Shelttiepelit

Talven kisoja

noreply@blogger.com (Anu) — Sat, 14 Feb 2009 02:48:00 +0000

Riinan kisaelämä alkoi uudelleen tammikuussa, kun strattasimme KKK:n omissa kisoissa kahdelle radalle. Takana oli yhdet huonosti menneet treenit, joissa en onnistunut ollenkaan pitämään rouva-koiraa hanskassa. Kisoissa eka rata meni melko hyvin, ja tehtiin nolla. Vähän se oli sellaista sillä rajalla menoa, tuuria oli hyvin mukana. Toka radalla homma karkasi lapasesta. Lähdin vähän liian luottavaisesti ja löysäille matkaan. Heti kun tarjolla oli putken pää, niin sinnehän sitä pujahdettiin. Niin oma vika kuin voi vaan olla. Riina oli niin hassu ja sillä oli niin hauksaa, etten voinut kuin nauraa sille. Ei mulla koskaan ennen ole koira esim. hypännyt kesken valssin korkealle ilmaan ihan vaan hyppäämisen riemusta...

Seuraava koitos oli parin viikon kuluttua Turussa, kolmella radalla. Eka rata meni samaan tyyliin kuin Kirkkiksen eka: vauhti oli juuri ja juuri hallinnassa muuten, mutta suoran putken jälkeen Rinttu ehti juosta vähän mua vastaan kun jäin kerta kaikkiaan kuin pas... - no se tattiin. Nollalla silti päästiin maaliin. Toka rata meni sit niin, että puolessa välissä rataa nappiasin Rintun syliin ja kannoin sen pois. En enää pystynyt muuta. Me oltiin niin eri radoilla kuin voi olla! Riina teki omia juttuja ja mä koitin katsella mihin sitä piti oikeasti mennä. Ei tuntunu ihan niin hauskalta kuin kirkkiksellä. Vika radalle kokosin sit ajatukset ja tsemppasin käskytyksessä. Kieltämättä tsemppasin vähän yli, kun se rata meni sit hokiessa miljoona kertaa Rinarinarina! Vielä tolla lyhyellä iillä, että on tehokkaampaa. Mutta käsissä pysyi, ja homma hanskassa muutenkin :) Saatiin nolla ja voitettiin se rata.

Nyt on suunnitteilla seuraavaksi Rima kisat loppukuusta ja maaliskuun puoleen väliin useampi startti. Jospa sais ne nollat kasaan. Sit maaliskuun lopulta saa odotella Rintun valioitumista, kun silloin tulee täyteen vuosi sen ekasta kolmosten nollavoitosta. Mua jännittää jo nyt, että kaunko siihen menee... Täytyy yrittää virittää kisahermot sellaiseen kuntoon, että se tulis sanotaan vaikka viiden ekan startin joukossa. siihen pitäis kuitenkin mahtua jokunen nolla, ja nollalla Riinalla on ihan mahdollisuudet voittoon. Mun pikkuisella...

Paastoa, koirailua ja Claudion synttärit

noreply@blogger.com (Anu) — Mon, 26 Jan 2009 01:53:00 +0000

Kirjoittelin viimeksi, että suunnittelin pitäväni paaston. Valmistuin huolellisesti poistamalla ensin ruokavaliosta lihan ja vähentämällä sitten turhia rasvoja ja sokereita. Söin paljon vihanneksia ja hedelmiä ja join runsaasti. Olo oli hyvä. Perjantaina, viimeisen yövuoron jälkeen, olin valmistautunut tekemään reissun luontaistuotekauppaan heti aamupäivällä.

Yön aikana ihmettelin, että on se kumma kun patterit ei lämmitä kunnolla. Vein jääkaapin lämpömittarin päiväsalin pöydälle, että on sitten jotain konkreettista esittää siinä sähköpostissa, jonka suunnittelin lähettäväni huoltomiehelle. Kun mittari hetken päästä näytti 23 astetta peruin aikeeni lähettää mailin. Syytin palelusta muuttunutta ruokavaliota - paastoa aloitellessa kun voi tulla vilu. Siinä neljän paikkeilla totesin, että nyt alkaa iho tuntua aralta ja munuaisten seudulla on kipua. Tuikkasin mittarin vaihteeksi omaan kainaloon, minkä jälkeen totesin että paastoajatukselle saa heittää tältä erää hyvästit. Tuntui hassulta, kun 38,5 asteen kuumeesta huolimatta oloni oli mainio.

Joku kuume-ripuli -tauti se sitten loppujen lopuksi oli. Nukuin seuraavan vuorokauden lähes kellon ympäri. Heräsin välillä vain käyttämään koirat ulkona ja antamaan niille ruokaa. Äiti kävi tuomassa Jaffaa ja mustikkakeittoa. Hän viipyi kaksi tuntia, minkä jälkeen olin niin rätti väsynyt, etten kertakaikkiaan pysynyt hereillä. Mitään kiinteää ei tehnyt mieli syödä pariin päivään, joten tavallaanhan se paastokin toteutui. Onneksi nuo taudit ovat ohimeneviä, ja alkuviikosta taas jaksoi hyvin touhuta.

Treenit ovat taas alkaneet. Riinan eka treenit menivät ilman yhteistä säveltä. Samoin meni Riinan eka kisojen toka rata. Vauhtia oli niin paljon, etten millään pysynyt rouva-koiran tahdissa. Hassuinta oli, kun kesken valssin Riina päätti hypätä tasatassua ilmaan, ihan vaan kun se on niin hauskaa. Hauskaa Riinalla oli muutenkin, se oikein nautti kun pääsi radalle temmeltämään. Viimeisen parin esteen matkalla nauroin maha kippurassa, kun en enää muutakaan voinut. Eka rata meni vähän paremmassa yhteistyössä, joten saatiin napattua talteen yksi nolla. Seuraavat kisat ovat ensi viikonloppuna Turussa.

Pirre ei ole vielä päässyt treeneihin eikä kisoihin, eikä sille ole kisoja vielä edes luvassa. Pirre täyttää maaliskuussa 10 vuotta, joten säälin sitä kylmillä ilmoilla. Vanhenevalla koiralla kun loukkaantumisriski on suurempi, ja Pirrellä on omat taustansa. Talvikausi mennään niin, että katsotaan millainen treenisää on luvassa ja päätetään osallistumisesta sen mukaan. Siksi en viitsi ilmoittaa sitä kisoihinkaan, viiden asteen pakkanen kun ei ole vielä syy saada rahoja takaisin.

Budin kanssa ollaan puuhattua kaikkea pientä. Pari kertaa ollaan käyty hallilla tekemässä kontakteja ja vähän keinumassa. Kontaktia tehdään 2-on-2-off. Budi tuntuu vähitellen hoksivan, mitä siltä pyydän. Keinu ollaan tuettu niin, että painottamaton pää on 10cm ilmassa ja painotettu on maksi pöydän varassa. Siitä Budi sitten kävelee alas. Keinu on sen mielestä tositosi hauska.

