä. Kontaktit Buu tekee hienosti 2on2off. Lemppari esteisiin kuuluvat kontaktit ja rengas, niissä on Bullen mielestä sopivasti haastetta. Vähitellen oltaisiin valmiita epiksiin, kunhan sopivat vaan osuisi kohdalle. Budi ei kesällä ihastunut uimiseen. Se pakoili aina kalliolla, kun me muut mulskattiin järvessä. Budin uintitekniikka on hyvä, se pysyy hyvin pinnalla ja muiden vauhdissa, mutta vesi ei elementtinä taida olla neidin mieleen. Hyvinkäällä se ui kiltisti altaan mitan, kun sen auttaa altaaseen, mutta sitten se taas pakoilee portin luona.

Tänä vuonna ollaan oltu Rintsan kanssa lähes kisaamatta. Meiltä puuttuu vielä yksi agiratanolla kesän arvokisoja varten, joten sitä lähdetään metsästämään. Lauantaina on kisat Riihimäellä ja vappuna Seinäjoella. Toukokuulle on suunnitteilla useammat kisat, joten eiköhän se nolla sieltä napsahda. Ainakin sitten, kun saadaan kepit vielä kuntoon... Tuossa viikolla meillä oli aikamoiset ongelmat avokulmissa, kun liian vaikean treenin seurauksena Riina itseluottamus niiden suhteen romahti. Eilen saatiin asiaa jo reilusti oikeaan suuntaan, joten uskoisin homman tulevan riittävään kuntoon viikonlopuksi.

Talven kisoja

Riinan kisaelämä alkoi uudelleen tammikuussa, kun strattasimme KKK:n omissa kisoissa kahdelle radalle. Takana oli yhdet huonosti menneet treenit, joissa en onnistunut ollenkaan pitämään rouva-koiraa hanskassa. Kisoissa eka rata meni melko hyvin, ja tehtiin nolla. Vähän se oli sellaista sillä rajalla menoa, tuuria oli hyvin mukana. Toka radalla homma karkasi lapasesta. Lähdin vähän liian luottavaisesti ja löysäille matkaan. Heti kun tarjolla oli putken pää, niin sinnehän sitä pujahdettiin. Niin oma vika kuin voi vaan olla. Riina oli niin hassu ja sillä oli niin hauksaa, etten voinut kuin nauraa sille. Ei mulla koskaan ennen ole koira esim. hypännyt kesken valssin korkealle ilmaan ihan vaan hyppäämisen riemusta...

Seuraava koitos oli parin viikon kuluttua Turussa, kolmella radalla. Eka rata meni samaan tyyliin kuin Kirkkiksen eka: vauhti oli juuri ja juuri hallinnassa muuten, mutta suoran putken jälkeen Rinttu ehti juosta vähän mua vastaan kun jäin kerta kaikkiaan kuin pas... - no se tattiin. Nollalla silti päästiin maaliin. Toka rata meni sit niin, että puolessa välissä rataa nappiasin Rintun syliin ja kannoin sen pois. En enää pystynyt muuta. Me oltiin niin eri radoilla kuin voi olla! Riina teki omia juttuja ja mä koitin katsella mihin sitä piti oikeasti mennä. Ei tuntunu ihan niin hauskalta kuin kirkkiksellä. Vika radalle kokosin sit ajatukset ja tsemppasin käskytyksessä. Kieltämättä tsemppasin vähän yli, kun se rata meni sit hokiessa miljoona kertaa Rinarinarina! Vielä tolla lyhyellä iillä, että on tehokkaampaa. Mutta käsissä pysyi, ja homma hanskassa muutenkin :) Saatiin nolla ja voitettiin se rata.

Nyt on suunnitteilla seuraavaksi Rima kisat loppukuusta ja maaliskuun puoleen väliin useampi startti. Jospa sais ne nollat kasaan. Sit maaliskuun lopulta saa odotella Rintun valioitumista, kun silloin tulee täyteen vuosi sen ekasta kolmosten nollavoitosta. Mua jännittää jo nyt, että kaunko siihen menee... Täytyy yrittää virittää kisahermot sellaiseen kuntoon, että se tulis sanotaan vaikka viiden ekan startin joukossa. siihen pitäis kuitenkin mahtua jokunen nolla, ja nollalla Riinalla on ihan mahdollisuudet voittoon. Mun pikkuisella...

