Pulinaa paastosta

Viime vuoden alussa suunnittelin paastoa. Arja pyysikin, että josko kertoisin täällä miten homma etenee. Pienellä viiveellä siitä tulisi tässä.

Halusin kokeilla paastoa sen terveydellisistä syistä ja siksi, kun ihmiset kehuvat kuinka hyvä olo siitä tulee. Aloitin paastoon valmistautumisen tarkasti kaikkien ohjeiden mukaan. Jätin pois lihan, kalan ja kaiken makean. Sitten juuston ja leivän. Söin vain vihanneksia ja hedelmiä. Olin ajatellut, että kun perjantaina lopetan valvomisen, niin aloitan siinä vähitellen paaston. Nukun vähän ja haen sitten paastopakkauksen luontaistuotekaupasta. Puolilta öin lähtien hytisin töissä vilusta. Työkaveri ihmetteli palelemistani, ja laittoi ihan lämpömittarin päiväsalin pöydälle. Ihan lämmintä se näytti. Seuraavaksi lämpömittari omaan kainaloon. Se näytti ihan turhan lämmintä. Päätin, että en ala kipeänä paastoomaan, vaan siirrän asian myöhemmäksi.

Se myöhemmin tuli vastaa syksyllä. Toinen työkaveri oli paastolla, joten päätin minäkin vihdoin ryhtyä. Taas keventelyt hedelmille ja vihanneksille, kunnes ohjelmaan tuli muutos. Viikonlopuksi sellaista ohjelmaa, ettei se sovi paaston puhdistavaan ideologiaan. Joten jatkoin huippukevyellä ruualla. Olo oli mainio, ja ihmettelin itsekin miten vähällä ihminen tulee toimeen. Kisattiinkin siinä Rintun kanssa yhtenä päivänä kolme rataa, ja Pirre strattasi yhdelle. Hyvin jaksoi.

Sitten alkoi paasto. Suoliston tyhjentämiseksi piti juoda glaubersuolaliuosta. Sen maku on jotain niin kamalaa, ettei sitä sanoin voi kuvata. Join vuorokulauksin hapanta rypälemehua ja glaubersuolaa. Yhdessä kulauksessa oli niin iso työ, että sen jälkeen oli pidettävä taukoa useampi minuutti. Puolessatoista tunnissa oli saanut juotua noin 2,5dl, joten päätin tsempata. Otin kaksi kulausta kerralla, ja se oli siinä. Ei muuta kuin suorittamaan tyhjennys eri kautta kuin tarkoitus oli. Loppui muuten sen suolan juominen siihen. Loppupäivän menin paasto-ohjelmalla.

Seuraavana aamuna heräsin kamalassa horkassa. Olin läpi märkä hiestä, palelin ja olo oli pahoinvoiva. Hoipertelin kylppärin ja näin peilistä kamalan, kalpean naaman. Ei muuta kuin mehua juomaan, että saa vähän energiaa. Vetäisin siinä koko aamupalan, mitä siihen nyt kuului mehun lisäksi, paastoteetä ja ravinnetippoja. Paaston eka päivähän voi olla rankka, mutta juomalla vähän tiheämmin olo kyllä tasoittuu. Suihku viimeistään auttaa ja virkistää. Hah, toiveajattelua. Pian suihkun jälkeen jatkoin edellispäivän tyhjennystä, suunta ylöspäin.

Siihen loppui se paasto. Pistin pastan kiehumaan ja tein pikaisesti miedon tomaattikastikkeen. Vähän makaronia ja kastiketta suuhun ja suunta töihin. Työkaverit eivät ehtineet edes sanoa mitään, kun ymmärsin heidän ilmeistään miltä näytän. Ja sitten se tuli: ”Anu! Sä näytät ihan kamalalta!” Mihin minä vaan että joo, tää menee ohi kun hiilarit tasoittuu. Siinä vaiheessa sokerimittari näytti vähän yli neljää, ja olin siis hieman syönyt. Mitä lienee ollut siinä vaiheessa kun heräilin.

Seuraavaa paastoa ei tule. Voin korkeintaan kokeilla jotain tositosi kevennettyä puhdistusdieettiä, mutta paastoa en enää koskaan. Tuli niin hyvä olo.