Lauantaina osallistuin tuttavani Claudion 50v syntymäpäiville. Hänen vaimonsa Pia oli järjestänyt yllätysjuhlat. Kokoonnuimme VM Karting Centeriin, jossa osa porukasta ajoi 15 kierroksen kilpailun. Claudio sijoittui kilpailussa neljänneksi, mutta palkittiin reiluna kilpialijana kuoharipullolla. Itse jätin ajelun väliin, koska oli ollut viisi edellistä yötä töissä ja nukkunut aamulla vain kolme tuntia. Kartingin jälkeen menimme syömään Mummolaan. Ravintola oli sisustettu viihtyisästi mummolan tyyliin. Vessoissa kuului maatilan ääniä: lehmän ammuntaa, possujen röhkimistä, kanojen kotkotusta ja lintujen laulua. Ruoka oli hyvää. Claudio itse oli kovin ilahtunut synttäriyllätyksestään, ei ole kuulemma koskaan ennen juhlinut syntymäpäiväänsä samalla tavalla.

Aila osallistui myös Claudion syntäreille, mutta tuli vasta syömään. Sitä ennen Aila kävi Geenan kanssa Turussa koiranäyttelyssä. Reissu oli kannattava, sillä Geenan tuloksena oli ROP VET, VSP ja SERT!!! Onnea vielä kerran menestyksestä.

Itse olen aloittanut (taas) lihasvoima- ja keskivartalotreenin. Inhoa vatsalihasliikkeitä (tykkääkö joku niistä?), joten teen syviä lihaksia tasapainolaudalla ja jumppapallolla liikuttajalihaksia. Reisiin ja pohkeisiin koitan saada lisää voimaa tekemällä sarjana nopeita kyykkyjä ja paikallaan juoksua samalla nyrkkeillen. Kohta, ehkä jo huomenna, siihen voi lisätä juoksuspurtteja. Saa nähdä kauanko tämä innostus kestää. Tavoitteena olisi, että pärjäisin paremmin radalla Rintun kanssa ja että tulevassa agisähly turnauksessa olis enemmän potkua kropassa.

Ystäviä, koirailua ja hulluuden oireita

noreply@blogger.com (Anu) — Wed, 07 Jan 2009 00:51:00 +0000

Maanantai oli mukava päivä. Tapasin pitkästä aikaa lukioaikaisia ystäviä. Anna, Anni ja Hanna kävivät luonani. Oli ihana vaihtaa kuulumisia. Jälleen kerran tuntui siltä, kuin oltais vastikään tavattu, vaikka aikaa edellisestä oli kulunut vuosi. Sovittiin (taas), että koitetaan nähdä useammin. Ensi kuussa olis tarkoitus seuraavan kerran. Yritys olis kutsua meidät Ailalle, tytöt kun eivät ole nähneet Ailan seiniä niiden maalaamisen jälkeen.

Budi oli ihmeissään kun Annalla oli villakoirat mukana. Sen mielestä oli kummallista että Meidän kotiin tuli muita koiria. Siis muita kuin shelttejä. Äkkiä se kuitenkin alkoi seurailla puudeleita häntä pystyssä ja oli ok. Tajusin samalla, että menneiden pyhien aikana on pupsin sosiaalistaminen jäänyt hunningolle. Ei olla käyty oikein missään eikä kukaan ole käynyt meillä. Paitsi Aila perjantaina, mutta sitä ei lasketa, kun sisko-kulta on Budille niin tuttu. Eli nyt täytyy ryhdistäytyä.

Paitsi että nyt valehtelin. Tehtiinhän me reissu silloin perjantaina, ennen kuin Aila tuli. Mentiin Bodilin kanssa kahdestaan bussilla Isoon Omenaan. Siellä käytiin tervehtimässä Ailan työkavereita. Sitten ajettiin Helsinkiin Ruoholahden kauppakeskukseen, missä katseltiin hulinaa. Reissun aikana pennelillä tuli tietenkin pissahätä. Ei muuten ollut ihan helppo homma löytää edes pientä nurmikkolänttiä siitä kaupunginosasta. Ruoholahdesta ajettiin vielä Ailalle ja sieltä kotiin. Mutta muuten siis ollaan oltu kovin laiskoja.

Tässä yön aikana olen todennut, että oon varmaan -ei vaan selvästi- pimahtanu. Oikeesti. Siihen on kaksi syytä: Maanantaina alkoi yövuorot. Eilen tulin töihin jo iltavuoroon (tosin vasta klo 16.30), kun illasta oli hoitsuvajetta, ja jatkoin tämän yön vielä perään. Yllättävän vähän väsyttää, kiitos punaisen Fenixin. Toinen syy on se, että päätin ruveta paastolle. Ajatus on pyörinyt mielessä silloin tällöin suunnilleen kymmenen vuoden ajan, mutta en ole koskaan tullut ryhtyneeksi. Printtasin netistä ohjeita ja aloin heti suunnitella pehmeää laskeutumista paastoon. Eli nyt jätetään pois liha ja aletaan vähentää rasvaa ja hiilareita. Perjantaina käyn hankkimassa mehuja ja maanantaina sit alkaa itse projekti kaikkine epämiellyttävine yksityiskohtineen. Nyt yöllä aloin jo kiinnittää huomiota siihen, mitä laitan suuhuni. Koitin mm. juoda runsaasti vettä. En tiedä yrittikö kroppani kertoa heti alkuunsa, ettei kannata ryhtyä paastoamaan. Onnistuin nimittäin vetämään vettä oikein kunnolla henkeen - kahdesti...

Joulun aikaa

noreply@blogger.com (Anu) — Wed, 31 Dec 2008 00:11:00 +0000

Olipa ihana Joulu :) Eka kertaa kymmeneen vuoteen oli kaikki kolme Joulun päivää vapaata, ja vähän enemmänkin. Etukäteen mietin, että miten sitä mahtaa osata rentoutua. Voin sanoa, että hyvin onnistui. Vietin Joulun vanhempieni luona. Paikalla oli myös siskoni sekä yhteensä kuusi koiraa. Olin kai ollut kiltti, kun pukki toi lahjojakin. Erityinen kiitos menee Aution perheelle ihanasta lahjasta: sain puisen rasian, jonka päälle on maalattu Pepsin kuva. Kuva on hieno, ja siitä tunnistaa pojan helposti.

Tämä joulu oli ensimmäinen, jota mummo ei viettänyt luonamme. Viime vuonna mummo oli Joulun aikaan terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta tuli aattona luoksemme kotilomalle. Sen jälkeen hän oli pari päivää väsynyt ja pahalla päällä. Nyt mummo asuu ryhmäkodissa. Menimme aattona hänen luokseen kuuntelemaan Joulurauhan julistusta ja kävimme kirkossa. Vietimme muutenkin aikaa yhdessä, kaikessa rauhassa. Mummo oli onnellinen ja jaksoi yllättävän hyvin. Kävimme hänen luonaan toki muinakin päivinä.

Vierailut tuntuvat yleensä kovin raskailta. Mummo on dementti. Polvissa on kulumia. Vasen olkapää loukkaantui 1,5 vuottasitten niin, että käsi on lähes toimintakyvytön. Välillä mummo jaksaa kävellä rollaattorin kanssa, välillä on mentävä pyörätuolilla lyhyetkin matkat. Hahmottaminen on hankalaa ja mielialat vaihtelevat. Sitä tahtoisi mennä ihan vaan tervehtimään mummoa, mutta työrooli yrittää aina iskeä väkisin läpi. On surullista katsoa, kuin mummo, joka huolehti meistä kun olimme pieniä, on nyt täysin riippuvainen muiden huolenpidosta. Silti tänä jouluna mummossa oli jotain, joka sai hyvälle tuulelle. Jotain niin meidän mummoa.