Paastoa, koirailua ja Claudion synttärit

Kirjoittelin viimeksi, että suunnittelin pitäväni paaston. Valmistuin huolellisesti poistamalla ensin ruokavaliosta lihan ja vähentämällä sitten turhia rasvoja ja sokereita. Söin paljon vihanneksia ja hedelmiä ja join runsaasti. Olo oli hyvä. Perjantaina, viimeisen yövuoron jälkeen, olin valmistautunut tekemään reissun luontaistuotekauppaan heti aamupäivällä.

Yön aikana ihmettelin, että on se kumma kun patterit ei lämmitä kunnolla. Vein jääkaapin lämpömittarin päiväsalin pöydälle, että on sitten jotain konkreettista esittää siinä sähköpostissa, jonka suunnittelin lähettäväni huoltomiehelle. Kun mittari hetken päästä näytti 23 astetta peruin aikeeni lähettää mailin. Syytin palelusta muuttunutta ruokavaliota - paastoa aloitellessa kun voi tulla vilu. Siinä neljän paikkeilla totesin, että nyt alkaa iho tuntua aralta ja munuaisten seudulla on kipua. Tuikkasin mittarin vaihteeksi omaan kainaloon, minkä jälkeen totesin että paastoajatukselle saa heittää tältä erää hyvästit. Tuntui hassulta, kun 38,5 asteen kuumeesta huolimatta oloni oli mainio.

Joku kuume-ripuli -tauti se sitten loppujen lopuksi oli. Nukuin seuraavan vuorokauden lähes kellon ympäri. Heräsin välillä vain käyttämään koirat ulkona ja antamaan niille ruokaa. Äiti kävi tuomassa Jaffaa ja mustikkakeittoa. Hän viipyi kaksi tuntia, minkä jälkeen olin niin rätti väsynyt, etten kertakaikkiaan pysynyt hereillä. Mitään kiinteää ei tehnyt mieli syödä pariin päivään, joten tavallaanhan se paastokin toteutui. Onneksi nuo taudit ovat ohimeneviä, ja alkuviikosta taas jaksoi hyvin touhuta.

Treenit ovat taas alkaneet. Riinan eka treenit menivät ilman yhteistä säveltä. Samoin meni Riinan eka kisojen toka rata. Vauhtia oli niin paljon, etten millään pysynyt rouva-koiran tahdissa. Hassuinta oli, kun kesken valssin Riina päätti hypätä tasatassua ilmaan, ihan vaan kun se on niin hauskaa. Hauskaa Riinalla oli muutenkin, se oikein nautti kun pääsi radalle temmeltämään. Viimeisen parin esteen matkalla nauroin maha kippurassa, kun en enää muutakaan voinut. Eka rata meni vähän paremmassa yhteistyössä, joten saatiin napattua talteen yksi nolla. Seuraavat kisat ovat ensi viikonloppuna Turussa.

Pirre ei ole vielä päässyt treeneihin eikä kisoihin, eikä sille ole kisoja vielä edes luvassa. Pirre täyttää maaliskuussa 10 vuotta, joten säälin sitä kylmillä ilmoilla. Vanhenevalla koiralla kun loukkaantumisriski on suurempi, ja Pirrellä on omat taustansa. Talvikausi mennään niin, että katsotaan millainen treenisää on luvassa ja päätetään osallistumisesta sen mukaan. Siksi en viitsi ilmoittaa sitä kisoihinkaan, viiden asteen pakkanen kun ei ole vielä syy saada rahoja takaisin.

Budin kanssa ollaan puuhattua kaikkea pientä. Pari kertaa ollaan käyty hallilla tekemässä kontakteja ja vähän keinumassa. Kontaktia tehdään 2-on-2-off. Budi tuntuu vähitellen hoksivan, mitä siltä pyydän. Keinu ollaan tuettu niin, että painottamaton pää on 10cm ilmassa ja painotettu on maksi pöydän varassa. Siitä Budi sitten kävelee alas. Keinu on sen mielestä tositosi hauska.

Lauantaina osallistuin tuttavani Claudion 50v syntymäpäiville. Hänen vaimonsa Pia oli järjestänyt yllätysjuhlat. Kokoonnuimme VM Karting Centeriin, jossa osa porukasta ajoi 15 kierroksen kilpailun. Claudio sijoittui kilpailussa neljänneksi, mutta palkittiin reiluna kilpialijana kuoharipullolla. Itse jätin ajelun väliin, koska oli ollut viisi edellistä yötä töissä ja nukkunut aamulla vain kolme tuntia. Kartingin jälkeen menimme syömään Mummolaan. Ravintola oli sisustettu viihtyisästi mummolan tyyliin. Vessoissa kuului maatilan ääniä: lehmän ammuntaa, possujen röhkimistä, kanojen kotkotusta ja lintujen laulua. Ruoka oli hyvää. Claudio itse oli kovin ilahtunut synttäriyllätyksestään, ei ole kuulemma koskaan ennen juhlinut syntymäpäiväänsä samalla tavalla.