Eilen kävimme porukalla hallilla treenaamassa. Aikuiset sheltit tekivät rataa. Äidillä ja Sopulla meni hienosti. Jopa vaikea takaa leikkaus onnistui, kun äiti oli saanut muualta ylimääräistä rohkeutta ja luottamusta omaan ohjaamiseen. Isällä ja Ilonallakin meni hyvin, heti kun isä rauhoitti ohjaamistaan. Annoin kotiläksyä irtoamisen opettamisesta. Molemmat kokeilivat viedä myös Riinaa. Rinttulainen lukee ohjauksia hyvin. Isä näki selvästi, miksi valssi pitää tehdä kohti seuraavaa estettä. Äiti taas koki sen, kuinka paljon Riina lukee itse rataa, jos ohjaus on vähänkin myöhässä. Molemmat (raukat) joutuivat juoksemaan ihan tosissaan. Hauskaa silti oli, ja Riina nautti.

Bodil oli hallilla toka kertaa ikinä. Eka kerralla se vain ihmetteli sylissä. Nyt se sai kokeilla putkea, pussia ja keinua. Kaksi ensimmäistä olivat jännittäviä, mutta keinu oli sen mielestä hauska. Aloitettiin niin, että Budi sai paukutella keinun päätä maahan. Sitten se sai kiivetä alasmenolle keinun sivusta. Lopulta nostin Budin maksipöydälle, joka oli pönkäämässä keinun painotettua päätä. Siitä se kiipesi keinulle ja tassutteli alas. Yhtään ei haitannut, vaikka keinu liikkui ja paukkui. Pääty oli sentään 10cm ilmassa. Sitä tehtiin pari kertaa molemmin puolin. Neiti jäi sen näköiseksi, että tätä lisää :) (Huolestuneille tiedoksi: Kaikki treeni tehtiin ihan vaan siltä kannalta, että pieni tottuu erilaisiin ympäristöihin ja ääniin. Tarkoitus on edetä rauhassa, koiran ehdoilla.)

Vuoden vaihde kuluu töissä, yövuorossa. Suunnitteilla on pienimuotoiset nyyttärit yhdessä polin ja ambulanssin väen kanssa.

Hyvää Joulua

noreply@blogger.com (Anu) — Sun, 21 Dec 2008 22:35:00 +0000

Oikein hyvää ja rauhallista Joulua sekä onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille. Kiitos kuluneesta vuodesta.

Haikeita hetkiä

noreply@blogger.com (Anu) — Sat, 13 Dec 2008 23:02:00 +0000

Pepsi-pupsi pikkuriikki (Bertil siis) muutti tänään uuteen kotiin Kokkolaan, Aution perheeseen.

Yön valvomisen jälkeen kotiin päästyäni puuhastelin penneleiden kanssa. Käytiin ulkona, ruokailtiin, leikittiin jne. Isot olivat siinä aktiivisesti mukana. En raaskinut käydä nukkumaan, etten menettäisi viimeisiä hetkiä Pepsin kanssa. Pesin ja harjasin Pepsin, leikkasin kynnet ja siistin tassukarvat. Siinä touhutessa ihmettelin, miten pienestä pennusta onkaan voinut tulla niin rakas.

Äiti tuli hakemaan Riinan ja minut ennen kuin menimme Annea ja Jarnoa vastaan asemalle. Riina kertoi heti pitävänsä Jarnosta, antoi suukonkin. Kotona ulkoiltiin hetki lauman kanssa. Rinttu juoksutti lapsiaan sydämensä kyllyydestä. Sisällä leikki jatkui lelujen kanssa, kunnes pienet simahtivat. Sen jälkeen Pirre ja Riina päättivät aktivoida Jarnoa kantamalla leluja heiteltäväksi.

Pepsiläisen lähdön hetki tuli nopeammin kuin olin kuvitellut. Saatoimme Annen ja Jarnon asemalle. Pepsi sai matkustaa sen matkan sylissäni. Vaikka hetki asemalaiturilla olikin haikea, olin toisaalta myös hurjan onnellinen. Pieni, reipas Pepsi lähti matkalle uuteen kotiinsa, jossa sitä odotettiin kovasti. Kaikki se, mitä olemme Annen kanssa jutelleet ja mitä olen nähnyt on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että Pepsillä on edessään hyvä elämä rakastettuna perheenjäsenenä.

Illalla sain jo kuulumisia tekstiviesteillä. Matka oli mennyt hyvin ja Pepsi-Pupsi oli ollut reipas poika. Kotonaan se oli tutkinut uusia paikkoja rohkeasti ja heiluttanut häntäänsä hurjaa vauhtia. Uusi Rino-kaverikin oli ottanut sen hyvin vastaan.

Kaikenlaista koirapuuhastelua

noreply@blogger.com (Anu) — Thu, 11 Dec 2008 21:53:00 +0000

Sopuriinan Bodil ja Bertil

Kylläpä on aika mennyt nopeasti pentujen kanssa. Onhan sitä tullut puuhattua muutakin. Kaksi viikkoa sitten oli kolutusohjaajakurssin toinen viikonloppu lopputentteineen kaikkineen. Kuten ensimmäinen viikonloppu, oli tämäkin erinomainen. Kiitos siitä Mia Laamaselle. Viikko sitten pidettiin Kirkkonummen Kennelkerhon järjestämä hyppyseminaari, josta allekirjoittanut oli järjestelyvastuussa. Sempassa olivat kouluttamassa Vappu Alatalo ja Patricia Hirn. Hyvä ja hyödyllinen viikonloppu tämäkin. Oppia on siis taottu päähän urakalla.

Pennut ovat ehtineet jo 8 viikon ikäisiksi, ja ovat suloisia riiviöitä. Paino sanalla suloisia - onneksi :D Bertil on pennuista rohkeampi. Uusissa paikoissa se lähtee Bodilia nopeammin tutkimaan ympäristöää. Bodil tekee pieniä piipahduksia pentuboksin ulkopuolelle ja palaa aina aluksi nopeasti tankkaamaan turvallisuutta. Bodil on selvästi leimautuneempi koiriin, Bertil taas ihmisiin. Ulkona Bodil siis seuraa Pirreä ja Riinaa, kun taas Bertil kulkee enemmän minun perässäni. Viime päivinä homma on vähän tasoittunut, mutta eron kyllä huomaa. Bertil on myös edelleen enemmän sylikoira kuin Bodil. Se ottaa mielellään torkkuja sylissä, kun taas Bodil haluaa lattialle nukkumaan.

Pennelit ovat päässeet retkeilemään oikein urakalla. Eka retki tehtiin 7vko syntymäpäivänä, 1,5 viikkoa sitten. Kävimme treenihallin kerhotilassa tapaamassa ihmisä. Olemme käyneet myös töissä tapaamassa työkavereita ja potilaita, äitini työpaikalla, pari kertaa vanhempien luona tapaamassa Sopua ja Ilonaa, pari kertaa mummon luona palvelutalon ryhmäkodissa, eläinlääkäriasemalla ihan vaan esittäytymässä sekä Mustissa ja Mirrissä haistelemassa eläintarvikemyymälän tuoksuja.

Tiistaina teimme reissun Inkooseen, isä-koira Waden luokse. Samalla pennut tapasivat myös Kiti ja Nuu sheltit sekä Milli bordercollien. Olivat pentujen mielestä mukavia. Sillä reissulla talon isäntä, Taikakuvan Jari Alanen, otti pupseista hienoja studiokuvia. Olen kertakaikkiaan vaikuttunut siitä, miten upeita kuvia Jari pienistä otti. Iso kiitos!!!

Maanantaina Tuija Saari kävi tekemässä pennuille eläinläkärintarkastuksen ja totesi molemmat terveiksi. Pojaltakin löytyi molemmat kivekset. Torstaiaamuna oli silmätarkastuksen vuoro. Sen teki Jerker Mårtenson Pakilan eläinlääkäriasema Tikissä. Molempien pentujen silmät ovat terveet. Riinan silmät tarkastettiin siinä samalla. Vasemmasta silmästä löytyi ylimääräisiä ripsiä. Onneksi ne eivät vaivaa Riinaa millään tavalla.

Nyt pentujen aikana luonani on käynyt sellainen määrä ihmisiä, etten olisi ikinä uskonut. Harvassa ovat olleet ne päivät, kun ovikello ei ole soinut. On ollut ihanaa. Pennut ovat tavanneet monen laisia ihmisiä: lapsia, aikuisia, vanhuksia, liikuntarajoitteisia, pyörätuolissa istuvia... Osa toki kodin ulkopuolella, mutta kuitenkin. Jos olen unohtanut kutsua jonkun käymään, olen pahoillani. Samalla olen iloisesti yllättynyt, kuinka monta pennuista kiinnostunutta ystävää ja tuttavaa minulla on. Olen toki teinnyt teitä olevan paljon, mutta että ihan nin monta. Hali teille jokaiselle :) Bertil muuttaa uuteen kotiinsa Kokkolaan huomenna lauantaina. Bodilia saa toki mielelään tulla edelleenkin tapaamaan. Ja kohta alan piinaamaan teitä kutsumalla itse meidät luoksenne kylään... ;)

Pentujen isä Springrotin Gibson "Wade" ja äiti Snowglow´s Now or Never "Riina".

Molemmat kuvat Jari Alanen, Taikakuva.

Neuvolapäivä

noreply@blogger.com (Anu) — Mon, 17 Nov 2008 09:41:00 +0000

Pentujen 5vko kuvat. Bodil painaa 1480g ja Bertil 980g.

Pennut 4vko

noreply@blogger.com (Anu) — Mon, 10 Nov 2008 20:54:00 +0000

Meillä voidaan hyvin. Sekä pennut että Pirre. Tässä kuvapläjäys epeleistä.

Näin purraan kaverin korvaa...

noreply@blogger.com (Anu) — Fri, 31 Oct 2008 14:26:00 +0000

Latasin taas muutaman uuden kuvan penneleistä. Pienet ovat alkaneet jo leikkiä. Hamuavat toisiaan suullaan ja yrittävät purra kaverin korvaa pelkillä ikenillään. Poika on tehnyt sitä tähän asti enemmän. Huvittavan näköistä :) Poika yrittää purra myös mun kasvoja, sormia ja varpaita. Riinan turkkiinkin olis kiva tarttua. Tyttö on keskittynyt enemmän eteen päin menemiseen, mutta tänään se päätti rökittää velipojan. Veli kun sattui sopivasti nukkumaan, eikä pystynyt panemaan hanttiin :D Täytyy laittaa niille muutama lelu, että saavat niitä höykyttää.

Pentukuulumisia, Pirren vointia ja koulutusohjaajakurssia

noreply@blogger.com (Anu) — Mon, 27 Oct 2008 16:53:00 +0000

Pennut ovat avanneet silmänsä! Poika avasi eilen ja tyttö viime yönä. Liikuminen on sen myötä vähän aktivoitunut. Tänään on ollut neuvolapäivä. Punnituksessa tyttö painoi 760g (1vko 470g) ja poika 540g (1vko 360g). Kynnet leikattiin ja käytiin jopa kylvyssä. Toinen synttäriylläri nimitäin oli, että pennut ovat oppineet kakkimaan ihan itse. Ne eivät tosin sitten ihan osaa varoa, kun mönkivät... Kraanan alla, lämpimällä vedellä, huuhdeltiin pojan kakat pois molempien turkeista. Tehokkaasti olivat tassut, massut ja leuanaluset sotkeutuneet. Molemmat antoivat kiltisti pestä itsensä, lämmin vesi kai tuntui hyvältä. Poika meinasi alkaa pesun jälkeen palella, vaikka kuivasinkin molempien turkit kuivaksi. Lämmiteltiin hetki pyyhkeen sisällä ja pyydettiin Riina paikalle että pieni sai masuunsa lämmintä maitoa. Ja johan alkoi olo helpotaa :) Kolmannen yllärin pennut esittelivät eilen. Se oli nimeltään "kas näin kävelee pentu" ;) Muutama askel, nekin huterasti, mutta kuitenkin. Maha pysyy aina hetken irti lattiasta. Tyttöä kiukuttaa välillä, kun tassut ei vie riittävän tehokkaasti. Poika ottaa asian rauhallisemmin, kuten yleensä muutkin asiat.

Latasin taas kuvia Picasaan. Siellä on sekä äidin lauantaina ottamia kuvia että 2vko kuvat. Viimeisimmissä on mukana yksi kuva Pirrestä. Kyllä sen naamasta näkee, ettei se ole vielä terve. Väsähtää nopesti, vaikka kovasti onkin piristynyt. Osa väsymyksestä johtuu varmasti kipulääkelaastarista. Se saadaan ottaa nyt illalla pois. Vähän kyllä jännittää, miten sitten käy. Onneksi on tarvittaessa annetavaa lääkettä. Tänään Pirre juoksi ensimmäisen kerran ulkona Riinan kanssa. Sitä oli ihana katsoa. Eihän se toki paljon juossut, mutta oli sekin jotain. Ruoka-asioissakin ollaan edistytty: olen sekoittanut siihen nyt raejuustoa ja pieneksi pilkottua, keitettyä broileria. Hyvin on maistunut, eikä pahoinvointia ole tullut. Ja se maistuu Pirren mielestä paremmalta.

Pääsin eilen vähän harrastamaankin. Viikonloppuna oli agilityn koulutusohjaajakurssi KKK-hallilla. Lauantain jätin väliin, koska Pirre tarvitsi vielä niin paljon hoitoa enkä olisi edes jaksanut lähteä. (Yövuorot menossa, Pirren ruokinta kolmen tunnin välien jne.) Mutta kun vointi oli sunnuntaina parempi, päätin lähteä. Äiti ja Aila auttoivat kahdessa ruokailussa. Kurssin ruokatauolla Anne-Mari toi minut käymään kotona ja tuli samalla kurkkaamaan pentuja. Riina vahti kuin haukka ja murisi Anne-Marille makuuhuoneen puolella, missä pentulaatikko on. Eteisen puolella se taas hali niin ja heilutteli iloisena häntää.