Aila osallistui myös Claudion syntäreille, mutta tuli vasta syömään. Sitä ennen Aila kävi Geenan kanssa Turussa koiranäyttelyssä. Reissu oli kannattava, sillä Geenan tuloksena oli ROP VET, VSP ja SERT!!! Onnea vielä kerran menestyksestä.

Itse olen aloittanut (taas) lihasvoima- ja keskivartalotreenin. Inhoa vatsalihasliikkeitä (tykkääkö joku niistä?), joten teen syviä lihaksia tasapainolaudalla ja jumppapallolla liikuttajalihaksia. Reisiin ja pohkeisiin koitan saada lisää voimaa tekemällä sarjana nopeita kyykkyjä ja paikallaan juoksua samalla nyrkkeillen. Kohta, ehkä jo huomenna, siihen voi lisätä juoksuspurtteja. Saa nähdä kauanko tämä innostus kestää. Tavoitteena olisi, että pärjäisin paremmin radalla Rintun kanssa ja että tulevassa agisähly turnauksessa olis enemmän potkua kropassa.

Ystäviä, koirailua ja hulluuden oireita

Maanantai oli mukava päivä. Tapasin pitkästä aikaa lukioaikaisia ystäviä. Anna, Anni ja Hanna kävivät luonani. Oli ihana vaihtaa kuulumisia. Jälleen kerran tuntui siltä, kuin oltais vastikään tavattu, vaikka aikaa edellisestä oli kulunut vuosi. Sovittiin (taas), että koitetaan nähdä useammin. Ensi kuussa olis tarkoitus seuraavan kerran. Yritys olis kutsua meidät Ailalle, tytöt kun eivät ole nähneet Ailan seiniä niiden maalaamisen jälkeen.

Budi oli ihmeissään kun Annalla oli villakoirat mukana. Sen mielestä oli kummallista että Meidän kotiin tuli muita koiria. Siis muita kuin shelttejä. Äkkiä se kuitenkin alkoi seurailla puudeleita häntä pystyssä ja oli ok. Tajusin samalla, että menneiden pyhien aikana on pupsin sosiaalistaminen jäänyt hunningolle. Ei olla käyty oikein missään eikä kukaan ole käynyt meillä. Paitsi Aila perjantaina, mutta sitä ei lasketa, kun sisko-kulta on Budille niin tuttu. Eli nyt täytyy ryhdistäytyä.

Paitsi että nyt valehtelin. Tehtiinhän me reissu silloin perjantaina, ennen kuin Aila tuli. Mentiin Bodilin kanssa kahdestaan bussilla Isoon Omenaan. Siellä käytiin tervehtimässä Ailan työkavereita. Sitten ajettiin Helsinkiin Ruoholahden kauppakeskukseen, missä katseltiin hulinaa. Reissun aikana pennelillä tuli tietenkin pissahätä. Ei muuten ollut ihan helppo homma löytää edes pientä nurmikkolänttiä siitä kaupunginosasta. Ruoholahdesta ajettiin vielä Ailalle ja sieltä kotiin. Mutta muuten siis ollaan oltu kovin laiskoja.

Tässä yön aikana olen todennut, että oon varmaan -ei vaan selvästi- pimahtanu. Oikeesti. Siihen on kaksi syytä: Maanantaina alkoi yövuorot. Eilen tulin töihin jo iltavuoroon (tosin vasta klo 16.30), kun illasta oli hoitsuvajetta, ja jatkoin tämän yön vielä perään. Yllättävän vähän väsyttää, kiitos punaisen Fenixin. Toinen syy on se, että päätin ruveta paastolle. Ajatus on pyörinyt mielessä silloin tällöin suunnilleen kymmenen vuoden ajan, mutta en ole koskaan tullut ryhtyneeksi. Printtasin netistä ohjeita ja aloin heti suunnitella pehmeää laskeutumista paastoon. Eli nyt jätetään pois liha ja aletaan vähentää rasvaa ja hiilareita. Perjantaina käyn hankkimassa mehuja ja maanantaina sit alkaa itse projekti kaikkine epämiellyttävine yksityiskohtineen. Nyt yöllä aloin jo kiinnittää huomiota siihen, mitä laitan suuhuni. Koitin mm. juoda runsaasti vettä. En tiedä yrittikö kroppani kertoa heti alkuunsa, ettei kannata ryhtyä paastoamaan. Onnistuin nimittäin vetämään vettä oikein kunnolla henkeen - kahdesti...