Kurssipäivä oli erinomainen. Tykkäsin kovasti Mia Laamasesta kurssikouluttajana. Tuomarina hän on jo pitkään ollut tuttu, ja siinä tehtävässä ehdottomasti Suomen huippuja. Joskus olisi kiva päästä treenaamaankin Mian ohjauksessa. Kurssin vetäjänä Mia toi asiat selvästi esille. Hän myös erotti selvästi toisistaan faktat ja omat mielipiteet. Olin esitetyistä asioista samaa mieltä tai vähintään samoilla linjoilla hänen kanssaan. Kävimme läpi esteopetuksen käytännössä ja puhuimme myös ohjaustekniikoista. Teimme pienen ryhmätyön seuraavaa kertaa varten. Lisäksi saimme oppimispäiväkirjatehtävän. Odotan innolla seuraavaa kurssiviikonloppua. Samalla harmittelen, että lauantai jäi väliin. Tosin tässä tilanteessa ei ollut muita vaihtoehtoja.

Varovaista ruokailua

noreply@blogger.com (Anu) — Sat, 25 Oct 2008 18:54:00 +0000

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä.

Pirren vointi on selvästi parempaan päin. Se on piristynyt, ja on monessa asiassa jo oma itsensä. Oikeastaan ainoa asia, joka on normaalista käytöksestä poikkeavaa, on kamala nälkä ja siitä johtuva halu syödä ihan mitä vaan lattialta löytyy. Mun lattiat ei varmaan koskaan ole olleet näin tarkan syynin alla kaikenlaisten murujen suhteen.

Ruokana on tämän päivää ollut peruna-riisivelli. Se on selvästi Pirren uutta herkkua, nam :D Velli on laitettu sauvasekoittimella täysin sileäksi, koska pienetkin paakut voivat kuulemma aiheuttaa tässä vaiheessa pahoinvointia. Tuota pöperöä se on saanut 2rkl kerralla, kahden tunnin välein. Nyt illalla annosta on vähän nostettu ja joukkoon lisätty ihan pieni määrä piimää. Huomenna lisätään kanalientä ja kasvatetaan annoskokoa taas hieman.

Pirre on laihtunut selvästi, mutta onneksi se ei ole vähentänyt sen hyväntuulisuutta :)

Niin juu, Riina ja pennut voivat hyvin.

Kotona jälleen

noreply@blogger.com (Anu) — Fri, 24 Oct 2008 19:04:00 +0000

Pirre pääsi kotiin alkuillasta. Se oli saanut hyvää hoitoa ja lääkkeitä vaivoihinsa. Sillä oli ollut veren kalium matalalla, joten oli saanut myös lisää sitä. Kivunhoito oli aloitettu heti, ja Pirre olikin piristynyt aamuksi. Sillä on nyt opioidilaastari 3vrk ajan ja tarvittaessa lisäksi toista opioidia, jos vaikuttaa vielä kivuliaalta. Lääkkeet ovat samoja joita meillä käytetään töissä, ovat tositosi vahvoja. Ja sen taas näkee selvästi Pirren silmistä. Parempi silti että on vähän pöllyssä kuin että olis kipeänä. Huomisesta aletaan kokeilla varovasti ruokailua. Pirre tosin ei voi ymmärtää, miksei nälkäistä koiraa voi ruokkia. Se ei ymmärrä, vaikka kuinka koittaa selittää, että haiman pitää nyt antaa levätä.

Eilen oli vallalla hurja kodin desinfiointihysteria. Se johtui siitä, että aluksi luultiin haimatulehduksen olevan seurausta liikkeellä olevasta, herkästi tarttuvasta mahataudista. Eli sitä mahapöpöä koitettiin estää tarttumasta Riinaan ja penneleihin. Nyt kun oireiden ja löydösten perusteella ollaan päästy päättelemään asioita paremmin, ovat nuo mahaoireet jotuneet ilmeisesti haimasta. Eli oleminen muuttuu normaalimmaksi sen suhteen. Koiria pidetään silti vielä erillään toisitaan, mutta nyt sen kipulaastarin takia. Se kun sisältää sellaista myrkkyä, että syötynä se voi koitua koiran kohtaloksi. Pirre joutuu käyttämään kauluria, ettei pääse nuolemaan laastaria.

Mutta parempaan päin siis ollaan menossa :)

Ai niin. Pirren papereissa luki, että se on ihana, kiltti ja suloinen koira. Kenelle se sitten on uutinen, on eri asia, mutta hyvältä se tuntui lukea.

Pirre on tehohoidossa Viikissä

noreply@blogger.com (Anu) — Fri, 24 Oct 2008 01:29:00 +0000

Sain juuri uutisia Pirrestä. Se jäi Viikkiin tehohoitoon. Sillä ei ole hengenhätää, mutta tarvitsee silti ammattilaisten apua. Odotusaika oli hurjan pitkä, koska tänä yönä oli kuulemma ollut erityisen paljon vieläkin kiireellisempää hoitoa tarvitsevia potilaita. Pirre-parka oli vikissyt kivusta siinä odotellessa. Jotenkin olisin toivonut, että se olisi voinut saada edes kipulääkettä oloa helpottamaan. Vaikka toisaalta ymmärrän toki ettei siihen ehkä ollut aikaa, jotta muutkin saivat mahdollisuuden toipumiseen.

Pirre sai lisää nestettä, pahoinvointilääkettä, happosalpaajaa ja kipuun opioidilaastarin. Toivon että se sai muutakin kipulääkettä, koska ainakin ihmisillä tuollaisen laastarin vaikutus alkaa kunnolla vasta vuorokauden kuluttua sen laittamisesta. Lisäksi aloitettiin varmuuden vuoksi antibioottihoito. Iltapäivällä, siinä neljän-viiden paikkeilla, lupasivat lisätietoja tytön voinnista. Jos Pirre joutuu jäämään hoitoon vielä toiseksi vuorokaudeksi, sitä saa mennä tapaamaan alkuillasta vartin ajaksi.

Se mikä tässä on lohdullista on se, että ilmeiseti ollaan oltu riittävän ajoissa liikkeellä. On kuulemma lupa odottaa, että Pirre toipuu täysin. Lohdullista on myös se, ettei Riinalla ja pennuilla pitäisi olla vaaraa. Jonkinlaiset suojavarustuksen aion silti säilyttää vielä vähän aikaa, ihan varmuuden vuoksi.

Akuutti steriili pankreatiitti

noreply@blogger.com (Anu) — Thu, 23 Oct 2008 20:50:00 +0000

Meillä on ollut ihan kamala päivä.

Pirre alkoi aamulla oksentamaan ja oli selvästi kipeä ja kuiva. Eläinlääkärissä sillä todettiin steriili haimatulehdus. Tarkoittaa suomeksi sitä, että mikään mikrobi ei ole aiheuttanut tulehdusta. Tyttö tankattiin nesteellä niskanahan alle. Lisäksi se sai kipulääkettä, oksennuksenestolääkettä ja happosalpaajaa. Ohjeeksi, että jos vointi huononee, niin yhteys lääkäriin uudelleen, illalla tarvittaessa Viikkiin. Otin Pirren mukaan töihin, että saan täällä tiputtaa lisää nestettä niskaan ja seurata vointia yön aikana.

No, vointihan tietysti huononi :( Kipulääke auttoi muutamaksi tunniksi, lähinnä siksi aikaa että sai nukuttua pahimmat lääkepöllyt pois, mutta sitten Pirre alkoi kitistä. Masu tuli selvästi kipeäksi ja kylkien iho alkoi tuntua kuivuvalta. Jopa työkaverit sanoivat, että selvästi näkee tytön olevan kipeä. Se kun ei jaksanut kuin vähän häntää heilauttaa kaikille ihanille rapsuttajilleen. Normaalisti se touhottaa ja kertoo kuinka ihana koira se on, jopa heittää selälleen ja rapsututtaa mahaansa.

Isä ja Aila lähtivät pari tuntia sitten viemään Pirreä Viikkiin, ja vielä äsken kuulemma odottivat vuoroaan. Sydän sykkyrällä odottelen lisää kuulumisia. Nestehoito on olennaisen tärkeää, joten toivon tytön saavan pian edes ensiavuksi nestettä niskaan. Knoppitietona ihmispuolelta: normaalikokoinen ihminen tarvitsee vastaavassa tilanteessa 6000-7000ml sokeri- ja elektrolyyttiliuoksia vuorokaudessa, suonensisäisesti. Pirre joutuu mahdollisesti jäämään sisään eläinsairaalaan, tehohoitoon.

Samalla jännitän, miten Riinan ja pentujen vointi on. Ainakin vielä ovat kunnossa, ja toivottavasti pysyvätkin. Kotona on päivän aikana ollut makuuhuone suojaeristyshuoneena, että pöpöt eivät kulkeutuisi sinne. Äiti on nyt siellä pientä koiraperhettä hoitamassa ja vointia seuraamassa, joten saan aina silloin tällöin päivityksiä tilanteesta.

Kohtalaista tuskaa olla töissä, kun ei voi olla sairaan koiran mukana.

Ihan hassua

noreply@blogger.com (Anu) — Wed, 22 Oct 2008 19:20:00 +0000

Tyttö yritti tänään kahdesti sanoa hau. Unissaan, ja varmaan refleksinomaiseti, mutta silti äänen tunnisti haukahduksen yritykseksi. Siinä oli vähän vikinää mukana. Riinakin höristi asialle korviaan.

Pennut ovat nyt alkaneet tuoksua voimakkaammin pennulta. Jotakin niiden aineenvaihdunnassa, tai fysiologiassa ylipäätään, on varmaan muuttunut ja saa tuoksun voimakkaammaksi. Se on ihana tuoksu. Juuri se, jota olen odottanut. Se, mitä lähetetään ystäville tekstiviestillä tai sähköpostilla, jos eivät pääse paikanpäälle haistelemaan. Joten Miira, TÄSSÄ sinulle pennuntuoksua. Muutkin saavat toki haistella :)

Agilityn alkeita

noreply@blogger.com (Anu) — Wed, 22 Oct 2008 03:52:00 +0000

Niin se vaan lomaviikko hurahti vauhdilla. Pidempäänkin olisi kyllä jaksanut olla kotona. On se jännä, vaikka pennut vasta syövät, nukkuvat ja vähän mönkivät, niitä jaksaisi tuijotella vaikka kuinka pitkään. Niissä on jotain niin levollista ja rauhoittavaa, vaikka ovat täynnä voimaa ja tarmoa.

Pienten silmät ja korvakäytävät ovat vielä kiinni. Ne aukeavat vasta muutaman päivän kuluttua. Kuuloaistin pitäisi oppaiden mukaan aktivoitua vasta pari päivää korvakäytävien aukeamisen jälkeen. Pennut elävät siis täysin vaistojen ja hajuaistin varassa. Uskomatonta, mutta niiden avulla ne löytävät tiensä maitobaariin. Ja maitobaari kiirehtii äkkiä paikalle, jos pennut kertovat sen olevan hukassa. Riina muuten tunnistaa selvästi pentujen äänestä syyn vikinään. Eilen aamulla jompaa kumpaa pentua kuikutti, kun toinen oli tiellä. Ratkaisu oli vinkua. Riina makasi sängyllä, nosti hieman päätään, totesi tilanteen ja jatkoi unia :D

Aloitin sunnuntaina pentujen agilitykoulutuksen. Tokihan kaikki tietävät, että uuden asian opettelu on hyvä aloittaa historiasta. Silloin on helpompi ymmärtää, miksi asiat ovat nykypäivänä niin kuin ovat. Istuin siis sohvalle Riina ja pennut sylissäni ja katselin esteratsastusta. Niille joille agilityn historia on vähemmän tuttua kerrottakoon, että agility on alunperin kehitetty esteratsatuksen väliaikaohjelmaksi. Pennut ottivat opiskelun rennosti ja valitsivat passiivisen lähestymistavan: suosiossa oli sovellettu "kirja tyynyn alle ja unten maille" -tyyppinen ratkaisu.

Sunnuntaina leikkasin pentujen kynnet ensimmäistä kertaa. Vähän ne yrittivät vastustella, mutta ei pahasti. Lopuksi sylkyteltiin ja rapsuteltiin massua. Pienet pitävät eniten siitä, kun selällä ollessa rintakehää kyhnyttää reilusti sormenpäillä. Poika rauhoittuu helpommin syliin selälleen kuin tyttö. Tyttökin toki rauhoittuu, mutta sitä saa rauhoitella hetken pidempään.

Latasin maanantaina pentujen 5vrk ja 1vko kuvat Picasaan.

Pienet kasvavat

noreply@blogger.com (Anu) — Wed, 15 Oct 2008 12:40:00 +0000

Pienet kasvavat. Eilisillasta tähän aamuun molemmille oli tullut 10g painoa lisää. Maito siis maistuu.Tytöstä jo näkee selvästi, että kasvanut on, pojasta vähän huonommin mutta näkee kumminkin. Aamulla pienokaisia punnitessa huomasin, että taas niistä massuista puuttuu jotain. Tällä kertaa napanuoran pätkät.

Kuvassa koiraperhe köllöttää äidiltä lahjaksi saamallaan karvapeitolla.

2vrk kuvat Picasassa.

Haluatteko kuulla jotain hassua?

noreply@blogger.com (Anu) — Tue, 14 Oct 2008 16:28:00 +0000

Riinan ja pentujen ensimmäinen vuorokausi on mennyt hienosti. Pikkuiset ovat hurjan tomeria. Maito maistuu, ja Bjarnen paino onkin noussut syntymästä 25g ja Bertilin pysynyt ennallaan. Riina on hoitanut pienokaisiaan niin hienosti, etten ole paljon väliin mennyt. Mitä nyt toki vähän nostanut niitä käsiini, että tottuvat siihenkin vaihtoehtoon.

Puolilta päivin nostin pentuja eka keran niin, että käänsin ne ympäri. Esittelin Riinalle, että tässä on poikasi Bjarne, katsohan pitäisikö se pissattaa. Näytin samalla Bjarnen mahaa Riinalle ja katsoin itsekin sitä paikkaa, jos pissan pitäisi tulla. Siinä ei ollut mitään. Hieraisin silmiäni. Siis ei mitään. Mihin ihmeeseen sen pippeli on kadonnut! No, eipä ollut pippeliä vaan pienen pieni pimpsa... Tuli mieleen laulu "Poika nimeltä Päivi"... :D

Bertilin pili on tallella.

Olen saanut jo monia ehdotuksia siitä, millä nimellä voisin jatkossa kutsua Bjarnea. Lisää ehdotuksia otetaan vastaan. Jotain B:llä alkavaa se saisi mielellään olla, mutta muutakin saa ehdottaa.

Pentujen 1vrk kuvia voi ihastella täällä.

Onnellinen perhetapahtuma :)

noreply@blogger.com (Anu) — Mon, 13 Oct 2008 21:20:00 +0000

Miten voi ihminen olla onnellinen! Riina synnytti eilen kaksi trikki poikaa. Lämmöt siis laskivat sunnuntaina iltapäivällä ja olivat alimmillaan puolilta öin. Aamulla yhdeksän aikaa lämpö oli edelleen alhaalla, ja näytti vain pientä merkkiä siitä, että lähtisi ehkä nousuun. Lean ja Pauliinan tuella maltoin odotella. Tosi siinä odotellessa touhusin kaiken laista, esim. pesin lattian kolmeen kertaan. Mikä stressi? Miten niin pakko tehdä jotain, että aika kuluu? :D Lea kertoi että Riinan äiti, Lettu, on pitänyt lämmöt alhaalla vuorokauden ajan ennen synnytyksiään. Äitinsä tytär siis.

Siinä päivän aikana Riinalle tuli pahoinvointia ja se halusi tiiviisen tahtiin pihalle. Klo 15.30 käytin tytöt ulkona ja laitoin Ailalle viestiä, että ei vieläkään mitään, lämpökin edelleen 37,3. Soitin myös Lealle, että täällä sitä jatketaan odottamista, ei vielä mitään merkkejä mistään. Vähän se on levoton, mutta ei muuta. Siinä puhelun aikana, klo 15.45, Riina yhtäkkiä nousi makuulta ylös ja näin selvästi miten sen mahaa kouri. Hetken kuluttua sama uudelleen, mutta nyt liike oli isompi ja kokonaisvaltaisempi. Totesin, että nytpä sitten näköjään alkaakin jo tapahtua. Päätin puhelun Lean kansa ja soitin synnytysavut paikalle. Äiti ja Riitta tulivat kiiruusti.

Riina ponnisti ensimmäisen kerran kunnolla klo 17.10. Supistukset olivat napakoita ja Riina teki hyvin töitä. Ensimmäinen, 205g painava poika syntyi odotetusti peppu edellä klo 17.23. Kalvot olivat kiinni, joten ne revittiin. Riina pisteli ne ja istukan poskeensa. Namnam. Vaikka tuo ihmisen mielestä on omituista ja ällöttävää, sillä on suuri merkitys mm. maidontuotannon kannalta. Ensimmäinen poika, Bjarne tekonimeltään, tarrasi nisään kiinni sillä meiningillä, että tästähän en irti päästä!

Seuraavaa pentua Riina alkoi työntää klo 18.00. Se ponnisti kolme kertaa, sitten lopetti. Ketään ei näkynyt. Kunnes, aivan yllättäen, kun Riitta nosti Riinan tassua, sieltä löytyikin pentu. Se oli vaan valahtanut ulos. Kalvot olivat repeytyneet niin, että Bertil oli niistäkin jo kokonaan ulkona. Se imi innokkaasti nisää jo ennen kuin napanuora oli katkaistu :D Bertilin syntymäpaino oli 180g. Molemmat pojat siis oikein hyvän kokoisia.

Riina lepäsi siinä hetken ennen kuin alkoi siivota itseään. Toista istukkaa odoteltiin pari tuntia. Sillä välin Riina hoivasi pentujaan. Hieman se oli ihmeissään, mutta selvästi piti poikia tärkeänä heti alusta asti. Ulkona se kävi niin nopesti kuin ikinä pystyi, ja sitten juosten takaisin sisälle ja suoraan pentulaatikoon.

Ensimmäinen yö meni hienosti. Heräsin parin tunnin välein katsomaan että kaikki on hyvin. Lähinnä ettei Riina makaa pentujen päällä ja että vauvat ovat jänteviä. Välillä heräsin pentujen vikinään, kun tissi oli hukasa tms. En ehtinyt kertaakaan auttamaan, kun tilanne oli Riinalla jo hallinnassa. Se on hyvä äiti :)

Kuvia synnytyksestä löyty täältä.

Lämmöt nousussa

noreply@blogger.com (Anu) — Mon, 13 Oct 2008 05:58:00 +0000

Riinan lämpö käväisi puolilta öin 36,8:ssa, ja on nyt taas noususuunnassa, 37,1. Neiti, hmm... rouva itse on rauhallinen ja yrittää nukkua. Vähän pitää välillä pedata. Käytiin ulkona joku aika sitten. Riinan mielestä oli edelleen mukava vähän jahdata hiirtä heinikossa ja ottaa muutama kohtuullisen kömpelö laukka-askel. Raputkin se ravasi ylös kuin ei mitään olisi.

Sain muuten vihdoin ja viimein ladattua sen lupaamani ultrakuvan. Se löytyy syyskuun teksteistä, otsikon "Riina ON tiineenä" alta.

Lämmöt laskee, laskee...

noreply@blogger.com (Anu) — Sun, 12 Oct 2008 13:14:00 +0000

No niin! Sain juuri tilannepäivityksen äidiltä. Vähitellen alkaa tapahtua. Riinan lämmöt ovat nyt laskeneet tasan 37 asteeseen. Se ei vielä petaa tms, vaan leikki vielä jokin aika sitten ulkona kepin kanssa. Kuulemma vähän kömpelösti, mutta vaikeaahan se ison mahan kanssa on ketterä olla.

Viime yön aikana lämpö laski 37,9 -> 37,3. Se oli puolilta päivin 37,6, ja nyt sitten on mennyt hujakasti alas. Huomisesta tulee jännä päivä, katsotaan joko saatais pieniä penneleitä :)

Ihania päiviä

noreply@blogger.com (Anu) — Sat, 11 Oct 2008 14:34:00 +0000

Onko outoa kirjoittaa blogiin omasta työstään? Fiilistellä sitä, miten ihanaa töissä on ollut? Varmaan on… Vaan kerronpa silti.

Torstaina oli valtakunnallinen vanhusten ulkoilupäivä. Apulaisosastonhoitajamme Tiina ehdotti, että veisimme porukalla muutaman potilaan ulkoilemaan. Saimme joukkoomme toisen osaston osastosihteerin sekä pari potilasta. Ulkoilimme palvelutalolle mehulle. Oli mukavaa viettää vähän erilaista iltapäivää potilaiden kanssa, katsella miltä kirkko ja kirjasto näyttävät, mitä kukkia on istutettu mihin, ketä tuttuja tulee vastaan, miten mikäkin paikka on muuttunut jne. Nekin, jotka aluksi epäilivät omaa jaksamistaan, huomasivat pian kuinka hyvää ulkoilu teki.

Eilinen iltapäivä töissä meni musiikin merkeissä. Cantores Minores kävi ilahduttamassa potilaita esittämällä muutaman laulun. Laulu kuulosti niin upealta, että se sai kylmät väreet kulkemaan iholla ja veden nousemaan silmiin. Saimme lahjaksi kuoron 50-vuotisesta historiasta kertovan kirjan ja joululauluja sisältävän cd:n. Vielä vartti kuoron lähtemisen jälkeen olin melko liikuttunut vierailusta, jolloin Katri totesi, ettei mun psyyke näköjään kestä tällaista. No ei kestä, se on selvä :D Se vaan tuntuu hyvältä, kun joku on huomaavainen toista kohtaan. Samoin kun kuulee että joku on rakastunut tai raskaana. Päivät tuntuivat ohjelman ansiosta kevyemmiltä kuin normaalit työpäivät, vaikka teettivät meillä toki vähän ekstraa.

Jessica oli kutsunut illaksi työkavereita ja muita kavereitaan kotiinsa laulamaan Sing Staria. Kun matkaa ei ole kuin tuohon viereiseen rappuun, niin olihan sinne pakko mennä. (Kävin välillä kotona katsomassa koiria, kun en ihan osannut olla rauhassa tältä hermoilultani.) Hennan kanssa sovittiin viime viikonloppuna, että opetellaan laulamaan CMX:n Ruoste ja Leevin and the Leavingsin Pohjois-Karjala. Ensimmäinen valittiin sillä perusteella, ettei kumpikaan ei edes tunnistanut sitä. Kaduimme päätöstä heti, kun näimme laulun sanat. Ja varsinkin sitten, kun video löytyi You Tubesta. Paljon kauemmas omasta musiikkimaustani ei pääse. Joku räppi olis tietysti ollut vielä huonompi vaihtoehto. Kun valinnat oli tehty, piti tietty emännälle lahjaksi se peli, jolta nuo biisit löytyvät. Ilta meni mukavasti. Oli myös hauska huomata, että treenaaminen kannatti: sain Ruosteesta 8770 pistettä, kun 10 000 on maksimi. Minä, joka ei osaa edes laulaa!

Illan suurin juhlan aihe oli se, että Svetlana on nyt virallisesti Suomen kansalainen. Oli ihana nähdä, miten onnellinen Sveta oli uudesta passistaan. Lahjan piti tietenkin olla tilanteen mukainen, siis jotain, mitä ilman suomalainen ei tule toimeen. Camilla oli koonnut porukkalahjaksi paketin, josta löytyi mm. vyölaukku, urheilusukat, salmiakkia, olutta ja HK:n blöötä. Onnea Sveta, hali!

Paikalla oli myös Sanni ihanan ison vauvamahansa kanssa. Kyllä siinä neuvolatädin koulutuksen saaneet kädet alkoivat syyhytä. Opiskeluaikana äitiysneuvola oli ehdoton suosikkini. Mikään ei ollut ihanampaa kuin tunnustella miten päin vauva mahassa piileksii ja etsiä doplerilla sydänääniä. Sanni, ihana, ymmärsi tuskani ja sain vähän kokeilla. Vauva oli helppo löytää, samoin saada selville sen asento. Se ei kuulemma ole ollut kaikille neuvolassakaan ihan helppoa, joten mun täytyy olla synnynnäinen mahanpalluttaja ;)

Ja tuostahan päästään sujuvasti tietenkin Riinan mahaan. Voitte arvata, että voisin viettää pitkiäkin aikoja kädet sen mahalla. Tosin ei se sama asia ole kuin ihmisen maha, mutta helpottaa oloa sekin. Siellä ne pennut köllivät vielä kaikessa rauhassa. Riina ei aio siis synnyttää vielä ensi yönä, vaan jatkaa mun piinaamista. Riinalla on vieläkin kaikki ennallaan: ruoka maistuu, hyppyt ja juokseminen onnistuu, lämmöt ok, ei tarvi pedata eikä etsiä paikkaa nurkista. Toivottavasti menis vielä huominenkin näin.

Lämmöt sahaa

noreply@blogger.com (Anu) — Thu, 09 Oct 2008 13:00:00 +0000

Riinan lämmöt vaihtelevat välillä 37,2 - 37,7. Puoli tuntia sitten oli tuo korkeampi. Odotellaan siis että lämpö laskisi 37,0 tai alle. Sen jälkeen pentujen pitäisi alkaa syntyä vuorokauden sisällä. Riina on edelleen ihan oma itsensä: hyppii, pomppii ja juoksee ulkona, tuo lelua sisällä ja haluaa leikkiä Pirren kanssa. Tai vähintääkin varastaa Pirrellä olevan lelun. Kyllä se lepäileekin, mutta on siis kaikin puolin normaali. Ei siis synnytetä ainakaan tänään. Huoh.

Käytiin Riinan kanssa eilen röntgenissä...

noreply@blogger.com (Anu) — Wed, 08 Oct 2008 16:52:00 +0000

…ja nytpä tiedetään mitä odotetaan. Kuvassa näkyi kaksi isoa pentua. Ensimmäinen, se isompi, on tulossa perätilassa, toinen oikein päin. Yöpäivystys on sovittuna, jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Riinan ruokahalu on vähentynyt selvästi. Kun se vielä viime viikolla vetäisi nassuunsa helposti reilu 4dl penturuokaa päivässä, niin nyt 3dl tekee jo tiukkaa. Eilen meni vain kaksi. Tyttö on vielä iloinen ja pirteä, se leikkii, juoksee ja pomppii. Tänään viimeksi se juoksi pihalla keppi suussa ja haastoi Pirreä mukaan.

Lämmöt sahailevat. Tänään klo 14.30 lämpö oli 37,2 ja klo 19.30 se oli 37,7. Olen yrittänyt sille sanoa, että pitäis ne nyt ainakin lauantaihin asti, silloin olis lupa synnyttää. Sunnuntaina on jälleen kielto päällä mutta maanantai taas ihan hyvä. Tai no, saahan sitä sunnuntaina illalla aloittaa. Huomenna ja perjantaina on nimittäin aamuvuoro ja sunnuntaina pitkä päivä. Äiti päivystää täällä joka tapauksessa sunnuntain, mikä on niin iso, hieno ja tärkeä asia minulle. Olisinpa vaan varannu enemmän lomaa tähän väliin…

Pirre oli eilen treeneissä eka kerran kahteen viikkoon. Voi sitä riemua! Se kulki hihnassa kuin pentu kaupalle asti, ekan reilu puoli kilometriä siis. Ei yhden yhtä askelta suoraan eteenpäin, vaan kaikenlaista touhuamista ja pomppuja. Pirre 9,5v :D Treenit meni hyvin, onnistuttiin vaikeissakin kuvioissa ja pääsin palkkaamaan onnistuneista suorituksista. Tuli tosi hyvä mieli.

Loppuun vielä kiitoksia. Kaikki ihanat ihmiset, jotka olette tukena näissä pentuasioissa, iso kiitos kaikille. Tähän asti on ollut suhteellisen helppoa suhtautua tilanteisiin rauhallisesti ja järkevästi, mutta nyt se tuntuu käyvänkoko ajan hankalammaksi. Joka tapauksessa on helpottavaa tietää, että meillä on takana sellaiset tukijoukot kuin te. KIITOS!

Ja tässä vielä kuvaa Rintun massun sisältä: